IRC-Galleria

Mítään en saanut eilen aikaan, enkä saa tänäänkään. Prixit eilen hain ja äsken täyttelin nuo viime vuoden astutustodistukset (vituttaa lähettää tuollaisia "ei tiinehtynyt" -lappuja kaksin kappalein...)

Eiköhän sitä saa jonkun tekosyyn varjolla ottaa huolettomasti loppuviikon. Äippälomakin alkaa virallisesti huomenna ja voisin juhlistaa sitä juomalla puolikkaan siiderin iltasella. Pihalle en viitsi mennä kun en halua että naapurit tulevat lässyttämään mahasta jotain. Vielä en ole lähimmäisten naapurien kanssa joutunut puheisiin niin että raskaus näkyy, enkä toisaalta haluakkaan. Oikeastaan olen vältellyt koko ihmisiä kun ei tässä nyt kaivata enempää small-talkia kuin mitä ensi viikolla alkavat jokaviikkoiset neuvolakäynnit aiheuttavat.

Olen aika hyvällä ja levollisella fiiliksellä vaikka tekstistä voikin saada toisenlaisen kuvan. Vesiputket aukesivat eilen ja kohta voisikin mennä tyhjentämään tiskikoneen 1. satsin! Se pyöri viimeyönä tehopesuohjelmalla ja tänään laitoin vielä normaaliohjelman kertaalleen. Helmikuusta asti ovat seisseet joten ei tarvinne sanoa että aika irstaita astioita olivat.
Sitten kun saadaan pesukone kiinni, niin voin kaivaa (h)OMO pesuaineen esille ja heittää vauvanpyykit tulemaan, pedata pinnasängyn poikaa varten. Hellää Homoa, sensitiivistä ja tuoksutonta. Pitäisiköhän katsoa noita Queenin musiikkivideoita joita minulle on koneella <3

Huomenna on taas perjantai. Voisi ehkä sanoa että tämä elämä on laadukasta, kun tylsää ei ainakaan ole, eikä oikein tunnu mitään isompaa puuttuvan. Jaksamista, terveyttä ja rakkautta riittää ja huolenaiheet rajoittuvat lähinnä aikataulujen järjestämiseen ja läheisten hyvinvointiin.

Jorvi on nyt nähty, eikä se ollut sen kummempi kuin oltiin odotettukaan. Mitään synnytyspaineita en ole vielä saanut kasattua vaan edelleen ollaan menossa ilman ennakkoluuloja ja hyvillä mielin katsomaan mitä tulee tapahtumaan. En ole edes tullut ajatelleeksi että tämä voisi tulla ennen aikojaan, mutta nyt kun monelle netissä on "lupailtu" ettei vauvat ehkä jaksa odottaa laskettuun aikaan, niin tuli itsellekin mieleen jotta mistäs sitä tietää koska poika meinaa syntyä.

Laurilla on sitten ilmeisesti sairaalakammo ja hänen piti lähteä kesken kierroksen pihalle ottamaan happea, kun pisti kylmän hien pintaan ja muutui vihreäksi.. Katsotaan mitä tosipaikan tullen tapahtuu. Itse jatkoin kierroksen loppuun ja sitten kiirehdin huolehtuneena autolle mutta kaikki olikin ollut hyvin siitä saakka kun oli päässyt ulos sairaalasta. Synnytyssali täynnä ihmisiä vaan taisi olla vähän liikaa. Katsotaan kummalle tuo itse synnytys on sitten pahempi paikka... veikkaanpa että tulevalle isälle ;)

Nyt kun mietin äkkiseltään niin tulee mieleen ainakin 4 asiaa jotka pitäisi/voisi tehdä. Ja jos vähän tarkemmin funtsin niin perään heti muutama lisää. Toivottavasti lopputulos ei ole se, etten taaskaan tehnyt niistä mitään.

Tänään oli se päivä kuukaudesta jolloin uskallauduin pyörähtämään pääkaupunkiseudulla.

Oikeastaan kaikki alkoi jo viime yönä, kun Laurilla oli pieni duunikeikka Oulunkylässä. Itse työt kestivät vain puolisen tuntia, mutta autossa istumistahan tuli noin tunti suuntaansa joten lähdin mukaan seuraksi. Lahnuksen Shelliltä haettiin evästä ja vedettiin rundia Paloheinässä. Kämppä jossa muinoin kommuunissa asuimme (ex Texas, meidän aikana Neuvostoliitto) oli saanut etupihalleen TOISEN TALON. Tsiisus mikä tilaihme... no eipä tartte sielläkään enää kenenkään huolehtia haravoinnista (*Reps*) tai leikata ruohoja. Sama Saabinraato oli kuitenkin mätänemässä pihalla edelleen.

Palailtiin kotiin kolmen maissa ja painuttiin nukkumaan. Itse heräilin klo 9 ruokkimaan elukoita ja kympin jälkeen aamusella hypättiin taas autoon.

Heitin Laurin töihin ja ajelin seikkailemaan. Jumbossa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan joten piti mennä ihmettelemään sen "uutta" lisäsiipeä. Ostin melkein Elsalle uuden satulahuovan Kaira-Shopista, mutta jotenkin sitten kuitenkin laskin sen viimehetkillä käsistäni. Myöskin vaatekaupoista ja Sin Citystä lähdin tyhjin käsin, ei oikein mikään napannut. Alkoi jo oikeastaan väsyttää siinä vaiheessa kun taapersin vanhalle puolelle hakemaan Body Shopista matkakokoja ihmisenhoitoaineita synnärille mukaan.

Siellä uudella puolella on joku Tex Mex -paikka jonne sitten yhden maissa päädyin syömään. Väsymys oli varmaan osittain nesteenhukkaakin koska aika pian ruokailun jälkeen tuli parempi olo. En kyllä pystynyt syömään koko Burritoa, oli sen verta iso annos (ja hyvää myöskin!) ja sitten naapuripöydässä pisti ensin yksi lortto tupakaksi ja melko pian toisessa lähipöydässä päätti joku muukin tupruttaa neuvoa-antavan ennen ruokailua. Sen verta teki pahaa että närpin salaatit naamariin ja läksin.

Pyörähdin vielä Petikossa tankilla ja Nummelassa ostamassa jätskiä unohtaen kokonaan että olisi pitänyt hakea Prixejä tänään. Ehkä tuolla on vielä sen verran Elsalle että haen ne huomenna. Enää en kerkeä Agriin, kun pitää olla taas kohtapuoliin Espoossa. Mennään ihmettelemään Jorvin synnäriä. Pakko oli kuitenkin tulla piipahtamaan kotona kun Halla on täällä yksin ja tarkastamaan että hevosilla on vettä. En kerinnyt tänään pitää niitä vihreällä, eilen olivat 30min, mutta ei ole onneksi vielä hoppu totuttaa.

Voi olla että ensi yönä nukunkin sitten vieläkin sikeämmin (jos mahdollista), sitten toivotaan ettei tule asiaa Kehä III:n sisäpuolelle pahemmin ennenkuin lähdetään vauvaa hakemaan. Eipä siellä ole kauheasti mitään mitä tarvittaisiinkaan.

Uusi folikkeli kasvamassa ja siemennys uudelleen varmaan viikonlopun tienoilla. No, aina ei tärppää heti. Elsa saa vielä odottaa ja sen sijaan pääsee lenkille kohta. Hevoset hirnuvat ihmeissään kun tultiin tyhjällä kopilla takaisin.

Nyt kaikki sitten peukut pystyyn että Hemulla on alkio sisässä niin saadaan seuraava potilas sisään jo tänään :)

Voisinpas mennä pesemään vaikka auton. Jos saisi vihdoin tehtyä jotain tuon Skodan myynnin suhteen, kun Laurilla ei tunnu aikaa riittävän siihen...

Kuinka viikko voi kulua niin nopeasti?
Perjantai tuli taas eteen hetkessä ja tajusin että en ole kerinnyt pitää ihmisiin yhteyksiä tälläkään kertaa. Paria kaveriakin pitäisi treffata, mutta jotenkin se aika vaan katoaa kuin mustaan aukkoon - ja viime viikolla en sivuakaan tekstiä saanut kirjoitettua.

Saas nähdä tuleeko tämä viikko olemaan samanlainen... Ensinnä menee tämä päivä toipuessa viikonlopusta ja tämän aamun onnenpöhnästä (Laurikin lähti harvinaisen hyväntuulisenä töihin ;) ja ajattelin myös vähintään oikolukea Essin laittaman tekstin. Huomenna on sitten Hetan kuljettelua ja keskiviikkona pitäisi mennä Jorviin tutustumaan paikkoihin. Odottelen myös äitiyspakkauksen saapumista tällä viikolla ja sitten noita vaatteita pitäisi pestä/värjäillä/koristella jotenkin. Kelan nettipalvelussa näkyikin jo eka äippärahan maksupäivä ja se on 16.6. Paperit tulevat postissa varmaan tänään.

Lisäksi pitäisi kirjoittaa, ehkä hiukan siivoilla ja rakennella aitoja. Jos Elsa pääsee tiistaina oriasemalle (riippuu siitä onko Heta "valmis") niin laitan hevosia tuonne pikkuaitaukseen totuttelemaan vihreälle. Elsa on liian utelias kokeilemaan sähköä joten sitä ei oikein voi sinne pistää mutta Hemu ja etenkin Matleena pärjäävät mainiosti.

Saumaustyöt ovat päässeet hienosti alkuun ja eilen oli suuri päivä kun Lauri laittoi kylpyhuoneen sekoittajan *pysyvästi* paikoilleen :)
Remonttiin saadaan ehkä ensi sunnuntaina pieni tauko, kun lähdemme 2v hääpäivän kunniaksi syömään. Niinkö pitkä aika siitä jo on kun viimeksi riideltiin kunnolla ;)

Eilen illalla kun Lauri korjaili hevotraileria ja teki kunnon kaltereita tallin ikkunoihin, päätin hiukan pyykkäillä. Anne tuli sopivasti Elsalla ratsastamasta joten virutin tamman selän vedellä joka oli hautunut mustassa ämpärissä koko päivän ja oli mukavan lämpöistä. Kun hevonen oli laitettu takaisin tarhaan intoutuduin vielä pesemään sen harjatkin talven jäljiltä. Olivat muuten aika karseassa kunnossa.

Tänään olin samaisella mielellä jo heti aamusta ja kun Matleena oli syönyt pesin sen tukan ja hännän mäntysuovalla. Tamma todella nautti kun hankasin juuriharjalla niskaa ja muita paikkoja joista sen on vaikea päästä rapsuttamaan itseään. Rungon etuosan vetelin vielä jäljelle jääneellä vedellä, samoin selän ja pepun päältä. Lopuksi huuhtelu.

Myös kevään ensimmäiset ruohotupot pääsi Metku maistelemaan siinä auringossa kuivatellessaan. Ahne naama teki tarkkaa työtä nurmikossa ja pettymys näkyi kun piti lähteä takaisin tarhaa kohden. Muutama askel tarhan portista ja piehtaroimaan siihen kaikkein pölyisimpään kohtaan. Vaan onpa ainakin talven irstaudet pesty pois ja harjamarto puhtaana. Karvaa tammoista vielä lähtee mutta se on jo vähenemään päin. Vihdoin alkaa jotain kiiltoa tulla samean takkupehkon alta näkyviin.

Kun miettii tilannetta vuosi sitten, niin meidän hevoset olivat vappuna jo ihan "nahkoja" eli karvanlähtö oli ohi jo aikapäivää. Samoin edellisvuonna Vihdin näyttelyssä huhtikuun lopussa Saku oli hyvässä kesäkarvassa. Eli vaikka nyt on viikonloppuna jo "kesä" niin toisaalta kevään tulo on pahasti myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna. Lämpimät kelit ovat tulleet vaan ihan yhtäkkiä.

Pesin vielä Matleenankin harjat ja jätin aurinkoon kuivumaan. Sitten vaan odotellaan Lauria töistä ja mennään yhdessä kauppaan ennen ryhtymistä viikonlopun viettoon <3
Heta muuten ultrataan tiistaina ja jos se on tiine, niin Elsa pääsee heilastelemaan Rokki-Tähteä. Matleena saa odottaa vuoroaan vähän pitempään.

Huoh. Vaikka kuinka ajattelin etukäteen miten kammoja kaikki nuo vauvanvaatteet ovat väritykseltään ja että omalleni haluaisin vähän persoonallisemman vaatevalikoiman, tulin huomanneeksi että niitä pastellivärejä löytyy ihan liikaa meidänkin vaatekoreista. Itseasiassa vähänkin enemmän rokkenrolleja vaatteita lienee vain ompelemani musta body punaisilla kanttauksilla ja nuo anopin ostamat IHANAT pääkallosukat. Muut ovat enemmän ja vähemmän peruskauraa.

Nalleilta, pupuilta ja sensellaisilta olen jotenkin onnistunut välttymään. Äitiyspakkauksen vaatteistakin ajattelin pahimmat laittaa eteenpäin jollekin tarvitsevalle tai ommella/painaa niihin jotain persoonallisempia kuvioita. Mutta en yksinkertaisesti jaksa sitä ajatusmallia että arkivaate voi näyttää ihan miltä hyvänsä. Ei lisää vauvanhoidon vaivaa kuitenkaan jos äiti tykkää niistä vaatteista joita lapselleen laittaa päälle.

Itsekin olen jo pitkään kuolannut Manowarin Kings of Metal -paitaa, joten tänään sitten päätin tehdä asialle jotain ja aloin selailemaan nettikauppoja. Ilokseni löysinkin tälläisen siten: http://www.hellsinkishop.com/products.php josta bongasin kyseisen vaatekappaleen vieläpä kaksipuoleisena. Ja ilo yltyi kun huomasin että hei, näillähän on myynnissä myös LASTENVAATTEITA :) Kalliitahan nuo ovat, mutta silti oli pakko laittaa tilaus kulkemaan. Kerran täällä vaan eletään ja esikoiseen saapi vähän tuhlatakin. Oman t-paitani lisäksi on nyt sitten tulossa 1 body ja yksi lasten S-koon Blizzard of Ozz-paita. Minulla soi kyseinen levy tällähetkellä autossa joten poikakin sitä joutuu nyt mahassa kuuntelemaan.

Välillä minussa taistelee se tennarihevari nahkatakissaan, välillä dieseliltä haisevissa toppahaalareissa kulkeva hevosihminen ja toisina päivinä perinteinen äiti joka menee ja ostaa jonkun typerän valkokukallisen bodyn kun se on muka niin ihana. Pah!
Mutta kun kevät koittaa niin ensiksimainittu heräilee taas talviunestaan ja kaivaa bändipaidat ja bootsit esiin. Ja hevostraileriinkin ajattelin hankkia jonkinlaiset liekkitarrat että kelpaa paremmin kuskailla hobusia astutuksiin. Toppatakin (tai haalarin ;) alla voi olla ihan mitä vaan, mutta craniumin sisällä on aina se Black Sabbathista tykkäävä pikkutyttö kuten jo kymmenen vuotta aikaisemmin.

Olen ollut väsynyt koko tähänastisen toukokuun. Eilinen meni enemmän tai vähemmän murehtiessa menneitä - lähinnä äitiä. Tämä fiilis iskee keskimäärin kerran kuussa ja ehkäpä nämä juhlapyhät vaikuttavat koska niistä jää helpoiten muistikuvia.
Ja lähenevä kesä tuo mieleeni istuskelun Solstrandin portailla, basilikan kukkiessa ja levittäessä tuoksuaan. Rauhallisen jutustelun pyykkienlaiton lomassa.
Reilu viikko siitä ja kaikki oli repäisty pois. Aivan yhtäkkiä.

Tänään on edelleen raskas mieli. En ehkä halua pakottaa itseäni mihinkään.
Koiranruokaa on pakko käydä ostamassa, unohdin sen eilen kun raahasin kahta jättimäistä ruokakassia kaupasta kotiin. Halla oli kyllä erittäin tyytyväinen kun kuppiin sujautettiin pienen raksumäärän jatkeeksi paistilientä ja lohta - jos kysyisin siltä niin tuskin kävisin papanasäkkiä edes hakemassa ;) Muutoin saan tänään elää joutilaasti. Ehkäpä printtailen vähän tuota tekstimateriaalia, mutta tuntuu ettei ole nyt päätä kirjoittaa mitään. Eilen illalla tuntuivat lauseet vaikeilta muodostaa koska olin ihan toisella planeetalla. En oikein jaksanut kuunnella mitä Laurilla oli sanottavaa.

Soittelin paastosokeritulosten perään ja rimaa hipoen selvittiin ilman jatkotoimenpiteitä. Paastoarvo oli 5,1 kun raja taitaa raskausaikana olla 5,2.
Mokasin aika pahasti torstaina, kun en muistanut että seuraavana aamuna oli moinen verenpäästötilaisuus ja raksuttelin melkein puoli pussia turkinpippureita ennenkuin tajusin että 30min päästä en saa enää syödä tai juoda mitään ;) Muutenkin loppuviikko meni vähän överiksi terveen ruokailun suhteen mutta nyt palataan arkeen ja ajatellaan taas pojan parasta.