IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Lauantai 17.11.2007 11:18

kaikesta huolimatta - tänään --
ajattelin olla kaunis.
ajattelin olla iloinen.
ajattelin hymyillä paljon ja olla onnellinen.

ajattelin tehdä sinut iloiseksi, saada sinut hymyilemään ja tehdä sinut onnelliseksi.

teille kaikille,
oekee hyvää päivää :-)

Paljon jäi sanojen alleLauantai 17.11.2007 11:05

Täällä minä nyt olen
kuten tahdottiin
täällä minä nyt olen
ihmetellen mikä saa sinut ajattelemaan niin
täällä minä nyt olen
ja minut ovien taakse suljettiin
täällä minä nyt olen
kun tänne minut viimein jätettiin

Kuparilangasta, rakkaudella, sydämmen kyhäsin.

Parhaansa kun yrittää, niin sekö riittää ?

Riittääkö se sinulle ?

Mitä sinä oikein ajattelet ? Mitä sinä oikein tahdot ?

Riitänkö minä sinulle ?

[Ei aihetta]Keskiviikko 07.11.2007 17:11

Mikä niihin ihmisiin oikein menee ?
Joku oli sitten alkanut ammuskella kesken oppitunnin.
(Tuusulassa, Jokelan koulukeskuksessa tj)
Kyllä miekin vihasin aina rehtoria, mutten olisi mennyt ampumaan silti.

Saati muita, tuiki tuntemattomia.

Kunnon Amerikka -meininkiä ! :<

Joka tuutista tulee uutisia.

Ylläpito ei varmasti ole kovin otettu kun Irc-galleria mainittiin tekijän kanssa samassa lauseessa.

[Ei aihetta]Tiistai 06.11.2007 14:33

.. NO MÄÄHÄN NE MYRKYTIN !

Yli tuhat kilometriäMaanantai 05.11.2007 14:43

viimein kun koitti se päivä,
jolloin ei pakkasilmakaan saanut minua enää pysähtymään -
vaan kun matkantekoni pysähtyikin sinun kyyneliisi.

maa oli valkea.
tätähän minä olin jo kauan odottanut,
lunta.

tahtomattani ilkeä,
kylmä ja kyyninen.
suruni surmasin,
ja niiden kaiken alle sen peittelin.

huokaus uusissa seinissä,
vanhat tavat,
uudelleen pakattuina,
uudessa ympäristössä.

piilotin hymyni tähtitaivaalle,
siihen pakkasyöhön,
piilotin sen kesäisen siniselle taivaalle,
hattarapilvien sekaan,
piilotin sen niihin kilometreihin,
sille öiselle matkalle,
jolloin tuntui,
ettei tietä kotiin olekkaan.
sydämeni muistin sinulle antaneeni,
enkä ollut ollenkaan huolissani,
sinä kun pitäisit siitä parempaa huolta
kun minä koskaan,
tiesin että se on sinulla hyvässä
ja rakastavassa tallessa,

aina.

[Ei aihetta]Perjantai 02.11.2007 12:39

Aamuyön tähtitaivas oli painautunut mieleeni.
Höyryävä hengitys pistävän viileässä ilmassa sai minut virkeäksi.

Aurinko oli noussut,
mutta ilma ei ollut lämmennyt.

Kaikki puhuvat lumentulosta,
talvipakkasista.

Missä lie viipyilee talvi.
Antaa kaivata itseään,
odottaa tuloaan.

Minä kaipaan kylmiä talvisäitä,
lunta ja kylmää aurinkoa vaalealla taivaalla.
Kuinka se taas paistaisi valkeille hangille --

Asfaltti kiiltää.
Kuljen kantatien reunaa
kooten mielessäni
viime viikkojen parhaimmat kuulemani selitykset,
jäätävimmät jutut
ja kaikki -- totuudet.
Ne kaikkein inhottavimmatkin,
joita paljastui valheiden takaa hiljattain.
Ne jotka saivat minut eksyksiin,
niillekkin minä uhraan ajatuksiani.

Mutta --

Olet ajatuksissani.
Sinä.
En saa sinua mielestäni,
en ole unohtanut mitään yhdessä kokemaamme,
useimmiten minä palaan niihin hauskoihin hetkiin --

kaivaten.


[Ei aihetta]Maanantai 29.10.2007 16:48

"Parasta pessimismissä on
se, että on jatkuvasti
joko oikeassa tai iloisen
yllättynyt."

(np: Mikko Perkoila - Arvaa harmittiko)
tänään minä aijon hymyillä paljon
tänään aijon ajatella positiivisimmin mitä moneen viikkoon

ehkä asioihin tulee vielä selkoa,
ehkä ne ottavat tuulta alleen ja järjestyvät

ehkä niin
kuten minä olin ne ajatellut

tai sitten homma totaallisesti kusee,
mutta ei haittaa !
olen täysin varautunut siihenkin

sillä on hyvä olla varasuunnitelmia

on ollut ankeita ilmoja
jo monta päivää,
mutta tänään,
tänään minä nautin siitä kaikesta harmaudesta,
siitä tihkusateesta
ja siitä viileästä tuulesta --

se puhdistakoon mieleni
ja vieköön pahanoloni muualle

kiitos ja näkemiin

unohtamattan siltiPerjantai 26.10.2007 14:25

mitään hyvää,
en katso enää taakseni.

nauran maailmanvalloitustekniikalleni,
näin jälkikäteen,
sillä se ei onnistunut,
vaan sai aikaan rumaa jälkeä,
se toi esille monia muitakin seikkoja,
se aukaisi haavat --

poltti esiin totuuden.

ja minä palasin metsäreissultani kylmälle asfaltille
jalat märkinä.

kuume ei tuonut asioita likemmäksi,
se vei niitä kauemmaksi,
ja minun oli yhä vaikeampi palata mihinkään.

tuntuu,
että vaikka asioista puhutaan,
tai, että vaikka löydetäänkin oiva ongelmanratkaisu,
niin mikään ei silti liikahda,
ei suuntaan eikä toiseen.

olemmeko todella jääneet näin jumiin --
vaiko tulleet, ihan totta, tiemme päähän ?

unohtamatta silti mitään hyvää,
en katso enää taakseni.

[Ei aihetta]Torstai 25.10.2007 22:42

'I'll never sleep here anymore
This house is not my home
I like you better dead
and I'm better off alone --'

Sometimes Im thinkin' -

who are you ?
what is inside your head,
what did you think --
or --
where I am ?
why the hell Im here ?

IM SO OUT OF FASHION ;)