IRC-Galleria

Trollbunden

Trollbunden

Promise I'll be kind.

Selaa blogimerkintöjä

Ellette ole jo huomanneet. Ettekö? Sokeat.

Pistää rasittamaan aina välillä tämä impulsiivinen luonteenpiirre. Jos keksitään jokin aihe, niin sitä sitten digastetaan niin maan perhanasti, että on harvinaisen hankala saada minua puhumaan muusta. Lokakuun loppupuolella se aihe oli tapaus Nightwish (nyt olen siihen jo niin kyrpiintynyt, että uudet artikkelit ja Googlen hakutulokset saavat vain pyöräyttämään silmiään). Uusi aiheeni saa todennäköisesti ne paikallaolleet ja tilanteen muistaneet #nw.fi'läiset hymyilemään ärsyttävästi ja viestittämään minulle joko verbaalisesti tai telepaattisesti: "Mitäs minä sanoin?" On se vaikeaa olla vastarannan kiiski. No, en vieläkään syö sanojani siinä mielessä, että night elfit ovat oikeasti banaanikorvaisia yötonttuja. Undeadit ovat anderssoneja (viitaten erääseen Tarotin kappaleeseen). Trolleja voi nimittää ihan vain nimellä trolli. Ettekö te muka muista sitä 90-luvun puolivälin pikkutyttövillitystä trollit? Houkat. Itse omistin ainakin kymmenen erilaista trollia. Tai sitten en. Trolli on muutoinkin varsin negatiivinen nimitys. Kukapa Internetin keskustelukanavien intensiivinen käyttäjä ei tuntisi moista nimeä? Tosin tietokonepelitrollien kohdalla se ei ole järin halventava, onhan se vain yhden kirjaimen päässä elukoiden oikeasta nimityksestä.

Olen nyt kuullut sen verran selän takana supattamista näissä piireissä (ja seuraavaksi pääsemmekin käsityksen "nämä piirit" tarkentamiseen), että pistää mulkoilemaan kaikkia epäluuloisesti. Poissa ovat ajat, jolloin uskallettiin mennä kirjoittamaan esim. Irc-gallerian kuvan alapuolelle se, mitä todella oli siitä käyttäjästä mieltä. Tosin sitäkin esiintyy vielä harvakseltaan ja yleisimmin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on elämä. Eli, toisin sanoen, jotka eivät omista koko vapaa-aikaansa tietokoneen kautta käytävään aktiviteettiin. No, palaanpa takaisin aiheeseen. Minut saa katsomaan karsaasti tai ainakin vaikenemaan hammasta purren, jos supattaa korvaani, kuinka se ja se on täysi pelle tai kuinka sen tyypin jutut ovat ihan järjettömiä. Myönnän, joskus sorrun siihen itsekin. Mutta mieluiten pidän mölyt mahassani.
Laitan palautetta myöskin vastapuolelle, eli heille, jotka ovat tämän (tapauksesta riippuen) propagandan kohteena. Jotkut vielä uskaltavat lausua todellisen mielipiteensä päin naamaa. Kohteen ensireaktio on yleisimmin "yhyy byhyy vittuakos haukut mua", ja sitten mietitään tarpeeksi nasevaa vastalausetta. Useimmissa tapauksissa on kyse joko väärinkäsityksestä tai sitten puhtaasta asiasta. Netissä on helppo käsittää ihminen väärin. Esimerkiksi taas vaikka Galleriassa on äärimmäisen vaikea kertoa yhden kommentin yhteydessä, millä mielialalla kommentti on kirjoitettu. Itse käytän hymiöitä juuri tähän tarkoitukseen, selventämään sen syvempää tarkoitusta. Kaikki tosin eivät ymmärrä hymiöitäkään, tai edes noteeraa. No, kuitenkin, nettiin ei ole kehitetty vielä toimivaa näköpuhelinta, ellei käytä sitten vaikkapa Skypea ja webbikameraa yhtä aikaa. Epäilen, että sitä harvempi harrastaa, korjatkaa, jos olen väärässä.
Tuon virkeryöpyn tarkoituksena oli siis selventää, miksi netissä on helppo käsittää ihminen väärin. Jos jollekulle tämä asia on/oli epäselvä. En tiedä, onnistuinko aikeessani. Todennäköisesti en.
Sitten se toinen. Totta toinen puoli. Jotkut ovat äärimmäisen herkkiä kritiikille, eivätkä kerta kaikkiaan osaa käsitellä sitä. Joko ei uskota sitä, mitä toinen sanoo tai sitten uskotaan ja ruvetaan säälimään itseään. Ehkäpä kannattaisi mennä peilin ääreen, katsoa itseään silmiin ja ääneen analysoida, onko kritisoija oikeassa vaiko todellakin käsittänyt jotain väärin. Jos ei kykene päättämään, voi kysyä tältä tarkennusta ja perusteluja. Jos kyse on väärinkäsityksestä, oikaista asia mahdollisimman selkeästi, jos taas kalikka kalahti, ei kannata älähtää, vaan mennä itsensä ja koettaa kehittää itseään ulos moisesta harmittavasta piirteestä.

Siihen en osaa sitten sanoa, jos joku tulee arvostelemaan ulkonäköä. Se on, josko sanoisin, melkein pelkästään typerää. Tosin valmistaudun itse joka aamu moiselle toteamalla peilikuvalleni: "Katariina, sie olet ruma ja läski ja tyhmä. Ja kaiken lisäksi näytät siltä kuin olisit taas istunut koneen ääressä koko yön."

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.