IRC-Galleria

nyt on viikko intiaanireservaatissa takana. asuin itse asiassa "tavallisten" ihmisten kanssa. äiti oli kaliforniasta ja isä intiasta. meillä oli myös 2 v host-veli, Anand. isä oli lääkäri paikallisessa sairaalassa ja asuttiin sairaalan viereisellä asuntoalueella. joten ei ollut niin erilainen kokemus kuin joillain. meiän talo ihan normi ja on sähköt ja juoksevat vedet, mikä ei siis kaikilla ollut itsestäänselvää. mutta vaikka en intiaanien kanssa asunutkaan, oli viikko täynnä kaikenlaista ihmeellistä ja erilaista. opin paljon hopien kulttuurista. Hopit on tunnettuja "peaceful people"na, eli rauhaarakastavana kansana. sit oli kaikenlaisia hauskoja juttuja kuten jos näät sateenkaaren ja vahingossa osoitat sitä sormella, mitä siis ei saisi tehdä, niin sun pitää puraista sormeasi jotta pahat henget eivät pääse vahingoittamaan. yms muita hauskoja juttuja. jotkut meidän porukasta, ne jotka asu intiaanien kanssa jopa osallistui joihinkin rituaaleihin yms.
meillä oli myös yks ilta "cultural celebration" night, missä nää esitti omaa kultuuriaan. ihan mieletöntä tanssia ja laulua yms. Ja ennen meidän showta yhden castilaisen host-sisko oli sanonu "make it rain". sade on kaikkein pyhin asia näille, tosi tärkeää. kaikki näiden kultuurissa ja rituaaleissa yms liittyy jollain tavalla sateeseen tai veteen yms.
Itse show täällä oli paras show ikinä! ihn mieletön energia ja fiilis, vikojen biisien aikanaosa meiän castista itki koska tunnelma oli niin tiheä.
eilen vierailimme kylässä, joka on amerikan toiseksi vanhin koko ajan asuttu kylä. ei saatu ottaa ollenkaan kuvia, mutta ihan mieletön paikka. ihan kuin olis jossain sadussa ollut... ei voi sanoin kuvailla kuinka erilaista!!!
eilen ja tänään oltiin host-familyn kanssa telttailemassa Grand Canyonilla, ihan mieletöntä! oli niin kivaa :)
Community Impact päivänä olin korjaamassa hopien juoksupolkua. Juokseminen on toinen tosi tärkeä asia hopeille. näillä on joka vuosi juoksukilpailut. Tai oikeastaan ei kilpailu, ksoka näiden kulttuurissa ei tunneta sanaa kilpailu. oli rankkaa, mutta onneks täällä ei oo niin kuuma kun ollaan niin korkeella. ehkä 25 astetta. lounaalla sit juteltiiin paikallisten kanssa ja jopa tavattiin kylän päällikkö, täällä päälliköt on aina naisia. varmaan joku 90.v nainen. olit tosi koskettavaa kun hän katsoi silmiin ja sanoi "askwali" eli siis kiitos. tuntui, että mitä täällä teemme on oikeasti tärkeää ja sitä arvostetaan. olen kyllä niin onnekas että sain kokea jotain näin ainutlaatuista!

huomenna matkapäivä Bullhead cityyn ja sit onkin jo aika mennä Taiwaniin. 2 kk takana, 4 edessä....hui kun menee aika nopeesti!

Maranassa ollaan. Mun perheeseen kuuluu Isä Jerry, poika Matt 19 v ja lehmänkokoinen superihana koira Kaiser. Sit mun kämppis on Dillan 18v. Etelä-Dakotasta, se on ensimmäistä kertaa oman osavaltionsa ulkopuolella :D Tosi rento perhe, ja mulla ihana oma huone, jota kutsutaan Tiffany-huoneeksi, koska sielä on tauluja "brekfast at tiffany's" klassikkoleffasta. mun sänky on aivan uskomattoman mukava ja siellä on tullutkin vietettyä nyt normia enemmän aikaa, koska oon kipeenä. flunssa iski päälle ja jäin tänään kotiin parantelemaan itseäni. Muilla siis tänään vapaaehtoistöitä. Eilen oltiin Estas Elementary ala-asteella pitämässä "stand for peace" oppituntia. oltiin 4 hengen ryhmissä, pidettiin puolentoistatunnin oppitunti ja sit lounaan jälkeen puolet castista esitti minishown. Oli aika jännää, mulla ei kokemusta lapsista ja sit vaan sinne 4. ja 6. luokkalaisten eteen pitämään oppituntia vieraalla kielellä :D totta kai meille oli pidetty kunnon koulutus tosta mut silti tosi jännää. no lapset tietty rakastaa jos koulussa jotain normaalista poikkeavaa ja oppitunnin jälkeen ne halus meiän nimikirjoitukset yms. rokkitähti olo :D
viikonloppuna 3 showta edessä, katsotaan nyt jos pääsen osallistumaan, tällä hetkellä olo ei ole kovin vahva :/ täällä on vaan niin ärsyttävää olla kipeenä, kun joka päivä missaa niin paljon. toivottavasti parantuisin viimeistään intiaanireservaattia varten!

terkkuja!

torstaina ja perjantaina meillä oli ensimmäiset ikiomat (eli ei henkilökuntaa tansseissa ja sooloissa) täyspitkät 2 h showt. tää viikko ollut ihan superrankka, ollaan treenattu niin paljon. joka päivä vaan treenattu showta varten. mut nyt on koulutusvaihe ohi, maanantaina lähdetään tien päälle ja sit meiän aikataulut muuttuu aika radikaalisti. enää show ei ole se pääasia, vaan ennemminkin community impact ja education.

eilen show meni tosi hyvin, sain laulaa aika paljon mikissä (ollaan laulettu niin paljon täällä et mun ääni on ihan väsynyt, mutta just ja just selvisin vielä noista show:sta.) tänään mennään host-familyn kanssa Tombstoneen, se on semmonen autenttinen western-kylä.
huomenna uima-altaalle ja host lapsenlapsen synttärit. aika menee aivan törkeen nopeesti, en voi uskoa et jo 5 viikkoa ollaan oltu täällä.

ens viikolla maranaan, toivottavasti saan taas kivat kämppikset ja perheen! ja sit kun mennään Hopiin, eli intiaanireservaattiin, niin en pääse nettiin. et ei tarvii ihmetella jos ei musta vähään aikaan kuulu mitään. :)

nyt on oltu jo reilu viikko täällä tucsonissa ja oon sopeutunut tämän host-perheen arkeen. Asun 70-v pariskunnan luona (carl ja helen). heillä on myös 2 pientä koiraa. asutaan tällaisessa eläkeläiskylässä, 5000 asukasta, kaikki siis eläkeläisiä. eli ei mitään kovin railaksta elämää vietetä tällä hetkellä :D mut ruoka on hyvää ja joka yö saa nukkua ainakin sen 8h, joten ei voi valittaa. mulla on kämppiksinä Kathleen, 18.v Wyomingista ja Belinda 22.v Kiinasta. molemmat on kivoja ja toimeen tullaan.
täällä on ihan törkeen kuuma, vielä kuumempi kun espanjassa viime syksynä. tänään oli kuumin päivä, noin 42 astetta. ja meillä oli eka CI (community impact) päivä. työskenneltiin järjestölle nimeltä the giving tree, he auttavat kodittomia lapsia ja perheitä. olin yksi onnekkaista ja pääsin sisätiloihin töihin. osa meistä työskenteli ulkona, ja ne oli niin hiestä märkiä et ois voinu kuvitellla niiden tulleen suihkusta... mä työkentelin keittiössä apuna, kokki oli ihan superhauska ja me vaan tanssittiin ja laulettiin siellä keittiössä samalla kun tehtiin töitä. ihan sikakiva päivä, ja vielä kun tiesi tehneensä jotain hyvää ja tarpeellista, niin aina vaan parempi mieli. huomenna sit takas arkeen ja treenamaan loppushowta. kunpa oltais jo valmiita lähtee tien päälle!
loput arizonan kaupungit on nyt varmistunu, mennään maranaan, hopi nationiin(intiaanireservaatti) bullhead villageen tms ja sit lake jotakin (haha en muista nimiä) ja sit lennetään Los Angelesista Taiwaniin.

kaikki hyvin täällä, toivottavasti myös siellä!

lentokentällä ollaan, kohta lento phoenixiin ja sieltä matka jatkuu Tusconiin, jossa seuraavat 2 viikkoa. esiinnytään Up With Peoplen 45-vuotis juhlissa, 1000 alumnia yleisössä. aika jännät paikat!

eka show oli viime lauantaina, meni ihan hyvin, kun ajattelee, että vaan 2 viikkoa takana. kaikki stemmat, tanssit, koreografiat....ja nyt on vielä puolet showsta opettelematta..
mutta pääsin siis taustalaulajaksi, eli just siihen osaan mitä halusinkin. kivaa!

oli aika surulliset jäähyväiset taas host-perheen kanssa. outoa miten läheiseksi voi viikossa tulla. aina alkuviikosta on vähän epävarma talon tavoista yms, mutta loppuviikosta huomaa olevansa kuin kotonaan. perheen lapsia clare 9kk, hayden 2v ja tate 6 v tulee kova ikävä. ja perheen koiraa nalaa! se oli ihanin koira ikinä :)

sunnuntaina oltiin host-perheen kanssa vuorilla, oli niin kaunista. sit mentiin sellaseen pieneen vuoristokylään ja syötiin nepalilaisessa.

pari kertaa on ollut huono päivä, koti-ikävää tms, mut se helpottaa heti kun tietää, että se on vaan osa sopeutumista uuteen kulttuuriin yms, ja kaikki muut täällä kokee saman. ollaan jo nyt aika tiivis porukka, meillä on niin kivaa yhdessä.

mutta siis hienosti menee edelleen, katsokaa myös uwp:n blogi:
www.uwpontour.com
siellä on myös mun ottamia kuvia aina välillä ja meiän kuulumisia englanniksi tosin.

terkkuja suomeen!!!

tuntuu kuin olisin ollut taalla jo kuukauden, joka paiva niin paljon ohjelmaa! meilla on nyt aika pitkia paivia uwp:n kanssa ja sit kun tulee kotiin niin haluaa toki viettaa aikaa host perheen kanssa. Eilen oltiin lasten ja aidin + sen siskon ja sen miehen kanssa huvipuistossa. oli kivaa!!! sit ollaan kayty kanssa teemuseossa ja rahatehtaalla missa siis tehdaan amerikan kolikot(kaikenkaikkiaan vaan 2 tehdasta, Denverissa ja Philadelphiassa). Sit pari paivaa sitten kaytiin tuolla vuorilla, Red Rocks nimisella paikalla, sinne on rakennettu auditorium ja siella on keikkoja joka lahtoon, viime vuosina mm. Bjork ja aikoinaan Beatles. oli aivan sairaan siisti mesta.
tanaan kun pelasin Andersin, 6v, kanssa lautapeleja niin se sanoi, etta kumpa voisit olla taalla kuukauden etka vaan viikkoa. aika sopoa. mut ihania muksuja, ei voi muuta sanoa. tosi hyvatapaisia jne. Ja muutenkin koko perhe tosi kiva, tekee sellasta ruokaa mista ma tykkaan ja vie mua eri paikkoihin ja amerikkalaiseen tapaan ajaa mut koululle ja takas (meilla siis koulussa taa orientation and staging osuus)

tanaan oli audition osuus, eli katsottiin mita kukakin osaa. mun tanssi meni yllattavan hyvin ja puheosuus kanssa hyvin, mut lauluosuus meni jannittamisen takia aika huonosti omasta mielestani. mut torstaina on viela lisaa laulua pienenmmissa ryhmissa. siella sit parannetaan suoristusta!

tanaan oli ekan kerran vasynyt fiilis tiukan aikataulun takia, mutta ens yona paljon unta kaaliin niin kylla se siita. taalla on pakko vaan elaa hetkessa, ei auta ajatella tulevaa. rupee vaan ahdistamaan :D
keep an active pace, niin kun ne sanoo.

mutta siis kaikki on taalla loistavasti, saa on erittain hyva, liiankin kuuma, 100 fahrenheittia, mita se sitten ikina onkaan celsiuksina :D

terveiset suomeen!

huhuh, eilen tapasin siis ekaa kertaa koko cast B 2010, ja ihan mahtavaa porukkaa! hengailtiin vaan ja illalla oli grillibileet kun kaikki oli saapunu.
illan päätteeksi tuli host family hakemaan, mun perheeseen kuuluu isä, äiti ja 3 lasta (6-9v) ehkä ihanimpia lapsia ikinä! ne osaa jopa suomea, koska niillä on ollut aikasemminkin suomalaisia host-siskoja, ja äiti on käynyt suomessa omalla uwp-kiertueellaan ja isällä ruotsalaisia sukujuuria.

tänään ja huomenna ollu vapaapäivät, maanantaina sit alkaa todenteolla, 6 päivää viikossa, 6-12 h päivässä.

amerikka on just sellanen kun ajattelinkin, ainakin toistaiseksi kaikki stereotypiat mitä mulla ollu niin on pitäny paikkansa... :D

huomenna host-siskon Linnean synttärit, kohta leipomaan kakkua.

aika mieletöntä aikaa ollu nää 2 päivää täällä, en malta oottaa tulevaa!

ja ai niin, huhuja ollu, että mennään valkoiseen taloon! tai siis ollaan varmasti menossa sinne, mutta siitä on huhuja, että päästäänkö esiintymään sinne, olis aivan liian siistiä!!!

that's all for now, get back to you later!

Helou helou,
matka meni yllättävän kivasti, mitä nyt vikalla lennolla vähän väsytti, hotellille saavuin 10 am suomen aikaa 30 tunnin matkan teon jälkeen.

nyt oon kyllä niin innoissani, inhottava osuus(lentäminen)takana ja kaikkee kivaa edessä, jippii!

joo eipä ole enää paljoa espanjassa oleilua jäljellä. lauantaina on lähtö siis.
Mariannan kanssa vietetty viikko meinasi mennä pieleen heti alkuunsa: sain flunssan. olin 2 päivää töistäkin poissa. onneksi tiina piti marsulle seuraa. loppuviikosta olin sit jo sen verran parantunu että jaksoin jotain tehdäkin. käytiin eläintarhassa, aivan sika hieno! sit mentiin sellaisella lasketteluvaunun tyyppisellä jutulla tuonne ylös vuorille. siellä oli hienojen maisemien lisäksi lintushow. isoja kotkia, haukkoja, korppikotkia yms yms. tosi upea näytös. perjantaina käytiin torremolinoksen ferioilla nopeasti pyörähtämässä ja lauantaina oli sitten päivän retki Gibraltrille. sehän on osa britteja, ja meilla olikin varsinainen british weather siellä. jo bussimatkan aikana alkoi sataa ja se vain yltyi koko ajan. meillä oli pari tuntia vapaata aikaa shoppailuun gibessa, ja silla aikaa tuli aivan hervoton sade. pääkatu muuttui joeksi. oltiin aivan likomarkia ja kahlattiin puoleen sääreen ylettyvässä vesimäärässä. interesting :D siten käyiin subissa syömässä ennen kun lähdettiin katsomaan varsinaisia nähtävyyksi. mentiin pikkubussilla ylöspäin, käytiin katsomassa majakka, luolat ja gibraltarin kuuluisat apinat. ihan hieno reissu vaikka säät ei ollutkaan meiän puolella.
munhan ei pitäny saada enää kämppiksiä ennen kun lähden, mutta toisin kävi. ma tuli noora ja ti jenni. eipä niihin hirveesti kerkee enää tutustua...
huomenna pidetaan työkaverien kanssa mulle pienet läksiäiset ja koska loppuviikolle luvattu +28 ja aurinkoa, aion mennä vielä viimesen kerran grillaamaan itseäni.

kaiken kaikkiaan, aivan loistavat 2 kk takana, pientä koti-ikävää on ollut mutta se kuuluu asiaan. taskuun jäi paljon ihania uusia ystäviä, espanjan kielen alkeet, pala espanjalaista kulttuuria ja upeita kokemuksia. kiitos kaikille ketkä on ollut mun kanssa täällä, suomessa varmasti vielä nähdään!!!

Adios!

saat on viilenny aika merkittavasti tassa viime aikoina. viikkoon ei ole tarennut menna rannallekaan enaa. sunnuntaina kerittiin kerran kayda terhin kanssa. maanantaina kaytiin tutustumassa benalmadenaan. tiistaina kaytiin markkinoilla, keskiviikkona katsomassa flamencoesitys Mijaksessa ( upeaa!!) torstaina oltiin shoppailemassa Plaza Mayorilla ja perjantaina kaytiin harkakukkulalla katsomassa auringonlasku. lauantaina lahettiin ennen auringonnousua marokkoon. ensin bussilla 2 h satamaan ja sit 35min laivalla. vali on vaan 14 km :O marokko oli kylla eksoottisin paikka missa olen ikina kaynyt, voitti abu dhabinkin, joskin se oli aika samanlainen: kielena arabia, ihmisilla samanlaiset vaatteet yms yms. oltiin siis opastetulla retkella, meilla oli paikallinen opas ja kaytiin mm. ratsastamassa kamelilla, tutustumassa mattokauppaan ja paikalliseen maustekauppaan yms. oltiin vaan 5 h maissa, mutta yllattavan paljon siina ehti nahda ja tehda. erittain kuvauksellinen kohde, sovin tyopaikan kanssa, etta teen kuvareportaasin tuosta matkasta.
marianna tulee tanaan, ei tekeminen lopu :) sen kanssa ajattelin kayda ainakin elaintarhassa (euroopan 3. paras kuulemma) ja rondassa paivaretkella.

ai niin, yksi "maailma on pieni" -tarina:
tultiin silloin torstaina junalla plaza mayorista ja istuttiin lahimmille vapaille paikoille. kohta huomattiin etta vieruskaverit puhuivat suomea. sitten rupesin kuuntelemaan etta pahus, onpa tuttu aani. katsoin viereeni ja annihan se siina! :D tiesin kylla etta han on taalla, ja oltiin sovittu etta tavataan, mutta vahingossa sitten istun viereen :D:D kylla nauratti....