IRC-Galleria

"Kun joudut köyden päähän,
tee solmu ja roiku siitä."

- Omistettu Franklin D. Rooseveltille
{Huh ? No, jokainen ymmärtäköön tavallaan}
~

"Muista iloita kun sentään vielä elät."

- Ptahhotpe
{Positiivista}
~

"Tunteista on yhtä terveellistä nauttia kuin hillosta."

- G. K. Chesterton
{Rupiammako viilammaan pilikkua ?;-)}
~

"Kaikki on ihmeellistä.
On ihmeellistä, ettei kylpijä sula kylpyyn."

- Picasson mukaan
{Mikä oivallus ! Olen aina pitänyt Picassoa nerona - mutta tämähän on jo liikaa !}

Hyvää illanjatkoa !

Pidätkö minua lastenpalapelinä ?
Itsestäänselvyytenä ?

Oletko todella valmis seisomaan sanojesi takana ?

Mutta !
Mitä etua on dementiasta ?
Saa uusia ystäviä joka päivä.

huhui.

"Vie minuutin ihastua,
tunnin oppia pitämään,
yksi päivä rakastuakseen,
Mutta koko elämän unohtaakseen."

Oi vähä jees,
toi päiväkirjan vieraslista on keikkunu tual jo kaua -
MUTTA nyt vasta älysin sen todella olevan siinä.

Hha, jäitte kiinni >:D

Kiitos ja kumarrus
ja kivoja lukuhetkiä :::D

{<3}

Jostn löysin minun ja meemelin muinaisen keskustelun ;

Dr.Duct sanoo:
miehen matkalaukku .-> boxerit
nainen -> vitusti kamaa ja kuudet vaihtovaatteet.
Nti Apatia :: sanoo:
8D JUST NIIN
Dr.Duct sanoo:
meikä ois ilosimmillaa varmaa jos sais asua vessassa
Dr.Duct sanoo:
pieni tila ja kaikki oleelline :

---

D
Dr.Duct sanoo:
reilukerhosta päivää xD

Sitten vähän mielenkiintoisia
ja vähemmän kaksimielisiä kohtia lastenohojelmista tms ;

DISNEY: JAFARIN PALUU

Abismal: "Hän yllätti
takaapäin, olin
housut kintuissa..."

HALINALLET

Rohkeasydän: "Hän otti
meidät sittenkin-
takaapäin.."

MUUMIT

1) Muumipeikko: "Totta
puhuen
hieroin jo
itse lamppua käteni puu-
duksiin, mutta ei sieltä
mitään henkeä ilmestnyt."

Niiskuneiti: "Et hieronut
oikein. Miehet
eivät edes osaa vispata
kermaa."

2) Poliisimestari: "Haisuli
teki minulle taas temput.."

3) Niiskuneiti: "Nyt minä
lirautan!"
Muumipeikko: "Kunhan et
liikaa.."

Hyvvää illan jatkua >>

Minä kierrän kehää maailman laidalla,
odottaen työntämistä reunan ylitse.
Odottaen vapaata pudotusta

asfaltille.

Sitähän sinä lakkaamatta odotit,
tilaisuutta viedä viimeisetkin voimani,
tilaisuutta polkea minut maahan

kun apuasi tarvitsisin.

Nyt minun silmiäni kyynelten vuoksi särkee,
voisiko päiväni tosiaan ollakkaan täydellisempi kuin jo on ?

Kiitos näkemiin.

Astellessani avointa ovea kohti, ilmassa oli jännityksen tuoksu,
ja äänesi ohjatessa minua ulos,
pelkäsin kuollakseni kuulevani lisää huonoja uutisia,
pelkäsin toinen toisensa jälkeen
niitä kaikkia iskuja,
joita elämä välillä peliin heitti,
liian paljon liian nopeaan --

Mutta kaikki pysähtyi täysin kun näin sinut siellä.
En ollut uskoa silmiäni,
ja kun sain käpertyä halaukseesi viimeinkin,
mikään ei tuntunut painavan mieltäni enää.

Rajaton jälleennäkemisen riemu ei vääristy koskaan.

Kaikki tuntui kääntyvän viimein voitoksi,
sinä olit tullut kaukaa minua katsomaan,
juuri kun sinun tukeasi eniten tarvitsin.

'Mitä vain sinun vuoksesi'

kun

Sinusta on tullut juuri sentyylinen ihminen joita vihaan ylikaiken.
Sinusta on tullut niin erillainen.
Sinusta on tullut juuri sellainen patologinen valehtelija.
Sinusta on tullut kuten hänestä,
hänestä, jota en halua nähdä enää ikinä.

Olosuhteiden pakottamana, niinä vittumaisina pyhinä,
kuulen mutten kuuntele,
hymyilen vaikkei hymyilytä.
Niinä päivinä teen kuolemaa sisältä.

Keneltä lie olet oppisi saanut,
jatkuvan kusettamisesi perinyt --

En tahdo jäädä poljettavaksenne,
kusetettavaksenne.
Kuunnelkaa toinen toisianne.

'

Voih ! Ranneke irtoaa varmasti piakoin,
se ranneke, muisto hyvistä hetkistä,
hetkistä jossain muualla kun täällä

ja se, se pääsee arvoiselleen paikalle, muiden hyvien muistojen joukkoon.
Niiden, jotka pitävät minua pystyssä tällaisinakin aikoina,
auttavat unohtamaan,
mutta aiheuttavat pohjatonta ikävää,
kun ei ole hän täällä,
pitämässä kiinni kädestä.

Joskus minäkin olen vain muisto muiden joukossa
muisto taaksejääneestä ajasta

teille.

Jotkut muistot eivät vaan lähde kulumallakaan.

Jätän jääkylmän veden laskeutumaan ammeeseen
kun kuljen mietteliäin askelin ikkunan luokse.
Ikkunasta tunkee sisään valoa, ja se tekee minusta hoikan varjon seinälle.

Joskus seisoskelimme tämän samaisen ikkunan luona,
yön syleileminä, ihan lähekkäin,
ihastelemassa nukkuvan kaupungin valoja.
Kuinka silloin tunsinkaan olevani elossa jälleen.

'Ja kun kuu vetäytyy takaisin suruusi, minä seuraan.'

Kaikki ongelmat vaativat ratkaisua hetinyt, enkä osaa käsitellä kaikkea yhtäaikaa.
Isken kortit pöytään luovuttaakseni,
ja siinä samassa eteen tuodaan jälleen uusi huono uutinen.
Yhä kasvava väsymys saa ymmärtämisenkin tuntumaan tuomiolta.

Illantullen itken ja nauran samaan aikaan.

Riisun vaatteet yltäni ja jätän ne eteiseen,
tyhjin kasvoin,
laskeudun jääkylmään ammeeseen.

Kylmyys minut viimein todellisuuteen herättää.

Käy tämä tie pettymysten kautta kohti sitä kaikkea parempaa,
jota yhä harvempi kokea saa.
Ja kuinka kaikki muuttui, niin kuin tuuli vaihtaa suuntaansa,
niin yllättäen aloin ajatella kuinka onnekas olen.

'Entäs kaikki unelmat ?'

Huomaan tuijottavani auki olevaa lompakkoani hyllyllä --
Sinun kuvaasi siinä.
Ja minä kuvittelin sinut lähelleni - tänne kauaksi,
kanssani.

Et saa unohtaa minua tänne, pyydän sinua.

Kuivattelematta, vettä valuen, kävelen jälleen ikkunan luokse.
'Minä odotan sinua, tuletpa sitten koska tahansa, lupaan olla sinua vastassa.'

Kas kummaa,
kolme hassua päivää ennään.

Pittää muistaa käyä ostaan Doris -keksuja ja jottain hyvvää mehmua. {<3}

'
Laitetaampa kaikki uuteen järjestykseen - järkevin mahdollisin keinoin --
Eipäs sittenkään hoppuilla niitte keksujen kanssa :B