IRC-Galleria

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin, tulin häntä tapaamaan.
Hän on niin kovin kaunis vieläkin kun kääntyy minua katsomaan.
"Tämä yö on minulle viimeinen" kuulen häneen sanovan
"Olen sairas ja väsynyt ihminen ja siksi lähteä haluan."

Sinä tiedät jo jotakin elämästä, jotain tiedän minäkin.
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä, paratiisin saat takaisin.

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään, sanaa jokaista painottaen.
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään ja sanoo silmiin katsoen:

En kadu ketään heistä joita syliini suljin, heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin.
Sillä aina, kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsenikin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin, heti eksyin ja palelin.

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee, hänen otteensa raukeaa.
Siinä samassa silmiä häikäisee, ja huoneen ikkuna aukeaa.
Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut onkin linnuksi edessäin.
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista, minä pidänkin kädeissään.

Lintu nousi ja lentoon jo lehahtaa, minä paikalle yksin jään.
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa, huone humisee tyhjyttään.

Istun hiljaa vielä ja muistelen, hänen viime sanojaan.
Nitä puoli ääneen toistelen, kun hän on mennyt menojaan.

En kadu ketään heistä joita syliini suljin, heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin.
Sillä aina, kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsenikin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin, heti eksyin ja palelin.