IRC-Galleria

Niin, ette varmaan oo vielä onnistunu ratkasee mun hienoo mysteerii.
Jenny sai vissii 3 omituista viestiä multa.
Puhelin pääs villiintyy laukussa. Oli jo hyvää vauhtii soittamassa johonki kummalliseen numeroon, ku sit kerkesin pysäyttää sen aikeet. Kiitos Saran ja Anniinan jotka olivat havahtuneet mun viestiin.

Sara: Mitä ihmettä?
Anniina: HÄH?!

Ihan kiva ylläri.

Tämän tarinan opetus: Muista AINA laittaa se hemmetin näppäinlukko. Puhelimet osaa välillä olla ovelia. Kantsii varmuuden vuoks pistää siihen näppäinlukkoon suojakoodi, nii kännykällä kestää kauemmin koodaa se auki ja painella omiaan.

Moi vaan kaikki, jotka sai äsken tollasen viestin multa.

Että totaaa, sehän oli semmoi koodi mikä teiän pitäis niinku purkaa. Se on aika vaativa tehtävä ja saattaa viiä paljon aikaa, ku mä oon tämmönen koodaaja, mut tehkää parhaanne. Ensimmäiseksi selvittäny pääsee mun kans luksuslomalle Oittiin<3

Suoristin mun tukan! Aika turhaa oli, ku alkaa nyt jo mennä vähän laineille.
Eikä edes näytä hyvältä.

Nyt illalliselle.

Yhdysvaltalainen filosofi Francis Fukuyama (Fuck your ma?).


Kohta on hissan koealue luettu. Enkä oo vielä ees pahasti kyrpiintyny.

Oon juonu tänään vasta 4 mukillista kahvia ja 3 mukillista kaakaota,
huutanu koiralle 3 kertaa,
syöny 3 tomaattia, hypersuperhampurilaisen (itse kokosin), sipsinjämiä vanhan dippikastikkeen kera ja rasiallisen jäisiä mansikoita,
lakannu kynnet,
lukenu jonku vanhan cosmon seksiniksejä,
laulanu stellaa ja jopa rihannaa,
käyny galleriassa n.26 kertaa,
lueskellu vanhoja livejournalmerkintöjä
ja puhdistanu lävistykset 3 kertaa.

Yleensä harrastan kokeisiin lukiessani huomattavasti enemmän oheistoimintoja, joten olkaa ylpeitä musta! Voisin vielä terottaa kaikki mun värikynät ja lajitella ne pituusjärjestykseen. Aattelin kanssa suoristaa hiukseni.

Ei nyt yhtään kiinnostais laittaa tota tutorpaitaa TAAS tänään, koska:

A) Se on kamala.

B) Se on kamalan värinen.

C) Se on kamalan hajuinen.

D) Siinä näkyy kamalan hyvin PAUNUT! :D HAHAH.

Että moi.

Lauloin ihan täysillä Alanis Morissettea ja yhtäkkiä mun oven takaa kuulu vieno koputus.
"NIIN?" huusin ja ovi avautu. Nelli työns päänsä ovenraosta ja kysy:
"Voidaaks me tulla kuuntelee?"
Hämmennyin hituisen ja sanoin vaan lyhyesti ja ytimekkäästi: "Ette."

Matkalaukku kolisee oven kanssa.
Säikähdin perkeleesti.

Meidän muutosta on kulunu vuosi.

Tänään avasin viimiset muuttolaatikot. Roskiin meni melkein kaikki.

Tuli luovuudenpurkaus ja keksin hienoja tauluja.

Meillä ei oo sinitarraa.

Mun sänky on täynnä. En mahu nukkumaan.

Missä on lähin uffin keltanen laatikko?

Onko ne ees uffin laatikoita? Onko ne ees keltasia?

Moi.

Ihmiset on laiskoja paskoja ja kykenemättömiä tekemään pieniä asioita saavuttaakseen tavotteensa. Esimerkiksi mä en koskaan jaksa alottaa mun housujen ompelemista, vaikka mä himoitsen ihan hirveesti uusia kesähousuja.

Mä keksin tälle ongelmalle selityksen:
Pohjimmiltaan ihmiset pelkää onnea.

Nipa lähtee kohta töihin. Voin jo aistia sen ihanan Tolun tuoksun mun sieraimissa. AH. Ja sen putkimiesten pukuhuoneen viihtyisän vessan. NAM.