Sain tuossa jokin aika sitten kuulla eräästä kaverista, että tälle oli tullut syöpä. Ikää alle kolmekymmentä, kaikin puolin terve ja urheillut koko ikänsä.
Syöpä on onneksi ennusteeltaan hyvä, paranemisaste on n. 90%, eli mahdollisuudet ovat isännän puolella. Pisti vain kuulemma elämänarvoja uusiksi.
Pisti vain miettimään: entäpä jos otettaisiin henkilö, joka olisi päättänyt käyttää ikänsä ennen 30 ikävuotta huikean akateemisen tason saavuttamiseen (toisin kuin tämä kaveri, joka haluaa käyttää vapaan aikansa avovaimonsa kanssa matkusteluun ja muuhun järkevään)?
Sitten saisi syövän kolme vuotta ennen tavoiteikää? Entäpä, jos syöpä ei olisikaan noin helposti parannettavissa? Mitäs olisi saanut aikaan elämässä? Valvottuja öitä ja vähäistä aikaa ystävien tai rakkaiden parissa. Tavoittamatta jäänyt mukavampi elämä? Kuolin melkein tohtorina, yksin, alle kolmekyppisenä.
Tuommoiset asiat saavat aika miettiliääksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ilmoitusluonteista asiaa II 01.01.
- Ilmoitusluontoista asiaa 19.12.
- Kuulumisia.... 12.12.
- Quattro-enoksi. :) 02.12.
- LInkkivinkki 24.11.
- Ruotsalaista musiikkiosaamista 18.11.
- Nakitusviesti 18.11.
- Vihreä paroni 15.11.
- Tänäänkin. :) 12.11.
- Isänpäivä.:) 09.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (104)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (9)
- ▶ lokakuu 2008 (12)
- ▶ syyskuu 2008 (6)
- ▶ elokuu 2008 (9)
- ▶ heinäkuu 2008 (10)
- ▶ kesäkuu 2008 (11)
- ▶ toukokuu 2008 (11)
- ▶ huhtikuu 2008 (8)
- ▶ maaliskuu 2008 (7)
- ▶ helmikuu 2008 (7)
- ▶ tammikuu 2008 (10)
- ▶ 2007 (161)
- ▶ 2006 (23)