IRC-Galleria

Ehkä me ei kerrota kellekkään niistä epäilyksen häivähdyksistä,
niistä pienistä varjoista meidän taivaan yllä.
Ehkä me ei kerrota, että aina ei ole helppoa huomata kuinka seinät kaatuu päälle
ja toinen ottaa toista joskus niin hermoille --
Ehkä me ei kerrota siitä yhdestä pinttyneestä tavasta jota molemmat tavallaan rakastaa
mutta jota toinen sattuneista syistä salaa vihaa.
Ehkä me ei kerrota kuinka välillä aika syö ihmisiä sisältä,
vaan koska, ja tietenkin, se muutos lähtee ihmisestä itsestä.
Ehkä me ei kerrota, ettei se tie mihinkään meitä vie,
koska sillon me todellakin valehdeltaisiin.
Ehkä me ei kerrota niille kuinka tämä välillä ottaa vie ihan kaikki voimat
ja ihan kaikki ajatukset,

mutta se me kerrotaan että se loppujenlopuksi kuitenkin kannattaa,

ja kun se tuntuu oikealta kaiken sen vääränkin seasta,
on se sitä mikä kannattaa,
jos toista todella rakastaa,
niin unohtuu ne pienimmätkin virheet.

Sillä mitä jää jos otteensa omaan maailmaansa menettää ?
mitä jää jos ei olekaan enempää ?
Jää tyhjä mieli, jää kaipaus ikuinen.

Ehkä me ei kerrota mitä pitää tehdä jos tullaankin umpikujaan,
sillä jokaisen on kohdattava se itse.
Ehkä me ei kerrota miltä tuntuu kun toinen hellii ja antaa huomiota,
tai että miltä tuntuu rakastua -
sillä ihan varmasti tiedätte sen tunteen.
Mutta se me kerrotaan, että se kaikki tekee onnelliseksi.
Ehkä me ei anneta mitään esimerkkejä, saati neuvoja,
kun ei kuitenkaan noudateta niitä itse
Ehkä me ei kerrota kuinka me vihataan valehtelijoita ja kaikenmaailman pettäjiä ylikaiken,
ettei niille vaan tulisi paha mieli,
sillä ne varmasti tietää kuinka pohjasakkaa ne on.

Ehkä me ei anneta tulevan suhteen turhaa toivoa,
sillä tiedetään, mitä se meidän kohdalla tulee olemaan,

mutta voidaan uteliaimmille se kertoa,
että yhdessä tulette aina meidät näkemään.

{<3}