IRC-Galleria

Hmm. Joskus yllättää itsensäkin - ihan terveellistä yhden täyden vuosikymmenen nähneelle. Huraa. Puhun nyt löydöistä.

On yleensä viikkoja, kuukausia, kun en osta yhtään mitään välttämättömyyksistä poikkeavaa. Kai sitä kitupiikkeilyksikin voisi kutsua, itse olen toista mieltä, mitä en tässä tarkenna. Mutta nyt on vain osunut silmiin joku shoppailun laji, jonka jo moniksi vuosiksi, surullista, olen tyystin hylännyt. Kohdeparat. Kirjaparat. Siinä on oma hohtonsa, kun se on oma ja kun se on halpa, kun se on laadukas ja halpa - todellinen löytö, suunnittelematon. Siinä se jökötti kuin minua varten, kirja nimeltään Frida. Ihastuin jo sen nimeen ja sen kansiin. Luin takakannen joka ei ollut hääppöinen mutta hinta oli nii huokea, että päätin pistää ranttaliksi. Jos ei olisi kummoinen, aina se menisi mökkilukemisena tai sadepäivänä, kun pelkät lehdet eivät jaksa innostaa. Aloitettu, muutamiin sivuihin lopetettu kirja on jonkinlainen synti. Häpeä kirjalle, ja huijaus suuremmasta haaveileville pöytälaatikkokirjoittajille.

En tiennyt Frida Kahlosta paljoa, enkä ollut hirveän kiinnostunut. Mutta taas kirja on sen tehnyt, vienyt sieluni ja mieleni ja saanut rakastumaan, ja kohta se loppuu, eikä tarinalla ole enää jatkoa. Frida, mitä ihanin, mitä valloittavin, kumouksellisin ja mitä kamalin. Niin paljon sellaista mikä on aina inhottanut ja pelottanut: rääväsuisuutta, ilkeilyä, ikiaikaista sarkasmia. Jotain joka ajaa kertojankin sanomaan: Mutta onko mikään lopulta totta? Hirvittävän itsekeskeinen tyttö ja nainen, mutta kun sellaista ja piirteiden uskomattomia ulottuvuuksia seuraa niin läheltä, sellaiselta etäisyydeltä ja taajuudelta, joka jostain syystä sopii minulle melkein paremmin kuin mikään muu, kaikki muuttuu intiimiksi ja käsinkosketeltavaksi, todellisen luonnehdittavaksi. Sitä antaa ja jakaa itsensä, jonnekin jolla oli hinta. 3,70e - asiakasryhmäalennus..

Toinen oli kalliimpi, mutta jonka arvostelut juuri luin. Bändikirja Mötley Crüen The Dirt - Törkytehdas. Niinkuin image tähdentää, ainoa bändikirja joka kannattaa omistaa. Ha, olen orja.
En ole kuin muutaman sanan lukenut, sieltä täältä selaillen, ja laadukkalta vaikuttaa, oiva opus. Ja tämän kaiken innoittamana etsiskelin hyllystäni muitakin aarteita, ja löytyihän niitä, esimerkiksi eräs taidekirja Salvador Dalista, mitä en ole vielä ehtinyt lukea, ja hih, jostain ala-asteelta peruja oleva Frendit-kirja, jossa ruokaohjeita ja siinä ohessa sitaatteja ja tarinoita sarjaan liittyen. Ihanaa ihanaa ihanaa!

Sivujen hurmiossa. Totally.

Mmh, aurinkoa ja kirjoja, ehkä on asioita jotka sen voittaa, muttei ainakaan huomenna.

Antaisitko minun nyt juosta sinne missä kaikki on yhtä todentuntuista mutta missä on helpompi olla ja vihreää. Aamulla heräisi ja se unen voima olisi täyttänyt minut ja tämänpäiväinen ja kuullut ja sanotut sanat olisivat kaukaisia kuiskauksia jotka hukkuisivat jo syntyessään. Bah. Järjetöntä.

Niin on tämäkin.

Eräs matematiikan valmennuksen opettaja mainitsi kerran tyhjän paperin -taktiikan. Varmaksi sanon että viisaimpia miehiä joita tähän asti olen kohdannut. "Katso jotain valmiiksi yhdessä tai erikseen ratkaistua tehtävää. Ota tyhjä paperi. Aloita tehtävä alusta. Jos et onnistu, ota uusi paperi. Aloita uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, kunnes ymmärrät."
Olen kateellinen niille, joiden elämä on enemmän matematiikkaa, puhdasta logiikan tappuraisuutta mutta lopulta suoraviivaisen ratkaistua, satuttamatonta. Olen kateellinen sille mahdollisuudelle, joka ehkä on aivan liian absurdi. Lopputulos kai silti on sama - ymmärrys. Ehkä.
Kuinka aloittaa alusta kun koko ihmisen elämä on muistoja - ihminen on muisto? Hih. Varsin hassua kun ajattelee miten ajattelematon ja unohtavainen olen ja me kaikki varmaan olemme.
Kokemus vai mahdollisuudet? Hmm. Siinä koko ydin. Miten heittää entinen huono pois ja olla vapaa, alussa, kun koko inhimillisyys on mahdollisuuksien antamista ja ne joskus syvin tahtomme ja syvin itsemme. Miten olla joku muu jossain muualla kun on vain tämä yksi. Ei tarvitsekaan. Olemme tässä koko ajan. Varsin paikallamme. Varsin itsessämme kohti itseämme.
Ne alut. Ne ovat kuin portaita. Luultavasti portaita jotka viettää vähän joka suuntaan. Lopussa, tai jossain, ne toivottavasti päättyy.

Tyhjä paperi. ja mitä paskaa.

Haluan elämäni huutavan. Haluan sen soivan hallelujaa ja metsiä ja kukkasia ja musiikkia. Haluan tanssia. Se on liian hiljaa. Ja minä teen liian vähän ja epäolennaisuuksia.

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Salla: Senkin mauno
Vanessa: Senkin mato
Salla: Senkin harry
Vanessa: Senkin hermione
Vanessa: Senkin herra ylppö
Salla: Senkin setä vernon
Vanessa: No sä oot sitten se läski lapsi.
Salla: Dudley!

Hämeenlinna - Dublin x)

Joku nalkuttaa, joku lyö,
joku sairastuu ja toista syö,
joku kadehtii tai työ
menee kaiken edelle
ja vitun raskasta olla mustasukkainen
joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden vapauden.

"OI Maritta, sun kuvas nukkuu roskiksessa. "

hahaha muistin juuri tämän ihanan viritelmän Movetronin Flaviosta ala-asteelta ja kylläpä naurattaa! Maritta oli meidän kamala, ilkeä, haiseva siivooja.

Vai että rakkaus..

Liittyminen. Ainakin se on oikea ilmaus. Täällä ihmisten kuuli joskus sanovan, etenkin bussipysäkeillä ja päiväsaikaan tulevissa saippuasarjoissa: "Me kaksi on liitytty yhteen", ikään kuin kyseessä olisi mitä mainioin olotila, ikään kuin ihminen ehdoin tahdoin valitsisi sen ja nauttisi siitä.
Intiimi liittyminen on hidas prosessi, joka imi ihmisen mukaansa kuin juoksuhiekka. Liittyminen ei ole hyvästä eikä pahasta. Se on vain elämisen seurausta, seurausta miehityksestä ja siirtolaisuudesta, imperiumista ja laajenemisesta, toisissaan kiinni elämisestä.. sitä vain liittyy toisiin ja takaisin liittymättömyyteen on pitkä taival. Ei kukaan hyvikseen mihinkään liittynyt. Ihmiset vain marssivat siihen suin päin ja jäävät ansaan niiden l:n ja s:n pyöröovien väliin. Liitos. Vuodet vierivät, sotku pahenee, ja siinä sitä ollaan.
Liittyminen. Pelkkä kulunut, väistämätön tosiasia. Valtava verkko, jonka ihminen punoo jäädäkseen itse ansaan.

Vanessa sanoo:
arvaa mitä
Salla sanoo:
kerro!
Vanessa sanoo:
mitä
Salla sanoo:
mitä arvaa mitä?
Vanessa sanoo:
sanoit arvaa mitä
Vanessa sanoo:
eiku mä sanoin
Vanessa sanoo:
näköjää
Vanessa sanoo:
haha