minä tiesin jo ennalta kuinka siinä kävisi,
kuinka se minut vielä maahan vetäisisi,
senkärankani katkaisisi --
ylenpalttinen stressaaminen ottaa voimille,
ja kun voimia ei viimein ole -
se on kuin tiukka halausote,
joka tekee sinusta väkisin kädettömän.
kuulet kummia asioita,
juuri kun et haluaisi kuulla,
muttet pysty sanomaan,
et pysty myöntämään -
ettei nyt ole oikea aika,
ettei sinulla ole enää otetta.
ja se kaikki jatkuu,
kun et pysty sitä pysäyttämään,
pyörä pyörii kun maa viettää alamäkeen --
kunnes et enää näe mitään.
sitten ollaankin jo sotapolulla,
jossa jompikumpi antaa periksi itkulle.
ja mitä luultavimmin se olet juuri sinä itse.