IRC-Galleria

että Antonio Banderas on hot!

Tästä päästiinkin aasinsillan kautta seuraavan:
Pari viikkoa sitten oltiin Prismassa ja siellä levyosastolla oli kuunneltavana jonkun lattariäijän levy. Olipa muuten perseestä että mies näytti hyvältä mutta musiikki ihan skeidaa. Aikamoista tuhlausta meikäläisen mielestä. Jos en olisi naimisissa niin voisin ottaa lattarimiehen joka näyttää samalta kuin Banderas Desperadossa mutta ääni on kuin Fernando Ribeirolla joka taas ei ole yhtä häävi ulkoiselta habitukseltaan.

Eurooppalaisempi mieheni saisi näyttää ja kuulostaa nuorelta Ian Gillanilta.

Keskittymiskyky on aika nollassa on yksi punkeaa ja pänkeää tuolla mahassa joka suuntaan. Alkaa varmaan tila loppua vähitellen, kun potkut eivät tunnu vaan lähinnä sellaista kampeamista. Olen vakuuttunut siitä että on raivotarjonnassa koska tuossa rintojen alapuolella ovat melko varmasti jalat jotka välillä sattuvat kipeästi myös kylkiluihin! Ei taida olla enää mitään pelkoa siitä etteikö raskaus tulisi olemaan täysiaikainen... huomenna nimittäin alkaa virallisten lähteiden mukaan viikko 37 :)

Olen saanut hieman kirjoitettua tämän ja eilisen aikana. Pitkiä aikoja en sitä oikein pysty juuri nyt tekemään joten tekstin laatu voisi olla parempaakin. Näen sen vähän saivarteluna, mutta Essi kitkeköön sitten pahimmat pois kun saan ennenpitkää tekstin lähetettyä hänelle.

Hevoset ovat olleet vihreällä koko aamun, tänään saavat kuivaa vain iltapalaksi, kunhan Anne tulee ja rakentelemme tuohon ylös uuden tarhan. Eiköhän tämä päivä jo mene suht nopeasti, enää yksi yö ja huomenna saankin hakea Laurin pois. Hän ei soittanutkaan eilen vaikka lupasi... ilmeisesti oli sitten kiireinen päivä. Vaikka vähän harmittaa niin varmaan asialle on ihan luonnollinen selitys.

Kyllä. Raskaus ihan varmasti romahduttaa aivokapasiteetin!
Olin taas perjantaina jättänyt Mersuun valot päälle ja huomasin sen eilen kun piti lähteä Nummelaan. Akku on sitten sopivasti syväpurettu 4 kertaa muutaman viikon aikana (kolmesti minä ja Lauri kerran) joten ei tainnut jäädä pitkäikäiseksi. Syksyllä se vasta hankittiin.

Tänään Nummelaan ajellessani pysähdyin ajatuksissani taas muistelemaan ihmisiä joista pidän. Minulle tulee hyvä mieli kun ajattelen heitä ja mietinkin mitä heille mahtaa kuulua. Yksi näistä ihmisistä on nimeltään Jussi, scenepuolella aikoinaan nimellä Keksi tai Elvisken Pikkuveli. Teki hienoja junkkabiisejä jos joku sattuu hänet muistamaan :)

Messuilimme molemmat Protoplasmassa vuonna 95, silloin kun olin CoSyssinä siellä. Muutenkin Kuopion suunnalla oli hyvin aktiivinen scene siihen aikaan. Porukka oli silloin about ikäistäni ja hieman vanhempaa. Alle parikymppisiä. Keksin ohella Cool Productionsin tyypeistä parhaiten muistuu mieleen Puhelin ja Vissy - ihania tyyppejä olivat molemmat.

Itseasiassa ihastuinkin vähän Keksiin tavatessani hänet Juhlaa Piillä Iisalmessa joskus alkuvuodesta 96. Vaihdoimme jokusen sanan, mutta enimmäkseen pyörin VLP:n tyyppien kanssa. Viimeiset partyt muuten joissa minulla oli oma kone mukana. Oli ihan riittävän perseestä raahata se kotiin kun paluumatka tapahtui junalla ;)

Yhtälailla vuonna 96 - kesäkuussa - sattui tämä legendaarinen Abduction 96-reissuni joka päättyi viikon harhailuun Kuopiossa. Keksi majoitti minut silloin yhdeksi yöksi. Olin aivan rikki ja riekaleina. Itkinkin välillä kun tuntui että maailma kaatuu päälle, mutta loppujenlopuksi se viikko oli ihan mukava. Hän kysyi minulta jälkeenpäin että "nautitko todella siitä kamalasta reissusta". Täytyy myöntää että minussa oli vähän masokistin vikaa, mutta hieno muisto on kun istuin yksin Kuopion torilla ja puhaltelin saippuakuplia. Kirjoitin Tinolle kirjeen sieltä, mahtaako hän muistaa sitä enää? :)

Vuosia vieri eteenpäin. En muista enää mistä sain Keksin puhelinnumeron, mutta joskus Alt-partyjen 2003 aikaan tekstasin hänelle että huvittaisiko nähdä - olimme Helsingissä ja jostain olin kuullut että siellä hän asui. Joulukortteja olin muistaakseni lähetellyt vuosien varrella ja ystävänpäivänäkin. Ehkä olin saanut joskus osoitteenmuutoskortin?

Tunnistin hänet heti :) Ei hän ollut muuttunut juurikaan vuosien varrella! Sama ihana tyyppi, jonka kanssa oli niin mukava jutella! Istuimme Black Doorissa ja siellä oli muutakin sceneporukkaa. Seuraavan kerran tapasimme minun ja Laurin hääpäivänä, myöskin Black Doorissa ja sitten vielä seuraavilla Alteilla. On aina ollut mukava nähdä ja olen sen hänelle kertonutkin.

Toisten ihmisten kanssa vaan on hyvä olla, Keksi on yksi niistä. Hävettää että unohdin ystävänpäivän tänä vuonna, mutta hyvät joulut tuli toivoteltua. Toivottavasti tapaamme vielä tässä vuosien varrella. Ei ole tärkeää missä ihmiset ovat ja kuinka usein heitä tapaan, kun he asuvat sydämessä.

Keksi ei ole ainoa, mutta kirjoitin hänestä nyt kun tuo vanha tagline (otsikossa) pulpahti positiivisena asiana mieleen :)

Hauskaa elokuva-aamupäivää. Pisti kyllä hieman hiljaiseksi tämä raina. En tiedä oliko se yhtään kaunis, toisaalta hyvin saastainen sievän ulkokuoren alla. Ei ehkä sovi Hollywood-fanien katsottavaksi, mutta itse olen tyytyväinen että vuokrasin filmin.

Ehkä tämä kuitenkin kertoo myös nuoruudesta. Nuoruuden vilpittömästä uskosta siinä että voi toimia hyvissä aikeissa kun asiat itselleen perustelee. Vaikka itse en uskovainen ole, vielä vähemmän katolilainen, leijuu elokuvan päällä kuitenkin Jumalan viimeinen valta tuomita. Loppu oli oikeastaan yllättävä ja siitä toisaalta paistoi kuva myös naisen asemasta luojan silmien edessä. Niin, kirja ja elokuva ovat ihmisen tekosia. Pohdintaa voisi jatkaa maailman tappiin.

Tänään pitäisi lähteä käymään Nummelassa palauttamassa filmit. Outoa että on lauantai, ei yhtään tunnu siltä.

Tässä alkaa muistaa kohta niitä elämänsä yksinäisiä aikoja kun päässä on usvaa niin paljon että näköäkin haittaa... eikä vähiten johdu keleistä. Ne tuntuvat kulkevan käsi kädessä mielialani mukaan.

Nyt taivas kirkastui illaksi - olin Marikan ja Lassin kanssa pyörähtämässä Lohjalla ja Nummelassa. Mutta koska yö on saapumassa niin pian alkaa myös pimentyä. Ne tunnit ovat yleensä mustimmat myös minulle.

Söin herkulliset mansikat. Paleltaa hieman ja väsyttää. Perkeleen unirytmi. Onneksi ei voi ottaa alkoholia, luulempa että aika kuluisi vieläkin hitaammin.

Ei oo helppoo.
Laittelin hevosia 2,5h vihreälle illastamaan, niin eikö Hemu sitten karannut multa kun piti tuoda niitä sisään. Kiva lyllertää sen perässä pitkin nurmikoita - Matleena tietty ravasi tarhassa aidan viertä ja höpisi huolissaan kun kaveri vetää raivona nurmikkoa kitaansa.

Olen alkanut tehdä pesää tähän sohvalle. Helpompi nukkua kun saa tuettua itsensä selkänojaan ja voi laittaa elokuvan pyörimään. Halla menikin jo valtaamaan sängyn ja saa pitää sen varmaankin koko viikonlopun itsellään.

Lauri soitteli, huomenna aamulla herätys klo 5 ja alkavat pakkaamaan kalustoa. Ollut kuulemma ihan hulabaloota koko päivän. Kaikki rikki ja ruokakin loppui kesken ;) Ja Lohtaja-beachille on luvattu sadetta viikonlopuksi. Olivat sentään päässeet vähän treenaamaan simulaattoria kun huomenna ilmeisesti jo pääsevät tositoimiin.

Vuorokausirytmi on hieman sekaisin jo. Aamulla kotiin tullessani olin niin väsynyt että melkein rupesi itkettämään tyhjä sänky jossa viipyi toisen tuoksu.
Mieleen nousivat viimeisen vuoden murheet jotka aina silloin tällöin saavat otteen. Onneksi olin niin väsynyt että nukahdin pian ja nyt maailma näyttää taas suht normaalilta, mitä nyt tylsistyttää jo valmiiksi ajatus ensi viikonlopusta :(

Vein Laurin eilen Hyrylään klo 9:30. Ajateltiin että tulisin häntä perjantaina illalla katsomaan. Ei se nyt sitten onnistukaan koska lähtevät jo silloin Lohtajalle ja palaavat sieltä vasta maanantaina aamupäivällä jolloin saan hakea onneksi rakkaani kokonaan pois. Sinne tuntuu olevan pitkä ja synkkä taival vielä, ainakin säätiedotusten perusteella. Nytkään ei pihahommat innosta navakan tuulen takia.

Ajelin sitten Tuusulasta Turenkiin tätiä moikkaamaan. Useampi tunti istuttiin siellä, juteltiin niitä ja näitä. Myös äidistä. Vähitellen minäkin alan näkemään miten paljon hän kipujaan onnistui salaamaan. Täti oli saanut luvan nähdä kahta päivää ennen ultran tulokset, sairaanhoitajana ymmärsi hyvin missä mennään ja silti kaikki olikin käynyt liian nopeasti. Tai "liian"... liian nopeasti meille, hitostako me muut tiedämme mikä oli sairaalle paras. Meillä on nyt aikaa surra niin kauan kuin siltä tuntuu, miksi hänen olisi tarvinnut katsella sitä?

Ullan luota läksin hoitamaan pankkiasioita Hämeenlinnaan. Shoppailin Reskalla ihan pikkuisen ja kirosin pankissa sitä miten taas ihmistä pompotellaan. Tiliasiat eivät tulleet selväksi koska isän antamassa valtakirjassa ei ollut nimenomaan *netin* käyttöoikeuksista mitään. Ei kai lause "maksaa laskuja ja nostaa varoja kuolinpesän tililtä" missään nimessa voi tarkoittaa että saisin tehdä niin verkkotunnusten kautta?
Minulle myös selvisi että syyskuusta lähtien pankki veloittaa minulta palveluista (pankkikortin olemassaolo ja nettitunnukset) yhteensä 3,5e/kk. Toinen vaihtoehto olisi maksaa laskut automaatilla 0.6e/kpl... tein selväksi että tuo on suorastaan ryöstöä ja päätin marssia toiseen pankkiin jahka poika syntyy. Sitten avataan molemmille tili jonnekin muualle.

Ennenkuin käänsin mersun nokan kohti etelää, käväisin vielä moikkaamassa Annaa ja Lyytiä jotka olivat Lyytin porukoitten luona käymässä. Tunninverran siinä rupateltiin, itse aloin kyllä olla jo tosi väsynyt joten läksin sitten Lopelle.

Piste i:n päälle pankkiasioissa tuli, kun St1:n automaatti ilmoitti että "kortti on vanhentunut". Onneksi minulla oli kympin seteli mukana ja vilpittömästi toivon että tuo herjaus olisi koskenut vain kyseista automaattia. Jotenkin luulisi että jos kortti on voimassa 06/06 niin olisin voinut käyttää sitä kuun loppuun kun vanhaakaan ei ole vielä tullut. Sitten pääsee piru irti jos tuo ei käy muuallakaan, enhän voi millään nostaa edes automaatista käteistä, saati maksaa kaupassa.

Pesin illalla pari koneellista pyykkiä Lopella. Marika ja Lassi valvoivat enkä itsekkään päässyt maaten ennen puoli kolmea. Nukuin katkonaisesti pari tuntia sohvalla, ajoin kotiin laittamaan hevosia ulos ja tasan klo 7:00 kaaduin omaan sänkyyn ja otin lepoa muutaman tunnin lisää.
Tänään on sitten pyhä kaikki muut perheet yhdessä, mutta minulta puuttuu se tärkein. Onneksi voidaan soitella joka päivä. Onhan se laiha lohtu.

..viimeisen 10 vuoden aikana.
Toivottavasti ei tule sinne mitään asiaa tulevaisuudessa. En nauttinut yhdestäkään reissusta.

Ensimmäinen kerta oli keväällä 1999, kun olimme lähdössä laivalle. Marko tuli vanhempineen Hämeenkyrön kautta, itse puolestani otin porukkaa kyytiin Hämeenlinnan päästä. Meitä oli autossa minä, Delffu, Xoxxo ja Anna jotka tietenkin ostivat Ruokavarastosta olutta jo Hämptonin päässä ja lauloivat ahkerasti etenkin loppumatkan kuskin iloksi.
"Ja Delffu meni ruotsiin ja Xoxxo sai taas boozea juodakseen ja Anna oli kännissä kuinkas muutenkaan"
Olinhan tuota juu aika leipiintynyt ja Turun päässä taxi meinasi vaihtaa kaistaa suoraan päälleni.

Vittumaisin osuus oli kuitenkin parkkipaikan löytäminen satamassa. Honda ei tunnetusti ollut mikään korkein mahdollinen auto ja meinasin jäädä lahjakkaasti kiinni kun melkein umpihangessa piti peruutella se 50m matka parkkialueelta pois. Päässä ei saanutkaan autoa ympäri kun sinne olivat Turkulaiset parkkeeranneet ja alkoi olla jo hämärää. Hampaita kiristellen maksoin ison rahan parkkilipusta kaukana terminaalista ja pääsimme sitten ruotsiin. En muista paluumatkasta kauheasti mutta minulla oli saatanan törkeän huono olo enkä ajanut.

Seuraavat Turkureissut tapahtuivat molemmat vuonna 2000.

Ensimmäinen niistä oli kesällä, heinäkuuta taidettiin elää. En tiedä miksi lähdimme Alin kanssa Turkuun, mutta poikkesimme jonkun kaverin luona Raisiossa ja kävimme jossain baarissa juomassa yhdet. Olimme siellä varmaan tunnin ja sitten lähdimme pois. Suvereenisti vetäisin jossain ihme risteyksessä punaisia päin ja muutenkin koko matka oli turhaa löpönhukkaa. Matkalla takaisin Loimaalle ostimme ranskanleipää ja tonnikalaa jostain huoltoasemalta iltapalaksi.

Toinen vuoden 2000 "kohokohdista" ajoittui syyskuulle. Turussa oli mainostettu jotain metalli-tapahtumaa ja niin päätimme Markon ja Meijun kanssa mennä vähän "irroittelemaan". Hyvällä mielellä sonnustauduimme keikkakuntoon ja hyppäsimme Hornan kyytiin. Kuuntelimme autossa Manowaria, King Diamondia ja muuta hyvän mielen musiikkia. Ennen pitkää auto saapui ohjastamanani Turun kaupunkiin.

Meillä ei ollut hajuakaan missä tapahtuma pidettäisiin. Jotenkin oletimme että "sen huomaisi kyllä". Jostain syystä Turun kadut olivat kuitenkin perjantaista huolimatta aivan tyhjät ja ainoa tyyppi jolta koitimme kysyä reittiä ei joko osannut suomea tai sitten puhua ensinkään. Palloilimme ympäriinsä, ajoin taas vahingossa punaisia päin ja lopulta vahingossa äkkäsimme kyltin joka osoitti minne meidän pitäisi mennä.

Parkkipaikan löydettyämme hankimme muutaman siiderin, mutta ilmeni ettemme saisi viedä niitä sisälle. Niimpä joimme autossa kiireen vilkkaa pari ennenkuin ostimme liput.
Vaan mikä hiton tapahtuma se edes oli? Muutama paska pikkubändi, muutama hikinen COF-paitainen, todennäköisesti alaikäinen liimatukka hengaili jossain sivussa ja joitain teinejä TANSSI lavan edessä! Pyörimme kuin puolukat pillussa, kunnes Meijulle tuli nopeasti juoduista siidereistä paha olo ja hänen piti mennä laattaamaan.

Oli illalla edes jotain tarjottavaa meille, sillä suoraan Japanista oli saapunut tiukka pumppu nimeltä Sabbat. Jopa Meiju herkistyi huonon olonsa keskellä kun pääsimme katselemaan lähes paljasta japsimiehen persettä alle metrin päästä. Vain nahkanaru kulki strategisten paikkojen peittona! Muutaman kappaleen keikuimmekin lavan edessä ja kuuntelimme äijän kiljuntaa ja bändin hinkkausta mutta sitten alkoi minuakin väsyttää.

Marko ajoi meidät parin tunnin Turussaolon jälkeen halki pimenevän Varsinais-Suomen yöksi Loimaalle nukkumaan. Sieltä pääsimme aamusella jatkamaan paikallisen kebab-pizzerian kautta kotoisaan Tampereeseen.

Kun söimme aamupalaamme hiljaisuuden vallassa, esitti Meiju legendaarisen kysymyksensä (johon minä en omituisessa mielentilassani osannut vastata) "Mitä jumala teki alussa taivaan lisäksi"

Tuska 2003 oli varsin ratkiriemukas tapahtuma. Siellä oli tämä kuuluisa jääkarhun päälle kuseminen, Aropupun irstailu vailla housuja keskellä Kaisaniemeä ja ikimuistoinen Markon vonkausyritys Meijua kohtaan sitten jatkoilla Black Doorissa.

Asuimme tuolloin Paloheinässä ja olimme melkein yhtä rakastuneita Laurin kanssa kuin nytkin. Sain Black Doorissa häneltä ruusun ja tästä galleriasta löytynyt pusukuvakin on otettu samasta yhteydestä. Muistankohan ihan väärin että Jabin kameralla napsittiin lukuisia otoksia. Lienevätkö ne vielä jossain tallessa - en tiedä.

Jossain vaiheessa yötä kotiuduimme ja makasimme kesäyön kuumuudessa sängyssä toistemme sylissä. Juttelimme niitä näitä ja humalakin alkoi vähitellen haihtua. Muistan miten tietokoneet hurisivat ja minulla oli onnellinen ja läheinen olo. Olin juuri kuukausi sitten päättänyt opintoni, seuraavana päivänä meillä olisi vapaata. Kesä, aikaa olla yhdessä ja katse tiiviisti tulevaisuuteen.

Mietin ääneen, että mennäänkö me joskus naimisiin. Lauri kysyi siihen että koska mentäisiin. Sanoin että vaikka ensin kesänä, vuoden päästä. Sitten me taas halimme toisiamme kovasti ja kun asiasta oli näin yhteistuumiin päätetty niin tämä sitten tapahtuikin seuraavan vuoden toukokuussa.

Päivääkään en ole katunut enkä hetkiä vaihtaisi pois. Eilen viimeksi ajattelin miten onnellinen olen. Meillä on todella paljon kaikkea sellaista mistä en ehkä olisi osannut edes haaveilla. Ja elämä tuntuu muuttuvan päivä päivältä hienommaksi sitä mukaa kun tämä oma koti kehittyy remontin edistymisen myötä.

Elsa jäi syömään uuteen tarhaansa ihastelevien hirnahdusten kaikuessa sen korviin orien suunnalta. Heta nousi vastahakoisen happamana traileriin. Lemmenlomat olivat ohi ja aika palata kotiin.

Matleenaa vitutti. Se oli jätetty yksinään pariksi tunniksi, heinätkin oli syöty, huutaminen ei tuottanut tulosta... kunnes jossain vaiheessa tuttu traileri ajoi pihaan ja takaluukkua avatessa kuuluikin Hetan kysyvä hörinä.

Lähdimme viemään tammoja vihreälle. Ajattelimme toki että bestikset olivat varmaan iloisia kohdatessaan toisensa 1,5vko erossaolon jälkeen. Matleena kuitenkin ryntäsi pukkilaukkaa toiseen päähän vihreää ja Hemu tyssäsi ensimmäiselle tupsulle. Tammat eivät edes haistelleet toisiaan.

Jonkin ajan kuluttua ne kuitenkin sattuivat yhteen. Liekö Hetalla vielä hormonit hyrränneet, hyvässä kiimassa oli kuitenkin ollut vielä eilen siementäessä. Se käänsi takapäänsä Matleenaa kohti joka kiepsahti salamana ympäri. Alkoi karsea huuto ja hevoset alkoivat mättää toisiaan kengättömillä kavioillaan sen minkä jaksoivat!

Anne oli katsoi parhaaksi liueta tarhasta ettei jää tappelevien tammojen jalkoihin. Ne karjuivat ja potkuja sateli molemmin puolin uudelleen ja uudelleen. Lopulta irtautuivat ja nilkuttivat hieman omiin suuntiinsa. Matleena nakkeli niskoja ja Heta ontui ensimmäiset askeleet. Isompaa vahinkoa ei kuitenkaan näyttänyt käyneen.

Seuraavan tunnin hevoset kyräilivät toisiaan. Matleenan toinen takanen vuosi hieman verta, Heta vältteli selvästi sen lähelle joutumista. Kuitenkin nyt taas illalla ovat seisoskelleet lähekkäin.

Nainen on naiselle susi, hormonit sen tekevät. Joskus pettää kontrolli vaikka olisi parhaasta kaverista kyse. Tulee väärinkäsityksiä ja sitten hutkitaan ennenko tutkitaan.