IRC-Galleria

Meidän koulun takana, noin puolen tunnin patikkamatkan päässä on suo. Tämä on tietenkin ihanteellinen tutkimuskohde meribiologian tunnille. Me patikoidaan sinne joka perjantai, kun tunnit on pitempiä. Tänään minäkin sain pukeutua sellaiseen ihanaan kokovartalokondomiin "tekemään tutkimusta" (ikäänkuin jumalattomat kumisaappaat jotka on kiinnitetty ihaniin kurahousuihin joissa voi kahlata vaikka kuinka syvällä). Mä ja Logan Coe saatiin samota siellä mutavedessä joka haisee ihan viemäriltä. Yäk. Saatiin kiinni sellainen ihana lisko joka oli oikeesti tosi söpö. Price sanoi että se on salamanteri. Se sanoi että mä saan pitää sen jos haluan.

Matkalla takasin mä traumatisoiduin. Sinne on tosiaan noin kilometrin kävelymatka metsää pitkin, ja maasto on todella mäkistä. Eli kun todella hyväkuntoisena yksilönä kiivin ylös valtavan kukkulan sivua puhkuen ja puuskuttaen, ja kutakuinkin kuolemassa, mä kuulin äänen. Sellaisen kahisevan tai laahaavan äänen. En ajatellut asiasta juurikaan kovin paljon kun metsässä on kaksi luokallista ihmisia ja joku niistä yli-innokkaista junioriurheilupojista varmaan vaan juoksee koululle. Ja siinä samassa Shawn juoksee mun ohi housut kintuissa...:) Se näky kummittelee vielä unissanikin. Eikä se edes tehny sitä tahallaan, sen housut nyt vaan sattui tippumaan siinä kohtaa. Yök.



Kim haluaa hevosen. Se on siis ihan vakavissaan ostamassa hevosta. Se kuuli toissapäivänä että Jillin tytöt ottaa ratsastustunteja, ja nyt se on jo ottanut selville mistä ostaa, mihin sen laittaa, paljonko maksaa ja minkälaisen se haluaa. Ja sitten se oli mulle vihainen kun mä huomautin että eihän se ole koskaan ratsastanut, eikä tiedä mitään hevosista. Se sanoi että kokeilemallahan sitä oppii. Sitten se oli vielä ärtyneempi kun mä -jälleen kerran- huomautin että ei se ole mikään lelu vaan elävä olento. Mitäs sitten kun se kyllästyy siihen? Myydään teuraaksi? Ja sitten se kertoi että mä satutin sen tunteita. Kuinka epäkypsiä voi ihmiset olla?