IRC-Galleria

huoneessani istuen. tyhjille seinille kuluneita tarinoitani kertoen
Saman ikuisen taivaan alla, sun kuvaasi palvomalla,
näin kulutan aikaani,odottaen sinun saapuvan luokseni.
näen taivaanranta itkee, pilviverhoon se koittaa kyyneleensä piilottaa

rikoin peilin siitä seitsemän vuoden epäonni kai tulla saa,
mutta eihän minulla ole muuta kuin aikaa odottaa…

Peilistä särkyneestä kuvasi näin, huusit mulle vie mut suojaan.
Peilistä särkyneestä vain sirpaleet jäi, vannoin tulen kotiin sut tuomaan.

ja vaikka sata vuotta ruususen unta, nuku vain rauhassa prinsessa,
vahdin sinun uneasi.

en peiliä nyt koota voi, vain hullut täällä unelmoi
ja ehkä juuri siksi olen yksi heistä.
Taivaanranta jo punertaa, alkaa ympyrä
sulkeutumaan ja aurinko laskee alkaakseen
kaiken uudestaan.

täällä maailman reunalla, hulluuden rannoilla,
varjosi seuraavat mua päivin sekä öin.
En katso taakseni, sillä siellä vain sirpaleet mua odottaa
ja sirpaleissa kasvoillesi maalattu hymy ja sinertävät silmäs mua tuijottaa…

eikä mitään suurempaa, kai täällä nähdä saa, nämä katuvalot polttaa
jälkensä asfalttiin.
vain turhaa unelmaa, harhaan tuulet kai mua kuljettaa, en pakastani
löydä korttia oikeaa.
On kai turha aloittaa, kun lasinpohjaan vajoaa, pieni sydän jota liian
usein huijataan ja lohtu loistaa poissaolollaan
kun rikoin peilin ja kulutan epäonnea…