IRC-Galleria

Nousin sängystä noin klo 17. Lankkasin kolme paria kenkiä, jonka jälkeen aloin lukemaan kirjahyllyni sisältöä läpi (K. Yukin Cain Saga menossa) ja katsomaan televisiosta Nuorta Hannibalia. Nyt kuuntelen Lady GaGaa ja syön yo-juhlistani jäänyttä kakkua. Kuuma. Pitäisi vaihtaa liinavaatteet. Huomenna menen otattamaan itsestäni valokuvan valkolakin kanssa. Käyn siis jälleen läpi saman hiustenkiharrussession, minkä eilenkin. Päätäni särkee. Mutsi naljaili darrasta: "Onko tukan juuri kipeä?" Ei se sitä ole - särkii jo eilen. Unirytmi sekaisin, kun jouduin viikolla heräämään klo kuuden aikoihin lähes kaikkina päivinä ja mennyt keskiyön jälkeen nukkumaan. Voih, sotkin sänkyni viinimarjaan. Ärmh.

Eilen oli oikein mukavaa hengailla valkolakin kanssa (ei sitä uskaltanut poiskaan ottaa, kun kiharapörrötukkaani oli muotoutunut vähemmän tyylikkäästi hatun raamien mukaan ^^'), vaikka olinkin väsymyksen takia aivan rajoillani. Humalluin liian nopeasti. Syytän väsymystä. En edes juonut juuri mitään - baarissakin vettä. Tapasin kivan jäbän, mutta homma katkesi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, koska tuli kiirus dösälle. Harmittaa hieman.

Juhlani sujuivat varsin emmimäisesti: kaadoin lautaseni puvulleni (kakkua ja kermavaahtoa..), sukkahousuni repesivät, korkkarien kantalaput kuluivat ja pinnoite lähti (olivat ensimmäistä kertaa käytössä! Andiamo, vaadimme laatua!!), sylkäisin boolin lattialle, hajotin kassissani olleen lasipullollisen virun valgeaa istuutuessani (kassi ja siinä olleet korkkarit kastuivat täysin - vitutti). En onneksi muista (...) sattuiko vielä jotakin muuta. Söin grillipaikassa rankalaisia, joiden päälle oli ripoteltu fetajuustopaloja. Hämmentävän hyvää.

Paras lahja lienee ollut äitini antamat Kalevala-korut (kaulaan ja korviin), jotka kantoivat nimeä "Runoratsu". Ei olisi valinta voinut mennä enempää nappiin. :D Lisäksi tänään yllätyin, kun mutsi sanoi maksavansa meikäläisen autokouluun tänä kesänä. Kyllästyi varmaan itsekin toisten ihmisten jatkuvaan ihmettelyyn, miksen ole ajanut ajokorttia ja siihen, että tarvitsen aina kyytiä. ^^'

Tiistaina valintakoe viittomakielentulkin koulutusohjelmaan. Sitä seuraavalla viikolla tekniikanalan valintakoe. Olen jo jotenkin kesälomalla, joten lukufiilis pakkasen puolella. Äh, en lomalla: voiko ihminen, joka ei opiskele tai käy töissä sanoa olevansa lomalla, jos tämä aikatauluttomuus on hänelle arkea?

Tunnen itseni niin epävarmaksi, tyhjäksi. Ei ole enää mitään vakaata paikkaa, mihin palata, missä nähdä kavereita. Nyt täytyy pitää enemmän yhteyttä, jotta ihmissuhteet pysyisivät eheinä. Nyt taistelu olemassaolosta on täysin omissa käsissä. Tuntuu vain, etten ole vieläkään valmis - etten, jaksa kantaa olemassaolontaakkaa. Mutsi puhui aikuistumisesta. Vihaan vain sitä sanaa ja sen merkitystä niin paljon, etten haluaisi myöntää elämänvaiheeni olevan juuri sitä. Kun sen myönnän, olen jo rumempi, lihavampi, aikatauluttuneempi, elämättömämpi, kotiutuneempi, mielikuvituksettomampi, huonommin pukeutuva yhteiskunnan orja. En halua olla sellainen.