IRC-Galleria

Welcome to this institution
One way to resolution
I'm put on this medication
Rolls down my throat

Cause I can't ever sleep at night the same
This medication enjoys, enjoys most every day

Cause I close my eyes,
I see land

What did I say?
What did I say to put Sister to Sleep?
And fall awake and die
And I'm never goin' to bed

Back to the day, back into this day
Back to another level, hotter then hell
Said that we're not savages until we do it
Again
And one last night I'll kiss your lips again

What did I say?
What did I say to put Sister to Sleep?
And fall awake and die
And I'm never goin' to sleep

I will take this ferris wheel
And I'm sleepwalking back into this hell

Oh my darling
For the first time

Don't let me sleep tonight
And get in your way tonight
Don't let me sleep tonight
Get in your way

What did I say?
What did I say to put Sister to sleep?
I'll never go to sleep
And I won't go back to bed

I'm sleepwalking back into this...
Hell!
Oh... God...

AaAh..Vaihdoin nimimerkin. Mä pidän tästä niin paljon enemmän..:)
Enkä mä enää voi olla disappearingboy, kun kohta tullaan jo kotiin..
Ja nimimerkki unettomuuden jälkeen on täydellinen muutenkin..Kuuntelin Brain Stew'tä ja tuli vaan mieleen


MCR HUOMENNA!!!!!!!!!ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!! Se tuli niin nopeesti..Mä en voi vieläkään käsittäääää!! Tosin mä olen hiukan huolestunut koska Kim on "huolestunut" siitä kuinka mä missasin melkeen koko viikon ja nyt taas yhen päivän..Meidän oli alunperin tarkoitus lähteä maanantaina illalla(että ehdin jonottaa, koska mä haluan parhaan paikan!), mut sitten ei voitu kun Stacy on töissä, joten suostuin lähtemään tiistai aamuna. No, nyt se on sopinu tapaamisen Alen opinnonohjaajan kans tiistaiaamuksi. Mä yritin selittää kuinka paljon ihmisiä siellä tulee olemaan, ja kuinka vaikeeta on saada hyvää paikkaa lattialta, mutta tuskin meni perille. No jaa, kyllä mä selviän..Mä saan sen kyl viemään mut ajoissa, vaikka pitäis saatana itkua vääntää.. Luoja tietää että sen lapsilla temppu ainakin toimii.

Nyt meni hermot. Ja sen kyllä huomaa.

Mä en vittu jaksa Alea enää. Se on ollu niin vittumainen mua kohtaan viimeset pari viikkoa. Mä en koskaan keksinyt miksi, joten mä en sanonut mitään, kutakuinkin lakkasin vaan puhumasta sille. Ennen se oli aina niin, että mä ja Ale oltiin parhaita ystäviä ja kaikki muut vaan tavallaan oli. Siinä ympärillä. Nyt, mä en tiedä mitä tehdä. Mua ei edes huvita puhua sille ollenkaan. Osat on kääntyny niin nopeesti, etten ehtiny ees huomata. Ennen me aina puhuttiin kuinka me molemmat inhottiin tätä paikkaa, ja Kimiä. Nyt se on tulossa takaisin syksyllä. Eikä edes kertonu mulle. Se on jo kutakuinki hakenu yliopistoon täällä ja kaikkee. Mä en tiedä miksi, mutta musta tuntuu niin petetyltä. Mä en ees tienny, ennen ku mä kuulin, -kuulin, siis mulle ei vieläkään kerrottu- meidän kirkon pastorin kysyvän koska Ale on tulossa takasin kun ne tarvii tulkkeja Meksikon matkalle. Vittu kun mua vituttaa niin lujaa just nyt. Mun sielua ihan oikeesti vihloo kun mä ajattelen sitä hengaamassa meidän yhteisten ystävien kanssa tulevat neljä vuotta, kun se käy täällä koulua. Saatana. Voin rehellisesti sanoa, ettei mua oo koskaan vituttanut näin lujaa. Ja mua on joskus vituttanut aika saatanasti.. Tekis mieli huutaa ja raastaa hiuksia. Mun katse sytyttää kohta ton Musejulisteen tuleen. En pysty edes nukkumaan kun pännii niin lujaa.


Mä luulen selvittäneeni, miksi se on noin Bitch nykyään. Sen koko tulevaisuuden pohtimis aikakausi on mennyt niin pitkälle, että se on ilmeisesti hylännyt nuoruutensa kokonaan. Hämmentävää? Mä yritän selittää. Se on nyt ikäänkuin elämän tienristeyksessä. Ja se on päättänyt, että nyt on aika kasvaa aikuiseksi. Ja missä me ennen oltiin kutakuinkin samassa vaiheessa, aikuistumassa, mutta kuitenkin tavallaan niin epäkypsiä, se on pakottanut itsensä aikuistumaan. Nyt se on kuin toinen Kim. Ne onkin viettäneet huomattavan paljon aikaa yhdessä viimeaikoina. Ja suoraan sanoen se pelottaa mua. Se näyttää nykyään halveksivan kaikkea mitä mä sanon, teen tai ylipäätään miten mä elän. Ei se mua sinänsä haittaa, mutta mä oon vaan niin helvetin pettynyt. Mä luulin, että tämä "suhde", eräänlainen sisaruus olisi se asia, joka täältä etupäässä jäis kateen. Olin väärässä. Mutta ehkä on vaan parempi karistaa tän paikan tomut jaloista ja häipyä kertakaikkiaan kokonaan. Mua vaan harmittaa, ettei se voinu pitää tätä esitystä yllä vielä paria viikkoa. Olis ollut niin paljon helpompaa. Mua ei huvita enää puhua sille, kattoo sitä tai tehdä mitään sen kanssa. Antaa olla vaan. Mua ei edes huvita mennä meidän "tanssiaisiin" enää. Mä taidan vaan istua huoneessani yksin kuukauden ja pysyä kaukana niistä kaikista. Parempi niin. Saattaisin tehdä jotain mitä kadun.

Yeah!

Well let's go back to the middle of the day that starts it all
I can't begin to let you know just what I'm feeling
And now the red ones make me fly
And the blue ones help me fall
And I think I'll blow my brains against the ceiling
And as the fragments of my skull begin to fall
Fall on your tongue like pixie dust just think happy thoughts


And we'll fly home
We'll fly home
You and I
We'll fly home

Come on!

Well now I'm back in the middle of the day that starts it all.
I can't begin to let you know just what I'm feeling.
And now these red ones make me fly,
And the blue ones help me fall.
And I think I'll blow my brains against the ceiling.


And we'll fly home,
You and I,
We'll fly home.

Now honestly that's what I said to her, what I said to her

Think happy thoughts
Think happy thoughts
Think happy thoughts
Think happy thoughts
Think happy thoughts
Think happy thoughts
Think ha... wooo!

No niin. Viime vuoden elokuussa mä olin virallisesti sitä mieltä, että kaikki Internet on pahaa. Nyt, keskimäärin kymmenen kuukautta myöhemmin mulla on Irc-galleria, livejournal, fanDomination, hi5, youtube, photobucket ja MySpace. Mikä vittu maailmassa on vikana? Olen viettänyt koko päivän (edelleen sairas by the way) etsien itselleni täydellistä taustakuvaa MySpaceen. Omaksi puolustuksekseni myönnän että niin pitkälle en teinariurassani halunnut edetä, mutta Kendra ja Amanda pakotti. Kuinka muuten mä sitten pidän yhteyttä kaikkiin kamuihini täällä rapakon väärällä puolella? Ja photobucketin hankin vaan sen takia että saisin paikan kaikille myspace kuville. Sairasta. Mulla on ihan ällö olo. Se tosin saattaa johtua siitäkin, että mä olen kylmän hien peitossa neljän peiton alla niistämässä nenää joka saatanan kolmas sekunti. Ja muuten, täällä ilmeisesti pitänee hankkia lääkärintodistus jos on poissa koulusta yli kolme päivää. Eli sinne sitten huomenna. Vaikka alan jo vähän parantua. Huoh. Tahdo edes ajatella kaikkea sitä työtä jonka joudun tekemään päästessäni vihdoin itse kouluun asti. Ja mä missasin sen kaikkein parhaimman luokkaretken Tennesseen akvaarioon tänään. Vähän pännii. Ja mä ehdin jo maksaakin siitä...

Mä yritän parhaimmillani opetella kirjottamaan katsomatta näppäimiä ollenkaan. Ihan hyvin sujuu, vaikka kestää tosi kauan kun yrittää kirjottaa jotain. Taidan tästä tallustaa kaikkien huopieni ja vessapaperirullan kanssa alakertaan katsomaan leffaa. Ne kävi tänään BlockBusterissa (paikallinen makuuni ilmeisesti) (meidän makuunissa on tosin yllättävän paljon enemmän elokuvia) vuokraamassa jotain kivaa. Toivottavasti. Eilen katottiin Pursuit of Happyness. Mä itkin (No yllättäen. Mähän nyt itken poikkeuksellisen liikuttaville mainoksillekin)(vähä oli muuten noloo kun katottiin Notebook psykologian tunnilla). No jaa.

Vakavimpiin asioihin siirtyen, Virginia. En tiedä onko se iso juttu kotona mutta täällä ihmiset on aika järkyttyneitä tästä viimeisimmästä Amerikan suuruuden osoituksesta. Jos joku (kamaan, eihän tätä lue kun äiti) ei ole vielä kuullut, harhaantunut eteläkorealainen opiskelija sai muutamat piuhat ristiin jossain kohtaa ja lähti ammuskelemaan ympäri VirginiaTechin kampusta. Voi Luoja...33 kuollutta ja ainakin 29 sairaalassa. Ja vielä kierommaksi käy, että tämä henkilö ampui ensin kolme ihmistä asuntolatiloissa, ja kaksi tuntia myöhemmin varsinainen verilöyly alkoi luentosaleissa. KAKS TUNTIA!!! MITÄ HELVETTIÄ?! Eikö kenellekään näistä mantereen ylpeyksistä tullut edes mieleen ehkä...enpä tiedä..OTTAA SITÄ KIINNI. Niinpä niin. Olisi siinäkin säästetty kolkyt ihmishenkeä. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa nykyään?

Tällaisina päivinä mulla menee todellakin usko ihmiskuntaan.

Mä oon kipee... Life duckd

Sunnuntai..En ees muista mitä kaikkee on tapahtunut sen hälkeen kun viimeksi kirjotin, kun on siitäkin vierähtänyt jonkin aikaa. No, torstaina oli "luokkaretki" pariin yliopistoon Nashvillen lähellä. Se oli aika siistiä, MTSU erityisesti (Middle Tennessee State University). Sinne mäkin voisin oikeesti mennä, aika upee paikka. Kierrettiin kaikki asuntolat ja luokkahuoneet. Oli aika siistiä.

Ja perjantai 13. Ei oikeestaan tapahtunut kauheesti mitään erikoista, löin varpaan oveen ja se oli siinä. Kuuden aikaan illalla laahauduttiin kirkkoon syömään pizzaa ja seurustelemaan muiden kans. Tää viikonloppu oli D-Now, eli ikäänkuin meidän muinainen yökylä kirkossa, mutta koko viikonlopun kestävä. Lukion tytöt ja muutama yläastelainen oli yötä Mama Gailin ja Eddien talolla. Ne on ehkä mun lempi-ihmiset (no, aikuiset. Heti Jeffin jälkeen) täällä. Ale, Claire, Katie, Amanda, Alyssa, Kayla, Kendra ja minä asusteltiin siellä kaikki. Ja joka ilta ajettiin Candies Creekiin jumalanpalvelukseen. Tai no, sielä oli muuan gospelbändi ja sit lyhyt puhe. Ja kaikkien nuorisojoukkojen pastorit veti painimatsin. Saimme nähdä rakkaan Jeffreyn vihreissä sukkahousuissa ja speedoissa. Se näky ei vähään aikaan jätä. Näen varmaan painajaisia ties kuinka kauan. Abbey, Kayla ja Vinnie otti kuvia. Ja sit syötiin jäätelöä.

Me ajettiin ylinopeutta kirkolle, puolet jätkistä nukkui sielä kun ei löytynyt tarpeeks koteja niille. Kuitenkin, me ajettiin sinne ja vessapaperitettiin niiden huone. (Se vanhanaikainen southpark- pila). Oli hauskaa. Mä meen nyt nukkumaan kun ei tullut kauheesti nukuttua viikonloppuna.. Moimoi.

Mä en tiedä mikä Alea oikeen rassaa, mutta sillä on vissiin herneitä nenässä tai jotain. Se tiuskii koko saatanan ajan ihan pikkuasioista ja sen mielialat vaihtelee minuutin välein. Mä ymmärrän kyllä, että osaan joskus olla aika ärsyttävä, mutta jotain rajaa. Mun on kohta sanottava jotain, mun kuusistolainen luonto ei kestä tollasta turhanpäiväistä paasaamista. Jotain ihan pikkuasioita, ja jos sille sanoo yhdenkin sanan poikkipuoleisesti niin se heittää jotain nii törkeetä takasin ja pitää sen jälkeen mykkäkoulua. Ja viis minuuttia myöhemmin kaikki on taas ok. Mä en todellakaan ansaitse sitä, enkä aio kyllä kauaa sietää. Mutta olis se kiva jos koko talossa olis yks ihminen, jonka tietäis olevan sun puolella. Ei kai sitten.



Ei oo ollu minkäänlaista kränää viime aikoina täällä, että ei sillä. Kaikki muuten ihan jees. Pääsiäistauko. Viimeinen vapaapäivä ennen koulun loppua. Kim suunnittelee että lähdetään Dollywoodiin joku viikonloppu. Mutta toisaalta, se haluaa myöskin lemmikkiapinan. Ettei ehkä kannata ihan kauheesti luottaa...Että näin. Länsirintamalta ei muuta uutta.

Ja nyt mun cd-soitin tippui pöydältä ja meni rikki. Vittujen vittu. Tuokaa nyt jo se käsiase ja ämpäri. Niitä tarvitaan. Saatana mikä päivä.

Mun kurkkua kuristaa...

Turn away
If you could get me a drink
Of water cause my lips are chapped and faded
Call my aunt Marie
Help her gather all my things
And bury me
In all my favorite colors,
My sisters and my brothers, still,
I will not kiss you,

Cause the hardest part of this,
Is leaving you.

Now turn away,
Cause I'm awful just to see
Cause all my hair's abandoned all my body,
All my agony,
Know that I will never marry,
Baby, I'm just soggy from the chemo,
But counting down the days to go.
It's just eleven,

And I just hope you know,
That if you say,
Good-bye today,
I'd ask you to be true,

Cause the hardest part of this,
Is leaving you...

Cause the hardest part of this,
Is leaving you...