IRC-Galleria

Kävin äsken pankissa vaihtamassa viimein nimeä korttiin, kun se tosiaan vaihtui yli 2 vuotta sitten astuttuani avioon. Mulla oli oikein Janne ja Santtukin mukana ja sitten se pankintäti kysyi multa että "Oothan sä täysi-ikäinen?". No oon mä. Sit se ilmoitti voivansa poistaa jonkun merkinnän siitä että Annika saa käyttää tiliään ilman huoltajaa. Uujee.

Voi hyvänen aika. Varmaan ihminen voi muuttaa vain rajallisen monta kertaa muistaakseen vielä missä asuu. Tai sit tää liittyy siihen "Siis nää on tosi hienoja jääpaloja"- juttuun.

Näytän niin kauhealta silmälaseilla. Oon miettinyt johtuuko se vaan siitä, että näen sillon itseni paremmin.

Riitta sanoi eilen, että nimenomaan sivistyneet ihmiset käyttää sukkia sandaalien kanssa.

Ei voi olla ketään niin hidasta ihmistä kun mun äiti. Sen ois oikeesti pitänyt olla täällä viimestään neljältä, ja kun äsken soitin sille, niin se sanoi että joo me lähdetään just, ollaan tunnin päästä sielä. Ja tuohon tuntiin pitää varmaan lisätä vielä toinenkin tunti, joka menee siihen lähtemiseen. Plus viis minuuttia siihen kun se juoksee vielä autosta sisälle laittamaan käsirasvaa.

Oon miettinyt, että mitä mun ikäiset lapsettomat ja miehettömät ja naisettomat tekee. Kai ne käy salilla. Mutta toisaalta mä voin sanoa, että oon lihava koska sain lapsen. Ainakin vielä jonkin aikaa.

On niin ihanaa kun Janne jaksaa aina herätä aamulla. En tiedä mitä teen sit kun se menee takas töihin. Näin unta että olin kirjastossa, ja vois kyllä mennäkin. Kirjoja on jotenkin vaikea valita. Kun ei nää niistä kun reunan ja nimen. Jos joku laittaa kirjalleen typerän nimen, niin luultavasti en lue sitä. En kyllä edes muista millon olisin viimeksi edes lukenut kirjan. Paitsi "Santtu kiusaa"n. Santtu tykkää siitä. Ja on myös kummallista kun delfiineillä on hampaat.

Se oli kyllä niin kummallista kun oli raskaana ja kertoi että on raskaana, niin sit jotku kysyi että "Saako onnitella vai oliko vahinko?". Oikeesti ihan sama kun jossain häissä sanois että en nyt oikeen tiiä pitäiskö mun ottaa osaa vai onnitella. Tai hautajaisissa.

Kukaan ei edes tajua miten onnelinen oon.

Voi että <3<3<3<3<3<3<3 Nyt en jaksa odottaa että pääsen Turkuun takasin. Hiton Tampere :D

En oo vieläkään varma onko hevoslukiota oikeasti olemassa vai kuulinko vain väärin.

Ihmiset aina kysyy mitä Santtu nyt osaa. Ainakin se on oppinut hienosti kirkumaan. Sit se osaa vähän mönkiä, ja raapia matosta irti mun hiuksia ja syödä niitä. Se tajuaa jo kenet se tuntee ja ketä ei. Mutta vielä ei ole aika kysyä osaako se jo puhua/kävellä.