IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

lostboi

lostboi

it was nice to know your name
Se on melko jännä juttu miten välillä radiokanavat toimivat sellaisina fiiliksen tappajina. Tai ei... latistajina? Mielenmurskaajina? Giljotiineina? Ilmanhalkojina? Hiljentäjinä? Veitsisateina? Ihan sama, jännää silti, jännää kerrassaan.
Sä olet loppu
pian itket
Arvoton oot mut
entä mä sitten
Kun mulle riittää
sinusta rippeet
Niissä tiukasti mä olen kii
En haluu sua kieltää
Kolmesti väittää, etten sinua tunne
Tahdon, et kokonaan sä kuulut mulle
Mä tuolla jokaiselle huutaisin: Hän on mun
Näin vain kuihdun
jos kiellän
Kuolen, kun menet, mutta väitän en tunne
Oon vapaaehtoisesti vähän sulle
Ei ole tämä mies se, joka sut jäämään saa
Meet taas, mut sua en kiellä
Mihinhän tää
oikein johtaa?
Uskonko muka:
Vielä mut valitset
Sun ei oo hyvä
siellä olla
Mutta täältäkin sä pakenet
Ja aina, kun nähdään
Mun paikka on siinä
Sä käperryt suojaan
ja hetken mä riitän
Katolla maataan
yö lämmin ja musta
En muista mä oon vain
lohdutusta

Niin miten se menikään, "no Niina nyt on kylmä nainen". Ahahahaa. Jännää ja surullista on myös se, että kuuntelen Antti Tuiskua :DDD

Naurattaa. Ja paljon. Voisin olla nyt menossa baariin, mutta en ole. Ja mun mielestä se on kovin suuri saavutus ja ehkäjopakai olevinaan askel parempaan päin... toisaalta tuhlaan vain energiaani ottamalla niitä harha-askelia, koska en ole kuitenkaan parantamassa tapojani. No joo.

Baby It's new ageKeskiviikko 20.01.2010 13:52

Tykkäisin tästäkin päivästä enemmän, jos olisin ja osaisin olla enemmän. Jos tuntisin enemmän. Kun vain osaisin olla enemmän.

Tai sitten vain jos voisin olla vähemmän ja tuntea pienemmin.


It's that desease of the age
It's that desease that we crave
Alone at the end of the rave
We catch the last bus home
Maybe we're victims of fate
Remember when we'd celebrate
We'd drink and get high until late
And now we're all alone

But in the end it's still so lonelyTiistai 19.01.2010 13:37

Eilisilta oli omalta osaltani melko ajatusrikas ja aivosoluja kuluttava. Istuin oikeasti alas hetkeksi miettimään, mitä täällä oikein teen. Kas kummaa sinänsä, kun en varsinaisesti päätynyt mihinkään tulokseen, mutta sain paljon tuulta siipieni alle.

Aloitin kevään ohjelmasta koskien opiskelua ja opiskelupaikkaa. Kohta olisi kevät ja kohta olisi aika näppärä aika vaikka hakea opiskelemaan. Niin. Niina teki elämässään taas tyhmän mutkikkaan kierroksen, kun päädyin taas vaihtoehtoon "voisin mä kuitenkin hakea sitä teoreettista filsaa lukemaan". Niin, olisin vaan vetänyt tuon homman vuosi sitten kunnolla loppuun, niin en olisi välttämättä taas miettimässä tätä. Toisaalta taas edesmennyt vuosi on antanut mulle niin paljon tuollaisenaankin, etten todellakaan ryhdy valittamaan ja murehtimaan. Elämä on liian lyhyt katumiselle, kuten tapaan sanoa.

Sitten mietin myös käytännön järjestelyjä: missä ja miten. Koska en ole superihminen, niin en ehtinyt tarkistaa aivan kaikkia asioita, mutta opiskelupaikkaa ajatellen Turku ja Helsinki inspiroivat: nimenomaisessa järjestyksessä. Intoilin jo ajatuksella, että muuttaisin Turkuun ja pääsisin vielä hiukan kauemmas menneisyydestäni ja aloittamaan kunnolla puhtaalta pohjalta aivan uusien kasvojen edessä. Toisaalta se taas merkitsisi työpaikan vaihtoa (pikemminkin kyllä uuden löytämistä ja vanhasta luopumista). Ja se ei ole suosikkilistani kärjessä. Ehkä tässä vaiheessa tehdään niitä valintoja ja otetaan riskejä? Tiedä sitä, parashan olisi vaan unohtaa turha suunnittelu ja iskeä päin tuntematonta, vähän kuin puolustaisi reviiriään. Ahhah, niin hauskaa joo.

Joo mutta siis, oli siinä hommassa pari mutkaakin. Ensinnäkään en ole täysin varma, voiko Turussa opiskella nimenomaa teoreettista filosofiaa, kun yleisimmät ovat käytännöllinen tai sitten kaikenkattava filosofia ruotsinkielisenä. Pitäisi tässä tarkistella. Toisaalta leijuin haaveissani niinkin korkeisiin kerroksiin, että uhrasin aikaa ajatukselle, että minä lähtisin lukemaan filosofiaa ruotsiksi. Wuhuu, olisi aika päheetä.

Lisää ongelmia: jos nyt edes joku maailmanvoimista olisi oikeaan aikaan hereillä ja kuulisi rukoukseni ja pääsisin sisälle sinne mihin-nyt-koskaan-satunkaan-hakemaan-kouluun, niin se juurruttaisi minuu Suomen maaperään ikävän "pitkäksi" aikaa... vaikka toisaalta oppilasvaihdot ovat ihan omaa luokkaansa ja blaablaablaa, mutta silti, kynnys muuttaa ulkomaille kasvaisi kuitenkin. Ja kun nuo maat mihin haluaisin muuttaa kasvavat lukumäärältään huolestuttavan nopeaa vauhtia (Irlanti, Britit, Ranska, Viro, Ruotsi...), niin meneehän siinä tyhmempikin ihminen jo ihan solmuun!

... tai sitten haen vaan suoraan ulkomaille kouluun. No eh, itseasiassa tuossa paripäivää sitten katselinkin jo Tukholman yliopistoa, ja otin jotain selvää sinne hakemisesta. MUTTA nyt on pakko sanoa, että heikot ovat mun lähtökohdat: tiedän vain sen, että haluan lukemaan teoreettista filosofiaa. Piste. Sama sitten minne.

Ja nyt joku joka on jaksanut minuu aikasemmin kuunnella, niin ei, en ole hylännyt lekoasentajan uraani mihinkään: kyllä varmaan sinnekin laitan hakupaperit. Toisaalta olisiko vähän tylsää päätyä Hki-Vantaalle takaisin, kun voisin tosiaan lähteä vaikka maailmaa kiertämään?

Olisi.

No joo, mua ei itseänikään kiinnosta tämä teksi, mutta... ihan näppärä tapa kai purkaa ajatuksiaan. En minä tiedä. Nyt ainakin lähden kävelylle ja annan pääni puhdistua näistä ajatuksista: sullon ne yöpöytäni laatikkoon ja kaivan esille vasta huomenissa. Nyt viettämään ihanan ihanaa ja kaunista päivää! Hyvää huomenta maailma.

Ai niin ja sitten vielä tämä, jonka tahdissa nukuin tosi epämääräisiä pätkiä viimeyönä. How could i be so heartless? En osaa vastata, tähänkään.


[Ei aihetta]Sunnuntai 17.01.2010 23:51

Nyt Niina on loppu, poikki. Aivan täysin kuollut. Työnarkomaanisuus/rahanahneus iski TAAS ja vetäisin 13h työpäivän tuplana, vähän hasardimmilla seurauksilla. Ei siinä kai muuta, kuin että oli huono ilta. Ja että en ole kovin luotettava kuski. Oikeasti, jos olisi osunut niin... No, en ajattele sitä.






Energiaa kuitenkin riittää siihen, että jaksan leikkiä maailman paskinta kokkia. Vaikka se ruoka-aineiden metsästys oli hankalampaa kuin luulin: kuka idiootti on mennyt raaputtamaan meidän S-marketin kyljestä pois tarran "NYT PALVELEMME MYÖS SUNNUNTAISIN KLO 12-21!" Vittu haistakaa te paska, sen takia lähdin aiemmin töistä kuin olisi tarvinnut.

No, ruokaa sain kuitenkin, kiitos Santtujayn ja Santtujayn uuden kotteron.

HmmPerjantai 15.01.2010 02:03

Mietin tuossa äsken elämää, ja en oikein päätynyt mihinkään lopputulokseen. Taaskaan. Kummallista miten sitä aina alkaakin miettimään raskaita siinä vaiheessa, kun kyynelet koputtavat silmäkulmissa.

En tarvitse kyyneliä hukuttaakseni ajatusten virtaa, riittää pelkkä mahdollisuus, tieto, seuraavasta hetkestä ja siitä, mitä tulee tapahtumaan jos en muuta jollaintapaa asioiden kulkua. Silloin on hetki, jolloin on hyvä päättää olla itkemättä. Tai itkeä.

Kuinka vain.

Ehkä voisi vaikka herätä eloon täälläkin. Ehkä se kuolema tosiaan oli vain pääni sisällä. Ehkäpä.

Huomenna voisitte ihmiset paremman tekemisen puutteessa käväistä Virgin Oilissa fiilistelemässä Lapkoa kanssani. Varmasti hieno ilta tulossa, sen aavistan. Sinne sitten, my mates!

[Ei aihetta]Tiistai 15.12.2009 04:11

MÄ HALUAN KAIKEN VANHAN TAKAISIN! Oikeasti, itken täällä ja luen vanhoja päiväkirja-merkintöjä. Varsinkin pari edellistä kesää: kertokaa ihmeessä jos jotain parempaa on koskaan ollut tai tulee olemaan? Siis luoja, en mä edes muistanut kuinka paljon ihminen voi kokea lyhyen ajan sisällä.

Eniten tässä vituttaa suuruudenhulluus. Kuten todettiin "tää ei enää riitä!" Miksei, se oli niin hienoa aikaa! Kai se on sitä, että pakko siirtyä eteenpäin, ehkä ollaan jo tarpeeksi vahvoja nousemaan portaan verran ylemmäs. Kiitos oikeasti kun saimme teidät opettajiksi <3 Ei koskaan oltaisi tässä ilman teitä.

Kyllä me vielä joku kaunis päivä saadaan se kirja meistä, jatketaan vielä vähän matkaa: vielä on saavutettavaa ja portaita joita pitkin kulkea. En kyllä haluaisi vaihtaa elämääni nyt mihinkään.

Tässä elämä onTiistai 24.11.2009 21:16

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.

HuomennaaaaSunnuntai 15.11.2009 00:26

Okei, nyt on pitkästä aikaa pakko tännekin avautua: PLACEBO RAKKAUS APUA JO HUOMENNA!

Nyt tuntuu...Maanantai 09.11.2009 18:39

siltä, että. Turtaatyhjääturhaa, pum.


Jep.

where am I?Tiistai 03.11.2009 01:43

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta läähehumalassa,
avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.