IRC-Galleria

Tein aivan järkyttävän kummallisen, mutta hyvän, kaupan: ostin netin kautta Dir en greyn wanhat albumit "Gauze" ja "Macabre" yhteishintaan 33 e (sis. pk:t). Levyt tulivat tänään postissa ja ovat aivan naarmuttomia ja obitkin jäljellä! Olen niin iloinen, kun sain nuo molemmat kerralla. Puoli vuotta jonottanut nuita eräässä nettikaupassa ja nyt sain ne yksityiseltä - säästin vieläpä parikymmentä euroa! Iloinen olen. ^^

Väsyttää kamalasti. Päätä särkee. Ajattelin piirtää tänään kaavat kesämekkooni. <3

Eilen olin tekniikan alan pääsykokeissa Stadissa. Koepaikka oli Bulevardilla, jonne sitten seikkailin dösää ja sporaa käyttäen kaveriltani. Kävelin aluksi väärää tietä, koska tulkitsin vinoa katukylttiä väärin. Löysin oikean kadun. Vaivuin epätoivoon, koska ilmoittautumisaika läheni loppuaan. Kyyneleet kihosivat silmiin: enkö saa edes mahdollisuutta yrittää päästä oppilaitokseen sisälle, koska en löydä koepaikkaa? Kysyin neuvoa muijalta, joka ei osannut sanoa rakennuksen nro 31 sijaintia. Tajusin katsoa tien toiselle puolelle, jossa kulki monia nuoria, ja siellähän se koepaikka olikin. Löysin oikean rakennuksen. En löytänyt oikeaa salia. Myöhästyin. Onneksi päästivät sisälle, mukavia heppuja. Kokeen valvojat puhuivat kuin olisivat olleet varmoja, että kaikki pääsemme sisälle. Saimme kuulla puhetta siitä, miten meidän on harkittava vaihto-oppilasmahdollisuutta. Ohjaaja toivotti hyvää kesää ja huikkasi: "Nähdään syksyllä!" Olin iloinen. Tosin..

En ehtinyt käymään vessassa ennen koetta enkä ollut syönyt juuri mitään. Näin ollen matemaattisten tehtävien miettiminen oli kusihätäisenä hyvin vaikeaa. Fysiikan tehtävistä sain tehtyä vain yhden, minkä jälkeen olin pakotettu jättämään koetilanteen, koska oli pakko päästä vessaan. Harmittaa: en varmaan osannut mitään. Yritän kyllä ilman muuta ensi vuonnakin, jos en pääse tänä vuonna opiskelemaan. Paikka vaikutti mukavalta ja ohjaajat olivat aivan mahtavia. Samaa ei voi sanoa esim. viittomakielentulkin koulutuksen valintakokeita ohjanneista haahkoista.

Pyörryttää. Miksiköhän. Ehkä siitä on liian pitkä aika, kun olen viimeksi ollut koneella? Olen kuitenkin hyvin ravittu (jeah, kiitos nniora lettukesteistä ;)) ja ulkonakin kävin. Hmm.

Kävin eilen paikallisessa kirjastossa ja lainasin mm. paljon satukirjoja, kuten L. Carrolin "Alicen seikkailut Ihmemaassa" (kyseisen maan eliöstö on kyllä aika vittumaista - ärsyttävää lukea) ja kertomuksen Adalmiinan helmestä, joka oli lempisatujani pienenä, mutten enää muista edes tarinan kulkua. Huoneeni on paikoin vaikeakulkuinen useiden kirjaston niteiden ja levypinojen takia. Liikkumista rajoittavat myös vaatekasat: normaalisti en heitä vaatteitani kasoittain lattialle, mutta eilen tultuani Helsingistä olin niin väsynyt, etten jaksanut välittää. En jaksaisi millään siivota. ^^'

Loppuun varsin oivaltava pätkä "Alicen seikkailuista Ihmemaassa", jossa Alice juttelee Irvikissan kanssa
"'Me olemme kaikki hulluja täällä. Minä olen hullu. Sinä olet hullu."
"Mistä tiedät että minä olen hullu?" Alice kysyi.
"Et voi olla olematta", sanoi kissa, "muuten et olisi tullut tänne."
Alicesta se ei ollut todiste eikä mikään, mutta hän jatkoi silti: "Ja mistä tiedät että itse olet hullu?"
"Ensinnäkin", kissa sanoi, "koirat eivät ole hulluja. Myönnätkö sen?"
"Kyllä kai", Alice sanoi.
"No", jatkoi kissa, "koira murisee kun on vihainen ja heiluttaa häntäänsä kun on mielissään. Minä sen sijaan murisen kun olen mielissäni ja heilutan häntääni kun olen vihainen. Siis minä olen hullu."
"Minä puhuisin kehräämisestä enkä murinasta", Alice sanoi."

Rakastan satuja. ^^