IRC-Galleria

Tinskuukkeli

Tinskuukkeli

Tiina T. on Facebookissa!

"On niin helppoo olla onnellinen..."Perjantai 23.12.2005 06:24

Kutroska-jakso päättyi. Maljojen sijaan lauloimme virren, mutta kukin tyylillään. Tykkäsin myös tästä tavasta. Melkein odotan jo seuraavan jakson loppua. On niin ihanaa palata kotiin ja tajuta, ettei tarvitse potea huonoa omatuntoa mistään tekemättömästä asiasta. Ei tenttejä, ei tehtäviä. No okei, kärsimyksen ongelma ratkaistavana, mutta sitä on vielä paljon aikaa pohtia. Ennen uutta vuotta en aio uhrata sille pienintäkään ajatusta.

Lähdin eilen [tai siis keskiviikkona] Sallan kyydillä Raisioon. Salla heitti mut kummeilleni, en ollut kyläilläyt sielä todella pitkään aikaan, joten oli ihan kiva käydä. Muistin niin monta lapsuuden juttua ja naureskelin niitä hiljaa mielessäni. Silloin oli niin huoletonta. Keräiltiin jo ammuttuja raketteja uudenvuodenpäivänä ja leikittiin niillä metsässä. Sitä metsääkään ei enää ole. Serkun lapset oli kasvaneet ja niiltä tuli tosi hyvää juttua. Hassua, muistan kuinka vanhempi heistä syntyi ja nimesin nukkeni hänen mukaansa. Ja nyt hän on jo käynyt riparin ja puhuu tytöistä ja mun nukkeni on vintissä jossain kaikkien muiden lelujen kanssa hautautuneena.

Nukuin yön kummieni vierashuoneessa, siellä oli edelleen ne samat pienet posliinieläimet, joilla ei pienenä olisi saanut leikkiä. Aamupäivällä hyppäsin Raumalle viemään bussiin. Istuin yhden lukio-tutun vieressä koko matkan, mutta kerrankin ei ollut mitenkään vaivautunutta istua tollasen puolitutun kanssa, vaan oli oikeesti ihan hauska jutella. Unohdin kokonaan, että piti soitella ystävyksiä läpi ja kysellä illan suunnitelmista.

Isän kanssa käytiin ostoksilla. Kassajonot olivat yllättäen olemattomat ja minä sain kaksi pussi karkkia. Aattona päättyy mun ja Eijan karkkilakko. Alle 20 tuntia enää. Taidan syödä pari päivää karkkia ja aloittaa lakon uudelleen.

Lähdin illalla Raumalle. Kävin moikkaamassa yhtä hyvää kaveria. Juteltiin aika pintapuolisista asioista, olisin halunnut sanoa niin paljon enemmän, mutta jonnekin ne sanat kuitenkin jäi. Helpotuksekseni kaikki näytti kuitenkin olevan paremmin kuin eilen. En sitten tiedä, että näyttikö se vain siltä, ja että miten asiat sitten todellsuudessa ovat. Olisin halunnut kysyä suoremmin, mutta sanat vain jäi jonnekin.

Kuvittelin jo, että ilta päättyykin ennen aikojaan ja päädyn jo ennen kympin uutisia kotiin, mutta Johanna ystävineen pelasti iltani. Palasin loppujen lopuksi vasta puoli neljän aikoihin kotiin. Ei ehkä kovin fiksua, sillä aamulla pitäisi herätä sen verran aikaisin, että kerkee huomenna nähdä ystäviä, siivota, leipoa ja tehdä ruokaa. Mutta ääh, en jaksa välittää. Kyllä sitä lyhyemmillä yöunilla taas pärjää, johan sitä taas tul edellisyönä nukuttua vähän enemmän.


-Hetki myöhemmin. Kaameesti kirjotusvirheitä nähtävästi. Mikähän idea taas kirjotella tähän aikaan yöstä?!
Olen pakannut, paketoinut viimeset lahjat, tehnyt viimeiset kortit, siivoskellut... ihan hetkeksi tuli hyvä mieli, kun tuossa neuloin villasukkaa nro 2 [purin muuten ensimmäistä ihan pikkaisen ja korjailin pahimmat virheet, nyt se on taas valmis] mutta taas on ikävä mieli kun katselen vieressä olevaa, pakattua urheilukassia. Tästä kerrostalokaksiosta on tullut tosi nopeesti koti ja tuntuu hassulta lähtee pitkäks aikaa pois. Tai niin, kahden viikon päästä olen jo varmaan taas täällä -> shoppailmaan Helsinkiin alennusmyynteihin, mutta silti. Ja tiedän, että kun pääsen Pyhärantaan, oon taas ilonen siellä.

Tänään on vaan ihme ärsytys-päivä ollut. Koulussa kaikki meni ihan hyvin vielä. Meillä oli tiimitentti, joka kyllä tuntui lähinnä pelkältä vitsiltä. Syötiin Domino-keksejä ja keksittiin Liisalle ja Matille opinnäytetyösuunnitelma. Ihastuttavaa. Mutta kotona aloin stressata lahjoista ja korteista [ekaa kertaa tänä vuonna - luulin jo, että selviäisin ilman], pyykkikone teki ihme temppuja ja mulla oli sen kanssa leikkimisen jälkeen nälkä ja vilu. Makasin peiton alla puol tuntia, kyllä se hetkeks helpotti. Pyykkikonekin alkoi toimia ja saatiin kuulla pyykinkuivaushuoneessa, että meidän talossa on lenkkisauna näin tiistaisin [miksei kukaan ole kertonut aiemmin?!?].

Mutta ehkä tämä tästä vielä. Tätä päivää on sentään vielä lähes vartti jäljellä :) Menen nyt keittämään glögiä [pitkästä aikaa] ja aiemmin illalla tehtiin torttuja. Syön ja menen nukkumaan. Huomenna Sallan kyydillä Raisioon ja sieltä bussilla torstaina Raumalle, josta iskä hakee mut kotiin. Kyllä tästä varmaan hyvä joulu tulee. Olen jaksanut siihen uskoa 19 luukun verran, 20. luukun kohdalle vain sattui hieman huonompi päivä.

[Ei aihetta]Tiistai 20.12.2005 03:22

Patterini toimii jälleen [jipii]. Minun ei tarvitsekaan mennä yökylään Bärren huoneeseen. Tosin suihku ois ehkä kaikkein lämpimin paikka tässä talossa. Kovimmilla pakkasilla muutan ehkä sinne.

Sain tänään valmiiksi elämäni ensimäisen villasukan. Se ei ole kovin kaunis ja siinä on paljon virheitä [esimerkiksi kavennus ei nähtävästi ikinä aukee mulle ekalla kerralla], mutta se on mun tekemä sukka, joten se on hieno. Uskokaa pois. Aion käyttää niitä rakkaudella neulottuja villasukkia hurjan paljon. Kunhan toinenkin sukka valmistuisi. Pääsen varmasti hyvään vauhtiin huomisilla luennoilla.

Pesin myös tänään pyykkiä. "Pesen taas vähän sekaväripyykkiä", tuumasin, ja heitin kaikki likase pyykit koneeseen. Niin olen tehnyt koko syksyn. Tällä kertaa vain unhottui, että mukana oli uusi punainen neuleeni, jota ei vielä koskaan oltu pesty. Klassinen tapaus: nyt minulla on paljon lisää vaaleanpunaisia vaatteita...

Bärre osti joulukuusen ja kannoimme sen Valtsulta kotiin. Vilkun mielestä olimme huvittavan näköisiä [niin varmaan... en usko]. Nyt joulukuusi on koristeltuna keittiössä. Ihanan jouluista. Istuttiin sielä hetki sitten juomassa teetä ja muka lukemassa tenttiin. Luettiin me vähän oikeestikin, mutta sen lisäks höpötettiin taas kaikkea.

En oikeastaan yhtään haluaisi lähteä joulunviettoon Pyhärantaan. Siis tiedän, että kun olen siellä, olen oikeesti taas onnellinen kun olen... mutta juuri nyt en haluaisi lähteä. Nyt kun kerran patterikin toimii...
1. Mitä semmosta teit v. 2005, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Näitähän on kait monta. Sattuneesta syystä… mutta esimerkiksi vuokrasin oman kämpän, liukastuin kalliolta järveen ja avasin vessan lavuaarin putket.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ens vuodelle?
- Enpä tehnyt mitään lupauksia.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2005?
- Juu kyllä, Venla-ystäväni
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Ruotsissa vain
6. Mitä sellasta haluaisit vuonna 2006 jota et saanut/kokenut 2005?
- Jonkun ihanan miehen haluaisin löytää
7. Mitkä päivämäärät vuonna 2005 jää mieleen ja miksi?
- 15.10. muutin Järvenpäähän :) 6.12. kummitäti meni naimisiin. 4.6. musta tuli ylioppilas. Nuo muistan.
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Se, että sain päätettyä, mitä elokuun lopusta alkaen teen. Kai yo-paperitkin on yks...
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Äikän kirjotukset harmitti silloin aikoinaan, enää ei oikeastan.
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- En pahemmin. Tosin nyt ihan lähiaikoina tajusin, ettei maitotuotteet kait oikeen sovi mulle.
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Kannettava kone. Isukki avusti.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Voi että, todella monen!!! En mee nyt lainkaan luettelemaan. Moni ihminen auttoi mua tän vuoden aikana.
13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Ei nimii näin yleises paikas…
14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
- Bensaan, vuokraan ja ruokaan. Ja vaatteisiin...
15. Mistä olit tosi innoissasi?
- Pj-kurssilla kouluttamisesta, penkkareista, yo-juhlista, kesästä, muutosta, uudesta koulusta ja vaikka mistä.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2005?
- Pelimies, satuprinsessa
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, ootko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi? Onnellisempi.
b) lihavampi/laihempi? Laihempi [aika uskomatonta]
c) rikkaampi/köyhempi? Rikkaampi vissiin, kiitos yo-lahjarahojen, jotka on viel säästös
18. Mitä toivot, että oisit tehnyt enemmän vuonna 2005?
- Opiskellut
19. Entä vähemmän?
- Puhunut pahaa joistakin ihmisistä.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Reilan-kotona ja mummulassa
21. Rakastuitko v.2005?
- En.
22. Montako yhden illan juttua sulla oli v. 2005?
- Nolla.
23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- OC ja Evewood
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En.
25. Paras lukemasi kirja v. 2005?
- Uusin Potter englanniks
26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
- Tiktak :D
27. Mitä halusit ja sait?
- Opiskelupaikan
28. Mitä halusit, mutta et saanut?
- Muu-lla ei oo miestä
29. Suosikkielokuvasi v. 2005?
- Lupaus ja Shrek 2
30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
- Täytin 20, varsinaisena synttärinä olin töissä nuokkarilla ja tarjosin karkkeja pojille
31. Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2005 paremman?
- Mies – ehkä menee nyt vähän ykspuoliseks tää vastailu ;) Mutta kun elämä tuntuu tällä hetkellä melko täydelliseltä, tuntuu, ettei puutu enää kun tää yks juttu…
32. Kuinka kuvailisit v. 2005 omaa "muotiasi"?
- Vaaleanpunasekava
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
- En tainnut aivan pysyä järjissäni ;)
34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Ilkka
35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
- Eniten ajatuksii ainakin se, et ranskalaiset äänesti EU:n perustuslakiehdotuksen nurin
36. Ketä kaipasit?
- Brassi-ystei ja muutettuani myös pyhärannan ex-morsiamia
37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
- No uusii tuttavuuksia tuli kyllä niin mahdottomasti, että nyt on paha mennä sanomaan. Mutta jos yksi pitää vain nimetä, niin sanoisin kyllä että Bärre, koska meidän 2 yhteistä kuukautta on mennyt niin uskomattoman hyvin, enkä koskaan ois uskonut, että toisesta ihmisestä tulis niin lyhyessä ajassa näinkin tärkee. Tiina K. on myös yksi suosikeista tässä kategoriassa.
38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v, 2005?
- Mummu kerto isänsä aina sanoneen, että ”ilo pinnassa vaikka sydän mätänis”. Otin sen heti omakseni.

Joskus pitää jaksaa purkaakinMaanantai 19.12.2005 03:52

Nukuin puoli kahteen ja soitin heti herättyäni Tiina K:lle. Aku oli siinä vaiheessa juossut 27km ja tytöt olivat melko hysteerisiä. Se oli hyvä tapa aloittaa päivän, olin itsekin sitten jo heti herättyäni hyvällä tuulella.

Aku juoksi kaikenkaikkiaan 45 km ja iltapäivällä vilkkutaxi haki meidät keskustaan pitämään palaveria. Leikin reporteria, kaivoin vanhan Länskäri-lehtiönkin ollakseni uskottavampi. En tiedä vielä, mihin saan juttuni myytyä. Tuli taas hirveä hinku kirjoittaa.

Olen neulonut sormeni kipeäksi, tehnyt pizzaa Bärren kanssa ja katsellut telkkaria. Ilkka voitti Idolsin ja minä olen iloinen.Koska en ymmärrä juurikaan mitään musiikista, en tiedä, osaako hän laulaa. Mutta ainakin suomalaiset teinit sai hyvää esimerkkiä näyttävän idolin.

Huomenna [tai siis tänään] on pakko lukea taas tenttiin. Koulun tilavarauslista läytti epäinhimillisen tyhjältä tän viikon osalta. Siellä ei käytännössä katsoen ole enää muita kuin me. Miksi muut lomailee, mutta me ei?! Toisaalta, pidän mielelläni nämä hullut ihmiset vielä kolme päivää kauemmin ympärilläni.

[Ei aihetta]Sunnuntai 18.12.2005 04:58

Taas kummallinen päivä.

Nukuin melkeen kahteentoista. Söin satunnaisesti, tein taas joululahjoja ja paketoinkin osan. Kattelin telkkarista kaikkea turhaa ja nukuin pulentoistatunnin päiväunet. Hain pyykit kuivaushuoneesta niin, et vedin verkkarit ja hupparin yövaatteiden päälle. Vasta siinä seitsemän aikoihin laitoin fiksummat vaatteet päälle, lähdettiin kuunteleen Prima Vista -kuoroa kirkkoon.

Tiina K [joka muuten kokosi kirjahyllyni perjantaina, on kokonaan unohtunt kertoa!] oli tehnyt ihanaa kakkua, sitä syötiin kirkon jälkeen. Tarkotus oli siellä viettää rauhallista iltaa, mutta jotenki päädyttiinkin Tuusulaan katsomaan lampaita ja paria miestä. Siellä oli jo kovat juoksu-valmistelut menossa. Minä ja Bärre ei luvattu raahautua yhdeksäksi takaisin Tuusulaan, mutta ollaan hengessä mukana ja kysellään puhelimitse väliaikatietoja. Voi kyllä olla, että koko juoksu-rupeama on ohi, ennen kuin huomenna [tai periaatteessa tänään] herään. Pitkästä aikaa en aio laittaa herätyskelloa lainkaan soittamaan.

Jatkuukohan mun elämä vielä seuraavat kolme vuotta tällaisena? En kyllä laittais yhtään vastaan.

"Te ootte vaan niin ihanii"Lauantai 17.12.2005 00:01

Viikko on mennyt hurjan nopeeta. Vaikea uskoa, että on jo perjantai.

Keskiviikkona tiimimme piti jälleen oikein tosi hienon esityksen. Tiedän, ettei kaikki pidä meistä, mutta se on heidän ongelmansa. Me ei tasan tästä muuksi muututa. Saimme koulussa ilmaista jouluruokaa. Ruoka oli hyvää ja koska se tosiaan oli ilmaista, söin itseni ihan ähkyksi. Kotona nukuin heti päikkärit ja illalla oli tarve päästä lenkille. Sain Miran seurakseni ja tutustuttiin taas vähän lähiympäristöön. Pitäis lenkkeillä useemmin nyt, kun kulkee kouluunkin Vilkkutaxilla.

Eilen näin Venlaa ja Reettaa. Jälkimmäinen oli taas niiiin suloinen. Muistan hyvin viime tammikuisen päivän, kun minä selittelin koulussa, että olis kiva, jos joku ystävistäni sais vauvan. Ja iltapäivällä Venla sitten kertoi, että hän on raskaana. Silleen ne asiat menee ihmeellisesti :) Helsingissä satoi ja oli synkkää, mutta V:n & V:n kodissa oli lämmintä ja mukavaa. Siellä on aika kiva käydä kyläilemässä, ja on oikeesti tosi huippua, että yksi "vanha ystävä" asuu vain juna- & metromatkan päässä.


Tänään oltiin Ellin kanssa katsomassa Lupaus-elokuvaa. Eläydyin siihen ihan täysin, välillä meinasin taputtaa esittäjien mukana. Koskettava oli. Sanokoot kriitikot mitä tahansa, mutta minä pidin. Ulkona oli tosi kylmää kävellä takasin, onneksi lämmin vesi suihkussa on ilmaista.




Kolme vuotta sitten tähän aikaan olin Pantanalin matkalla. Lepäilin riippukeinussa, bongailin alligaattoreita ja uin kristallin kirkkaassa vedessä. Ja mietin ruotsalaisvaihtari-Fridan kanssa, että meilläpäin vietetään Lucian-päivää ja täällä me vaan maataan auringossa.

Tänään olen tehnyt tiimityötä, laukonut kaikkea tyhmää ja nukkunut. Mutta taidan olla nyt onnellisempi kuin kolme vuotta sitten. Ja aina hetkittäin tuntuu, että juuri nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Joskus se tuntuu kyllä pelottavaltakin - ei voi olla miettimättä, että kuinka kauan kaikki voi jatkua näin hyvin... Mutta koitan olla ajatelematta sitä. Ja yrittää vaan nauttia tästä niin kauan ainakin sitten kuin tätä riittää.

Pikkujoulut rantasaunalla olivat onnistuneet. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta en mä sinne enempää ihmisiä olis tarvinnutkaan. Melkeenvoitettiin Bum'tsi bum, lauleskeltiin, naurettiin poikien balettiesitykselle, koettiin Sallan kanssa ahaa-elämys ja saatiin joulupukki vieraaksemme. Olin kuskina [ihanaa, pitkästä aikaa taas auto hetken käytössä] ja sitämyöden ilta venyi melko myöhäiseen. Mutta en valita. Hihittelimme Tiina K:n savonmurteelle, miehelle, joka aikoo juosta sata kilometriä sunnuntaina, "kaapista ryminällä tulleelle parille" ja muille hassuille ihmisille. Mutta en hihitellyt kellekkään pahalla, vaan ihan hyvällä. Höpsöjä ovat.

Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen lähdettiin reippaina tyttöinä kouluun. Olin jotenkin kummallisessa mielentilassa, jaksoin luennolla keskittyä [kirjoittelin vain vähän Tiina K:lle] ja tiimityöskentelyssäkin jaksoin olla mukana, vaikka työskentelytilamme haisikin aika pahalle.

Koulun jälkeen mentiin "käymään" Tiina K:lla. Minä ja Bärre maattiin Tiinan sängyllä ja koitettiin olla antamatta naismaisia vinkkejä Roopelle, joka vaihtoi kahden lampun paikkaa. Ehdotimme ainoastaan leikkuulaudan käyttöä ja jouluvalojen sytyttämistä. Välillä ihmettelen, miten "meidän pojat" jaksaa meitä kaikkia hihitteleviä tyttöjä. Ne on kyllä ihania, todettiin se taas kerran Bärren ja Tiinan kanssa.

Nukuin kahen ja puolen tunnin "päikkärit" siinä puoli kuuden jälkeen, kun olin tullut kotiin ja syönyt. Ja loppuilta ollaan katseltu telkkaria. Keittiössä on puhtaita tiskejä koneessa, mun huone on yhtä kaaosta ja pölypallerot kävelee kohta jo ulko-ovella vastaan. Mutta tänään en ole jaksanut välittää. Onneksi Bärrekään ei välitä. Se vaan toimii apukuskina [mikä mun ajotaidot huomioonottaen onkin tarpeellista] ja keksii uusia sanoja.

On ollut aika hienot kaksi päivää.

[Ei aihetta]Maanantai 12.12.2005 19:32

Epäviikko sitten loppui. Oli aika ikävä herätä herätyskellon soittoon, kun ulkona oli vielä pilkkopimeää. Mutta koulussa taas lopulta piristyin. Niin siinä usein käy... aika uskomatonta.

Unet olivat taas jääneet vähän lyhyiksi, mutta sainpas analyysin tehtyä! [Jo] puoli kahdelta pääsin nukkumaankin. Onneksi Tiina K:lla oli termarissa kahvia. Salla heitti päivän päätteeksi mut kotiin ja varmaan noin puolen tunnin päästä Tomi ja kumppanit tulee hakemaan pikkujouluihin. Meidän tiimi on aika huippu, uskokaa pois.

[Ei aihetta]Maanantai 12.12.2005 00:32

Teinpäs sitten väitöskirja-analyysiä viime yönä, kun ilta meni Potterin parissa... Neljään asti jaksoin tehdä, sitten menin nukkumaan. "Aamulla" nousin puol yheltä ja istuin taas hetken koneella näpyttelemässä analyysiä. On jo ihan voittaja-fiilis, ku oon noin puolessa välissä!

Mentiin Bärren ja Tiina K:n kanssa Helsinkiin. Ihmeteltiin Stokan jouluikkunaa, kissa ja kuuseen kiipeävä nalle olivat suosikkini. Aloin jo itsekin odottamaan joulupäivää, jolloin saa kulkea koko päivän yöpaidassa ja lukea jotain hyvää kirjaa. Toivottavasti saan muitakin kirjoja kuin koulukirjoja lahjaksi!

Käytiin syömässä ja laulelemassa kauneimpia joululauluja tuomiokirkossa. Oli taas niin ihanaa. Nautin, kun sai laulaa orkesterin säestämänä. Siellä sitten mietin, että mun joulunodotukseni on kyllä sujunut tosi hyvin. Ei oo ollut tietoakaan mistään stressistä sun muusta. Olen nauttinut jouluvaloista, -lauluista, glögistä ja ennen kaikkea lahjojen tekemisestä ja ostamisesta. Kunpa kaikki joulukuut vois mennä näin hyvin! Ainut miinus tämän vuoden partioadventtikalenterin tekijälle: partio joulukalenterin kuvan kuuluis aina jatkua sieltä luukun takaa, homma ei oo oikeen ain toiminut tämän vuotisessa kalenterissa!

Ilta on taas mennyt telkkaria katsellessa ja yö menee analysoidessa. Onnea vaan mullekin, pikkusen voi huomenna väsyttää koulun pikkujouluissa!