IRC-Galleria

Et silti minusta pääse,
vain taju lähtee
ja ankara rahina käy
On luutunut päähäni kipupiste,
olen tyhjä arkki,
kirjaat artiklaa


Jeba, taas tällästä. Mä olen viettänyt päivän lukemalla kuolemankulttuurista ja antiikin kreikan homoista. Kannattaa tutustua siihen kuolemankulttuuri kirjaan, "Mikään ei katoa". Sai sieltä väännettyä vaikka mitä hauskaakin kierolla huumorilla, kuten Venetsian veltostuttavimmista istuimista. Khih, onpas taas hauskaa.

Ja mä löysin tänään varmaan maailman kauneimman paikan. Sinne joutuu sitten se epäonnekas jonka raahaan meille sitten joskus. Ja se paikka on jopa Pornaisissa, uskokaa tai älkää. Vaikka en niin kauhean romanttinen tyyppi ole, niin siellä voisi varmaan vahingossa päähän päästä muutamia romanttisia ajatuksia. Sen verran hieno mesta oli.

Juu, jatkan dataamista ja ravistan ylityperät mietteet päästäni, keskityn vaikka urheilu-uutisiin (enkä sitten todellakaan katso normaalisti urheilu-uutisia) ja koitan telepatian avulla saada asiat luokseni. Kun laiska olen. Joo.

MULLA ON TYLSÄÄ

eikö nyt voisi olla jotain actionia?

Nonih, kesä on nyt siis pelkkää lusmuamista ihan virallisesti.

Jejjjj, kuka haluaa lähteä miuun kanssa lintsille?

Tai sitten ei, en mä tiedä.

Multa lähtee tänään hiukset. En mää jaksa niitä kasvattaa kun eivät mihinkään suostu kasvamaan. Toinen puol ihan lyhyeks ja toiselle puolelle jää hiukket. Tai sitten jotenkin muuten. Yrmy, enää tunti aikaa ennen kuin sisko tulee saksiensa kanssa :< Mutta joo niin, hiukset lähtee.

Tää on taas tätä, vappu ja istun kotona koneella juomassa onnellisena kuoharia ja syömässä mansikoita.

"meillä on kivaa"

There's a million ways to see the things in life
A million ways to be the fool
In the end of it, none of us is right
Sometimes we need to be alone

Siinä luulisi olevan kaikki tiivistettynä?

painpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpain
painpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpain
painpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpainpain

make me see
how i really am.

Hän makaa keskellä lattiaa valkeana ja siivettömänä,
hän on vähän tiellä,
ja ihmiset vierastavat enkeleitä,
puhuvat höyheniä,
lakkaamatta.

Mitä minä sinulle teen. Mitä sinulla,
Psykiatrin poliklinikalta ei vastata.

Sinä saat jäädä siihen, kävellä omin jaloin
ulos ja unohtua kuin käsine.

---

Vasta kun huoneet ovat tyhjiä
muistuvat esineitten paikat mieleen
ja kun sisälle ei enää pääse
alan varovasti kulkea portaista
ensimmäistä kertaa

---

(Sanna Karlström, taivaan mittakaava)

Kuinka monesti täytyy särkyä ollakseen kokonainen?
Kuinka monesti täytyy löytää tie jotta pystyssä pysyisi?
Onko edessä tyhjyyden kokoinen loputtomuus
Vai löydetäänkö ratkaisu?