IRC-Galleria

Uijea, kohta lähtee mini Sonata-resa! Harmi vaan kun ei enempään riittänyt varallisuus :/ Toisaalta kyllä kahden paikkakunnan valloittaminen peräkkäisinä päivinä on jo tarpeeksi rankkaa hölmölle ja suuntavaistottomalle ihmiselle.

Kaapelitehtaan vielä löytää, mutta entä sitten mitään vessaa siitä läheltä, saati sitten Tampereelle, Metroautolle, siellä jonnekkin vessaan, mihin kamat ennen keikan alkua etc... Hui, alkoi vähän jännittämään ^^

KYLLÄ VAI EI:

- Oletko saanut suukon: - Juu
- Oletko saanut postikortin: - Juu
- Onko sinulla oma huone: - Juu
- Onko sinulla lemmikki: - Kyllä vain, muutamakin
- Onko sinulla oma kone: - Ei
- Onko sinulla sisko/siskoja: - Pari
- Tupakoitko?: - Njää njoo no... -_-''
- Oletko sinkku: - Juu
- Onko sinulla msn: - Juu
- Oletko hyvä koulussa: - No juujaa, kai
- Vihaatko jotakin ihmistä juuri nyt: - En
- Onko sinulla oma TV: - Juu
- Kuunteletko musiikkia: - All the time
- Oletko itkenyt: Juu, ja ärsyttävän usein

MINKÄLAINEN/MINKÄLAISET
- Hiirimatto: - Hih, tuollanen valkoinen W.I.T.C.H kuvioinen
- Huone: - Ihan kiva, tule katsomaan niin näet
- Harrastus: Säälittävä taiteilu, "olen niin taiteilija, että hengitän tärpättiä"
- Kaverit: - Ihania ihmisiä, jotka pitää musta kiinni
- Housut sinulla on juuri nyt: - Remmimaastot
- Päiväsi oli: - Keskiverto, kävin Jumbossa, ostin kaikkea kivaa (levyjä, leffoja, paitoja ja kengät), ja olen keskustellut kaverin kanssa tosi syvällisiä alkuillasta saakka
- Lävistys/Lävistykset: - Hmm, no korvareikiä 3 kpl ja yksi venytys tulossa, tragus oikeassa korvassa
- Silmät: - Siniseet, oikeastaan kai aika kirkkaat
- Puhelin: Nokian 3060 (tai sitten 6030, en mä voi tollasia muistaa ^^'')

OLETKO:
- Nähnyt jonkun kuolevan: - En
- Tappanut jonkun: - En ketään enkä mitään, ehkä kerran vahingossa astuin etanan päälle :/
- Istunut vankilassa: En
- Nähnyt jonkun kuolleen ihmisen/eläimen: - Eläimiä kyllä
- Ollut rakastunut: - En taida olla
- Naimisissa: - En
- Tanssinut tangoa: - Juu
- Leikkinyt poliisia ja rosvoa: - Kyllä vain, joka päivä pienempänä
- Shoppaillut: - Juu
- Ollut jälkässä: - Heh, kyllä vain

KETÄ...
...halasit viimeksi? - Perjantai fiiliksissa taisi tulla halailtua
...ajattelit viimeks? - En tiä kerronko tässä

MINKÄ...
...värinen puhelin sulla on? - Mustahan tuo
...väriset alusvaatteet sulla on nyt päälläs? - Mustat, tr00
...värinen näppis sulla on tietsikassa? - Musta

OLETKO KOSKAAN..
...tappanut ötökkää ja saanut siitä omantunnontuskia? - Tietoisesti en ole tappanut, ja saisin jos tappaisin
...itkenyt katsoessasi Titanicia? - Kyllä
...uinut vaatteet päällä? - Juu, muutamankin kerran
...laulanut vesisateessa? - Juu
...pureskellut kynsiä? - Aina välillä tulee purtua, jos on sellasia rispaantumia
...vienyt ystäväsi jätkän/muijan? - En, enkä veisikään
...jättäny ystäväsi pulaan? - Ei ainakaan tule mieleen (paitsi Sinnan unessa, olin jättänyt sen Bodomin poiken armoille ja itse vaan lähtenyt Jannen kanssa metsään :D)
...luvannut olevasi syömättä karkkia? - Juu
...hyppinyt trampoliinilla vesisateessa? - Juu ^^

OLETKO TÄLLÄ HETKELLÄ...
...väsynyt vai pirteä? - Hiukan väsynyt, mutta kuitenkin pirteä
...enemmän blondi vai brunette? - Brunette
...vihainen? - Itselleni, kyllä
...ihastunut? - Voi olla, en tiedä onko sitten niinkään järkevää, mutta minkäs teet ^^''
...ihan pihalla? - Kyllä
...tyytyväinen vai epätyytyväinen elämääsi? - Voisihan sitä hiukan paremminkin mennä

MILLOIN VIIMEKSI...
...otit digikameralla itsestäsi kuvia? - Eilen
...kuuntelit TikTakia? - Viikko takaperin
...kuuntelit Backstreet Boysia? Ei siitäkään paljoa aikaa ole
...ostit karkkia? - En edes muista :o
...söit kakkua? - En syö kakkua, ei tykkää semmoisesta

Miten jokin pieni hetki voi jäädä elämään niin voimakkaana mieleen? Tai miten ihan mitätön sana jäädä polttelemaan muistoihin? Tuntuu kuin kaikki merkityksetön olisikin sitä merkityksellisintä. Sitä mistä elämä rakentuu.

Jos toinen sanoo tai tekee jotain, katsoo tietyllä katseella tai vaikka huokaisee tietyllä äänensävyllä, jää se mieleen välillä aivan liiankin pitkäksi aikaa. Välillä se satuttaa, välillää taas innostaa ja kannustaa... Harmillisen usein se jää kylläkin vain kaivertamaan ja härnäämään, laittaa oman mielikuvituksen valloilleen ilman minkäänlaista rajaa... Ja loppujen lopuksi saakin pettyä omien turhien odotusten ja olettamuksien tähden.

Onkohan mahdollista jättää joskus käsittelemättä pieniä letkauksia ja katseita, koettaisi vain sensuroida kaikki epäsuora tietoisuudestaan? Ottaa huomioon vain kaikki rehellinen ja suora, ihan puhdas tieto? Hylätä mielikuvitus ja haaveet, unelmat ja odotukset? Jos kaikki vain loppujen lopuksi satuttaa ja repii mieltä palasiksi, onko mitään järkeä tehdä asiat niin?

Hyi kamala. Oltiin äsken Jumbossa, ja siinä vierässä on se HK:n tehdas (tai ainakin joku vastaava). Kun ne autojonot jumitti tosi kauan siinä tehtaan vieressä, katselin siinä sitten niitä piippuja joista koko ajan tuppasi mustaa savua, ja alkoi ällöttämään ihan järkyttävästi, ja sitten kun rupesi ajattelemaan mitä kaikkea siellä sisällä tehtaassa tehdään, niin hyi saatana. En ikinä toivu tästä :< Jos en olisi jo kasvissyöjä, niin varmasti viimeistään nyt ryhtyisin.

Eilen yöllä tuli ihan järkyttävän suuri inspiraatio pitkästä aikaa, sen tunsi oikeasti tosi selvästi sellaisena energiana, oli ihan pelottavaakin. Se tuntui kuin olisi vaan humahtanut jonnekkin tosi kauas, ja nähnyt kaiken mitä pitikin. Se oli jopa aika psykoa. Mutta sitten kaikki kaatui siihen, että mun maalit oli vielä alakerrassa jossain laatikoissa, ja mulla ei ollut hajuakaan missä ohennus-tärpätit oli, joten piti vaan tyytyä musiikin kuunteluun.

Tuollaisia piikkejä voisi sattua useamminkin, ne antaa kaiken tuulen siipien alle. Tai no, ainakin siveltimen.

Olen nyt kyllä ihan rakastunut tuohon para-noir'iin. Se on jotenkin jännä, samaan aikaan niin täysin tunteeton ja kylmä, mutta silti täynnä tunteita. Ja ehkä toi komppaa jokseenkin omia tuntemuksia (okei, no ainakin se liippaa läheltä). Tyhjä, mutta silti sairaalloisen täynnä. Jos ymmärrät?

Hahaa, mä haluaisin joskus vaan kuunnella jonkun kanssa koko yön musiikkia, tai ei vaan musiikkia, vaan biisejä, tarinoita elämästä, ja antaa niitä toiselle kuultavaksi niin että toinen voisi ymmärtää. Mutta kuitenkin niin, ettei tarvitsisi pelätä toisen loukkaavan millään tavoin, ja niin että voisi olla varma toisen olevan valmis kuulemaan ja ymmärtämään. Olisi niin ihanaa vaan ihan rauhassa jutella ja lojua, tai vaikka vaan makoilla hiljaa kuunnellen musiikkia. Ilman mitään kiirettä minnekkään.

I fuck you so I could feel something, instead of nothing at all
I fuck you because you are beautiful
I fuck you because you are my nigger
I fuck you because I am your whore
I fuck you because you are a whore
I fuck you for fun
I fuck you for fun
I fuck you because I can't
I fuck you so I have a place to stay
I fuck you so you will protect me

Tänään Hesassa, oli kyllä taas kerran ihme päivä. Älkää koskaan olko niin niksoissa että alatte itse kääriä jonkun ventovieraan punkkarin kamoista, oli aika tujua. Nauroin vaan niin liikaa ettei hommasta oikein tullut mitään.

"Hey, I can take jämät, so juu can help noita ton kanssa!"

Njam njam, tulisi jo ensi viikko niin pääsisi nollaamaan ajatuksensa. Sitten voi vetää ihan tyhjälle, ei tarvitse olla mitään tai kukaan, kunhan vaan saa olla sekaisin <3

Nyt on jo iloisempi fiilis ^^ Ja taidanpas tietää mistä se johtuu. Heh, tunnen itseni vähän hölmöksi :P

Saanko toivoa vielä joulun jälkeenkin? Jos saan, niin toivon jotakuta joka haluaisi varastaa mut ja piilottaa koko loppu iäksi sänkynsä alle jonnekkin salaiseen maailmaan, sellaiseen josta kukaan muu kuin me ei tiedettäisi mitään.

Haluaako joku?

Olen niin kyllästynyt olemaan tässä vain ja nyt, kuulemaan kuinka pitää osata ajatella ja toimia, pitäisi niin tarkalleen tietää kuinka ajattelee hetken kuluttua, miten toimia järkevästi tilanteessa kuin tilanteessa, miten pitäisi käsitellä kaikkea järjellä ja logiikalla. Kyllästynyt kuulemaan siitä kuinka teen joka ikisen asian väärin, miten osaankaan olla niin lapsellinen ja hölmö, ja kuvitella että pärjäisin typerillä haaveillani ja kuvitelmillani. Kuoleman väsynyt kuulemaan saarnoja omista virheistäni ja elämästäni, tulevaisuudesta ja toivottomuudestani. Saisinko vain hengittää ja olla? Voisiko joku irroittaa narut ja päästää irti? Vapauttaa painosta, pudottaa ja ottaa jälleen kiinni, tällä kertaa varovaisemmin ja lempeämmin?

Olenko tosiaan vain niin toivoton, että muiden on pakko yrittää korjata mua sellaiseksi että kykenisin vastaamaan maailman odotuksia?