IRC-Galleria

Seuraa avautuminen, joka olisi pitänyt suorittaa jo marraskuussa kun otin tämän päiväkirjan käyttöön.

Selittäjät!

Voi perkele, että ne ovat perseestä. Siis tyypit, jotka saapuvat huoneeseen pitämään monologiaan. Heti ovelta alkaen näkee jo naamasta, että puheenvuoroa ei tulla sitten saamaan hetkeen. Esimerkki:

Juttelet ihmisten kanssa jotain. Selittäjä saapuu paikalle, kuuntelee voimansa äärimmilleen ponnistellen hiljaa yhden lauseen ja aloittaa monologinsa asiasta. Selittäjää mulkaistaan pahasti ja kukaan ei kommentoi hänelle mitään. Selittäjä päätttä nostaa äänenvoimakkuuttaan, että viesti menisi paremmin perille. Joku kommentoi jotain. Selittäjä puhuu saman tien päälle ja sivuuttaa kommentin. Yrität aloittaa jonkun toisen kanssa keskustelua. Selittäjä nostaa äänenvoimakkuuttaan, peittäen keskustelun yrityksesi. Selittäjä jatkaa puhettaan, kunnes huone tyhjentyy, jolloin hän siirtyy ovelle huutamaan poistuvien ihmisten perään vielä viimeiset lauseensa.

Selittäjä kykenee tällaiseen toimintaan vuodesta toiseen ja ajan mittaan alkaa yhä useammin avautumaan, kuinka ihmiset ovat vittumaisia hänelle ja kuinka hänellä on vaikeaa.

Esimerkki 2: Selittäjällä on vakiotarina, jota hän toistelee samoille ihmisille, eikä ole tajunnut, että on kertonut samaa tarinaa jo kuukauden verran putkeen samoilla sanoilla ja äänenpainoilla. Ja kaiken lisäksi alusta alkaen kuuroille korville, ketään ei ole missään välissä kiinnostanut vähääkään. Se ei selittäjää haittaa.

Näitä apinoita löytyy yliopistolta suunnilleen yksi kolmestakymmenestä. Periaattessa niiden pitäisi kait olla fiksuja, kun ovat tänne päässeet, mutta todellisuus lienee jokin ihan toinen.

Ah. Helpotti. Pitäisiköhän jossain välissä vielä kirjoittaa perheen ainoista lapsista. Niistäkin olisi sanottavaa!