IRC-Galleria

Iltaa arvoisat vainajat ja tulevat sellaiset. Juice on poissa, mutta Juicen laulut elävät ikuisesti. Itselle on jäänyt kummittelemaan mielen syviin sopukoihin lause yhdestä Juicen kappaleesta jossa todetaan että; ”elämä on kuolemista”. Olen huomenna menossa todistamaan jälleen yhtä lauseen totuuden ilmentymää, isotädin hautajaisia, näkemään ne kaikki kyyneleiset kasvot verhoutuneena mustaan, ihmiset jotka ovat tulleet jättämään viimeiset jäähyväisensä ja saattamaan viimeiselle matkalle äiti maan poveen.

Olen miettinyt kuolemaa, en ole varmasti ensimmäinen. Sain ajatuksen että taivas onkin tämä maailma,eikä varsinaista erillistä taivasta olekaan. kun kuolemme, henki siirtyy johonkin sillä hetkellä syntyvään lapseen ja jatkaa kiertoa.Toisaalta uskon myös siihen että osa meistä siirtyy sinne ”pilven reunalle”. Juicekin varmaan tällä hetkellä kokoaa siellä Irwinin, Baddingin, Cisse Häkkisen ja Junnu Vainion ynnä muiden kanssa täydellistä bändiä, siinä varmaan Jeesuksellakin rupee sandaalit pyörimään jaloissa kun Cisse ottaa ensi soinnut ja Juice avaa äänensä.

Mikä kumma siinä on että ihmisistä tulee legendoja vasta kun he heittävät veivinsä, toisaalta kyllähän joitakin palvotaan elinaikanakin jo liiallisuuksiin saakka mutta yleensä muusikot esimerkiksi nousevat ”tähtiin” vasta kuoltuaan.
Ei näitä asioita auta silti alkaa liikaa miettimään, sillä saa vain päänsä kipeäksi ja alkaa pelkäämään , että mitäs jos en enää aamulla herääkään? Nousen sängystä ylös mutta huomaan että ruumiini ei olekaan noussut mihinkään, voisi olla aika mielenkiintoinen elämys, mutta en nyt ihan vielä sitä välttämättä halua kokea, kaikki kun täältä joutuvat joskus lähtemään, niin kuninkaat kuin kerjäläisetkin ja samalla tavalla tänne alasti kaikki synnytäänkin, ilman rihman kiertämää.

Nykyinen lääketiede on kyllä tehnyt ihmiselle karhunpalveluksen siinä määrin että ihmiskroppaa yritetään mömmöillä pitää kunnossa yli sen iän mikä meidän kropalla on se luontainen ”parasta ennen” eli n.40v, elämä rupeaa olemaan jo aika perseestä siinä 60veen jälkeen, oot ryppyinen, kusi karkailee eikä seiso enää niiku 2-kymppisenä, yritä siinä sitten saada itsellesi nuorta naista. Parinkymmenen vuoden päästä ei ole enää mikään ihme jos ihmiset elää helposti satavuotiaiksi kun survotaan kroppa täyteen säilöntäaineita niin että arkeologeille on vielä tuore ruumis 1000 vuoden päästäkin. Siellä sitä sitten arkussa pötkötetään ku tönkkösuolatut sillit, mutta kuka meistä nyt toisaalta ikuisuutta haluaisi elääkään,se on pirun pitkä aika, vaikka toisaalta 100 vuotta on vain yksi välähdys yötaivaalla.

Tuskalliset 1,5 kuukautta vielä täysi-ikäisyyteen, kyllä odottavan aika on pitkä mutta toisaalta kun eletään jo joulukuuta niin ei se ajatus enää niin pahalta tunnu, muutamana aamuna olen jo auton avaimia katsellut siihen malliin että voi perkele kun ei vieläkään, mutta pakko se on kestää, serkku jo maalaili ”kauhukuvia” että tulevat sitten hakemaan mut catiscaan laulamaan karaokea ja juottavat ämpärikänniin muiden serkusten kanssa ja sitten taksilla kotiin. Kauhulla odottaen :D
Koeviikkokin onnellisesti takana ja Isotalo sai taas ruotsin kokeessa ”venyttää alapäätään” että päästiin suurin osa edes läpi. Olihan siellä sentään niitä alapäästään tyydyttäviäkin joukossa niin kuin ”Mirre” sanoo.
Ihmissuhde-rintamalla ei ole tapahtunut oikein mitään hohdokasta, hiljaista ja pimeetä on kuin tontun perseessä jouluaattona. Kiitos ja hyvää yötä !

PS. Lehmuskannan Jonin filosofiasta katkelma: "4 kertaa päivässä rupee jo tuntuun vehkeissä ikävältä" ja muistakaahan ajella varovaisesti!