IRC-Galleria

Mikä niihin ihmisiin oikein menee ?
Joku oli sitten alkanut ammuskella kesken oppitunnin.
(Tuusulassa, Jokelan koulukeskuksessa tj)
Kyllä miekin vihasin aina rehtoria, mutten olisi mennyt ampumaan silti.

Saati muita, tuiki tuntemattomia.

Kunnon Amerikka -meininkiä ! :<

Joka tuutista tulee uutisia.

Ylläpito ei varmasti ole kovin otettu kun Irc-galleria mainittiin tekijän kanssa samassa lauseessa.

.. NO MÄÄHÄN NE MYRKYTIN !

viimein kun koitti se päivä,
jolloin ei pakkasilmakaan saanut minua enää pysähtymään -
vaan kun matkantekoni pysähtyikin sinun kyyneliisi.

maa oli valkea.
tätähän minä olin jo kauan odottanut,
lunta.

tahtomattani ilkeä,
kylmä ja kyyninen.
suruni surmasin,
ja niiden kaiken alle sen peittelin.

huokaus uusissa seinissä,
vanhat tavat,
uudelleen pakattuina,
uudessa ympäristössä.

piilotin hymyni tähtitaivaalle,
siihen pakkasyöhön,
piilotin sen kesäisen siniselle taivaalle,
hattarapilvien sekaan,
piilotin sen niihin kilometreihin,
sille öiselle matkalle,
jolloin tuntui,
ettei tietä kotiin olekkaan.
sydämeni muistin sinulle antaneeni,
enkä ollut ollenkaan huolissani,
sinä kun pitäisit siitä parempaa huolta
kun minä koskaan,
tiesin että se on sinulla hyvässä
ja rakastavassa tallessa,

aina.

Aamuyön tähtitaivas oli painautunut mieleeni.
Höyryävä hengitys pistävän viileässä ilmassa sai minut virkeäksi.

Aurinko oli noussut,
mutta ilma ei ollut lämmennyt.

Kaikki puhuvat lumentulosta,
talvipakkasista.

Missä lie viipyilee talvi.
Antaa kaivata itseään,
odottaa tuloaan.

Minä kaipaan kylmiä talvisäitä,
lunta ja kylmää aurinkoa vaalealla taivaalla.
Kuinka se taas paistaisi valkeille hangille --

Asfaltti kiiltää.
Kuljen kantatien reunaa
kooten mielessäni
viime viikkojen parhaimmat kuulemani selitykset,
jäätävimmät jutut
ja kaikki -- totuudet.
Ne kaikkein inhottavimmatkin,
joita paljastui valheiden takaa hiljattain.
Ne jotka saivat minut eksyksiin,
niillekkin minä uhraan ajatuksiani.

Mutta --

Olet ajatuksissani.
Sinä.
En saa sinua mielestäni,
en ole unohtanut mitään yhdessä kokemaamme,
useimmiten minä palaan niihin hauskoihin hetkiin --

kaivaten.

"Parasta pessimismissä on
se, että on jatkuvasti
joko oikeassa tai iloisen
yllättynyt."

(np: Mikko Perkoila - Arvaa harmittiko)

tänään minä aijon hymyillä paljon
tänään aijon ajatella positiivisimmin mitä moneen viikkoon

ehkä asioihin tulee vielä selkoa,
ehkä ne ottavat tuulta alleen ja järjestyvät

ehkä niin
kuten minä olin ne ajatellut

tai sitten homma totaallisesti kusee,
mutta ei haittaa !
olen täysin varautunut siihenkin

sillä on hyvä olla varasuunnitelmia

on ollut ankeita ilmoja
jo monta päivää,
mutta tänään,
tänään minä nautin siitä kaikesta harmaudesta,
siitä tihkusateesta
ja siitä viileästä tuulesta --

se puhdistakoon mieleni
ja vieköön pahanoloni muualle

kiitos ja näkemiin

mitään hyvää,
en katso enää taakseni.

nauran maailmanvalloitustekniikalleni,
näin jälkikäteen,
sillä se ei onnistunut,
vaan sai aikaan rumaa jälkeä,
se toi esille monia muitakin seikkoja,
se aukaisi haavat --

poltti esiin totuuden.

ja minä palasin metsäreissultani kylmälle asfaltille
jalat märkinä.

kuume ei tuonut asioita likemmäksi,
se vei niitä kauemmaksi,
ja minun oli yhä vaikeampi palata mihinkään.

tuntuu,
että vaikka asioista puhutaan,
tai, että vaikka löydetäänkin oiva ongelmanratkaisu,
niin mikään ei silti liikahda,
ei suuntaan eikä toiseen.

olemmeko todella jääneet näin jumiin --
vaiko tulleet, ihan totta, tiemme päähän ?

unohtamatta silti mitään hyvää,
en katso enää taakseni.

'I'll never sleep here anymore
This house is not my home
I like you better dead
and I'm better off alone --'

Sometimes Im thinkin' -

who are you ?
what is inside your head,
what did you think --
or --
where I am ?
why the hell Im here ?

IM SO OUT OF FASHION ;)

oli tehty punatiilestä,
ja se seisoi jokapuolella minua vastassa

minusta tuntui, että olin elänyt sen hetken joskus aiemminkin

seisottiin kadunkulmassa,
odottamassa,
ja yritettiin parhaamme mukaan näyttää viisailta

hauska hetki painui mieleeni,
olin tehnyt uusia tuttavuuksia,
ja yhtä omituisia
kuin minä itse

päivä oli mielekäs,
siihen mahtui paljon naurua,
mutta se oli täynnä myös tummia varjoja,
täynnä vihaa ja väsymystä

ilta ei tuonut mukanaan suuria koettelemuksia,
se vain puhdisti ilmaa
ja sai kaiken raiteilleen,
pikkuhiljaa

Hoips tyypit.
Määki oon, vissii, elossa. (vielä, edelleen ?)

Ainaki moon ihan hiton onnellinen kissa !

Eilettäe oltii kahtomas Apulantaa Forssas,
oli muute pikkasen mahtava keikka,
vaikka paikka ei sillee akustisesti olluna niin hyvä tj jne,
mutta se siitä,
unohetaan sellaset pikkuseikat.

Tähän on hyvä lopettaa.

Huomenna suunnistan Jennin kanssa johkiinpäin.

Hyvää yötä ja sillee.
Terkkuja :::F