IRC-Galleria

Meidän muutosta on kulunu vuosi.

Tänään avasin viimiset muuttolaatikot. Roskiin meni melkein kaikki.

Tuli luovuudenpurkaus ja keksin hienoja tauluja.

Meillä ei oo sinitarraa.

Mun sänky on täynnä. En mahu nukkumaan.

Missä on lähin uffin keltanen laatikko?

Onko ne ees uffin laatikoita? Onko ne ees keltasia?

Moi.

Ihmiset on laiskoja paskoja ja kykenemättömiä tekemään pieniä asioita saavuttaakseen tavotteensa. Esimerkiksi mä en koskaan jaksa alottaa mun housujen ompelemista, vaikka mä himoitsen ihan hirveesti uusia kesähousuja.

Mä keksin tälle ongelmalle selityksen:
Pohjimmiltaan ihmiset pelkää onnea.

Nipa lähtee kohta töihin. Voin jo aistia sen ihanan Tolun tuoksun mun sieraimissa. AH. Ja sen putkimiesten pukuhuoneen viihtyisän vessan. NAM.

RRRIPA: -Ihanaa ku saa laittaa puhtaat sukat jalkaan... Parempaa ku seksi.
NNNIPA: -Mm. Melkein yhtä hyvää ku kusella käyminen.

Välillä minusta tuntuu että haiset silakalle. Mutta vain silloin kun olet lähellä.

Ja mun kurkut on menny ihan löllöiks.

You can't jump down from a mountain if you haven't climb to the top.So I have to climb to the top of this mountain called life.Then I can fly away.Then i'm free and able to be happy.

Joskus sitä vaan pysähtyy miettimään,että mitäs vittua mä täällä teen?
Sit huomaa sen tyhjän kossupullon vierellään ja muisti alkaa palailla pätkittäin.


No eikä,ku oikeesti.Miks me ollaan täällä?

Nipakettu menee rikki.Halkeemia havaittavissa.
Kiitos vaan.

Nipaketun häntä(korrvavenytys) oli pahasti tulehtunut ja nipakettu päätti kääntyä tohtorin puoleen,jotta ei menettäisi kokonaan rakasta häntäänsä(korvaansa).Siispä Nipakettu suuntasi tiensä päivystykseen.

Kello 15:15 Nipakettu pääsi sateesta keskusairaalaan suureen aulaan ja lähti seurailemaan kylttejä.Puhelu äidille:"HEI MIHIN MUN PITÄÄ MENNÄ?!?!??!!AI TONNE TERVEYSKESKUSPÄIVYSTYKSEEN OKE!JONOTUSNUMERO?MITÄ VITT...?!"
Nipaketun ohitse käveli ihan hyvä häntäinen(peppuinen) kettupoika ja Nipakettu oli kovin myyty.Nipakettu on tunnetusti ovela eläin ja päätti seurata kettupoikaa ja sen äitiä.Ja kas,Nipakettu pääsikin ilmoittautumis tiskien läheisyyteen.

"Jonotusnumero,mistä helvetistä saa jonotusnumeron?!" oli Nipaketun ensimmäinen ajatus ja paniikki taisi näkyä kasvoilta sillä muut eläimet alkoivat tuijotella merkitsevästi ilmoittautumis tiskien välissä sijaitsevaa hökötystä kohti.Niinpä Nipakettu meni fiksuna tyttönä repäisemään pienestä paperinpalasta ja kas!sieltä tuli kuin tulikin jonotusnumero 53.Ilmoittautumistiskien taulut näyttivät huomattavasti pienenmpiä lukuja ja Nipakettu hakeutui istumaan.

Siinä se kettupoika seisoi,suoraan Nipaketun edessä äitikettunsa kanssa.Velmu poika osasi vilkuilla Nipaketun suuntaan ilman että äitikettu huomasi vierellään käyvää kuumaa katseidenvaihtoa (ujoa tuijottelua).Numerot rullasivat hyvin hitaasti,vastaanottotädit rupattelivat keskenään ja joivat kahvikupposet.Joo,onhan niillä koko ilta aikaa,ja palkka juoksee.

Palkan lisäksi käytävillä juoksenteli myös iloinen herra (känni)kala.Nipakettua säälitti,kun kalasedän kengät oli kadonnut jonnekin ja sen housuissa taisi olla vähän jotain ruumiinnesteitä.Kala ruinasi tupakkaa muilta eläimiltä ja tunnelma oli lievästi sanottuna ärtynyt.
Nipakettua ei haitannut,sillä siinä sivussa oli oikein mukava tuijotella kettupoikaa.Lähes tunnin odottelun jälkeen kettupoika lähti pois numerolla 45.

Jonotusnumerot alkoivat rullata onneksi vähän nopeammalla tahdilla ja pian Nipaketun 53 välähti ruutuun.Nipaketun oli suljettava korvansa,kun vastaanottohuuhkaja alkoi kauhistella hökötystä,jonka nipakettu oli tunkenut häntäänsä(korvavenytyskorvassa).Nipakettua nauratti,kun huuhkajatäti ilmoitti,että hyi kamala pois tuommoiset.Sitten täti ohjasi Nipaketun odottamaan lisää käytävän toisessa päässä sijaitsevaan aulaan.

Ensimmäinen asia minkä Nipakettu tajusi aulassa KETTUPOIKA! ja kettupoikakin taisi tajuta Nipaketun.Nariseva tuoli alkoi hieman hävettää Nipakettua,mutta siitä huolimatta Nipakettu koitti näyttää hyvältä ja viileältä,jäykästä asennosta huolimatta.Lääkärien ovet aukeilivat ja sieltä huudeltiin nimiä.Kettupoika käveli yhteen huoneeseen ja Nipakettu jäi surullisena aulaan.
Poika tulikin pian takasin ja kettuäiti meni huoneeseen.Vou!Kettupoika ilman kettuäitiä.Nipakettu päätti toimia.Nipakettu loi hyvin pitkän katseen kettupojan suuntaan.Kettupoika katsoi takaisin,tuijotti suotaan Nipaketun silmiin.Pitkään.Nipakettua alkoi hymyilyttää.Uusia,pitkiä katsekontakteja,monta.Nipakettu heitti hymyn,ja sai ujon hymyn takaisin.Kettupoika tuijotti.Häpeilemättä suoraan kohti.Nipakettu tuijotti hymyillen takaisin ja kääntäessään katseensa huomasi kettuäidin poistuvan lääkärinhuoneesta.Kettupoika ei heti huomannut,kettupojan katse oli Nipaketussa.Pian poika havahtui...ja käveli pois.Nipaketun sydän sanoi KRIIIIIIKS.

Nuorehko kettutohtori huusi pian tutun kuuloisen nimen ja särkynyt Nipakettu havahtui.Ai niin, lääkärille.
"No hei,mitäs neiti Mattilalle kuuluu?"kettutohtori kysyi hymyillen.
"ihan hyvää..."mumisi Nipakettu hämmentyneenä.
"Mitenkäs mä voisin auttaa?"kysyi herratohtori.
"No mulla on tää häntä(korva) aika pahasti tulehtunu.."sanoi Nipakettu ja nosti karvat(hiukset) pois tieltä.
"Ohhoh,auts.Kerrohan tämän hännän(korvan) tarina."
Nipakettu kertoi kuinka häntä(korvavenytys) oli tulehtunut jo kahdesti.
Kettutohtori ei reagoinutkaan odotetusti.Hän ei pyytäny Nipakettua ottamaan kamalaa hökötystä pois,vaan sanoi sen sijaan:
"Auts.Onko toi tosiaan tehty ilman mitään puudutusta?No mutta on se söpö...toi sun häntä(korva) siis..."sanoi kettutohtori hieman mumisten loppua kohden.
"Onkos sulla mitää lääkeallergioita?"tohtori kysyi.
"No joku puudutusaine allergia kyllä oli.."Nipakettu tokaisi ensimmäisen mieleen juolahtaneen.
"Joo no se ei vaikuta tähän."
Nipakettu punasteli itsekseen tohtorin kirjotellessa koneellaan.
Pian Nipa saikin reseptin kouraansa.
"Otat aamuin illoin 7 päivän ajan niin pian on sun korvasikin taas kaunis."sanoi tohtori ja toivotteli hyviä vointeja neiti Mattilalle.

Niin Nipakettu säntäsi kikatellen pihalle ja huomasi sivusilmällä KETTUPOJAN!<3...ja kettuäidin.
Nipakettu ei uskaltanut vilkaista kettupojan suuntaan vaan käveli ohitse sateeseen.Sinne jäi kettupoika ja niin päättyi päivystysrakkaus.

Nipakettu kyllä oikeesti tykkäsi niistä silmistä,mutta nyt on jopa viekkaan tyttöketun myönnettävä tappionsa.Lievä ujous ja äitipelko vei voiton ja Nipakettu jäi ilman kettupoikaa ;<