IRC-Galleria

Sallan pää on viruksista seis. tsädääm! Ei vois sitten vähempää kiinnostaa joku tietotekniikan essee. Kirjoittaminen on kivaa mutta rajansa kaikella. Koodaajat koodaa ja sillä selvä mun mielestä :D. En mä kuitenkaan mitään enää muista tästä myöhemmin.

Mun tekee yhä useammin isoilla luennoilla mieli huutaa kesken kaiken jotain ihan pimeetä luennoitsijan 'kysymyksiin' tai sanoa jotain ihan asiaan liittymätöntä; vaikka että juuri nyt haluan syödä lettuja. Toisaalta haluaisin koskettaa etummaisen hiuksia tai 'vetää' korvista tai suudella sen päätä. Ehkä halatakin. Tai riisua vaatteet(omat)! Tai ajatus siitä että olisin jo valmiiksi tullut sinne vaikka vaan alusvaatteissa. Sitten mitä enemmn mä mietin sen asian toteutusta ja sitä kuinka helppoa ja ohuella seinällä erotettuna tekeminen ja tekemättömyys on, sitä enemmän se pakkomielteistyy. Entistä houkuttelevammaksi sen tekee se, etten mä mielestäni ole kovin näkyvä henkilö. Tuntuu ettei hallitse itseään ja se joku toinen pystyis hyppäämään sun kehosta minä hetkenä hyvänsä. Ei se ihan paras olotila ole.

Mulla on lattialla hiekkaa ja kuollut kärpänen. Ehkä mä asun ulkona.

Ja elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii.

Toi on niin läpinäkyvää. hahaha

Sallalla on silta <3

on NIIN kylmä! Ja ihan hitusen huono omatunto kun en päästänyt yhtä työkaveria yöksi meille.. Toivottavasti kaikki ovat yhteisymmärryksessä. Oon vähä jurrissa. Ja haluan nukkua nyt!

Pelko, sillä se on mahtava voima.

Kun minä kotoani läksin niin pilvet ne varjoili
Ja katkista katkerimman kohtalon mulle maailma tarjosi

Kylän karkeloissa tulin tyttösen tuntemaan
Enkä minä loistetta sinisistä silmistä unhoita milloinkaan

Eikä mun ikäväni haihdu täällä outojen seurassa
Ennen kuin kukkii se orjan ruusu minun hautani reunalla

By Ville Valo

morkkis moi

hahaha.

Oliko joulu? No ei. Vaan Prisma teki itsemurhan, ja autoin sen hautaan.
Saatiin ilmaiseksi asiakkaiden lähdettyä sinne minne kuuluukin, pois, kaikkea, siis todellakin kaikenlaista.
Tässä muutamia äärimmäisen hyödyllisiä ja elämää helpottavia kapistuksia jotka eksyivät mukaan mitä absurdimpien tulevaisuudennäkymien siintäessä jossain:

Miesten kiinteytyskosteusvoidetta, kolmea erilaista itseruskettavaa vartalo- ja naamamömmöä (rusketun hyvin), vaatteenvärjäysvärejä 4 pakettia(keltaista iso pakkaus), hiusseerumia, selluliittimutaa, nuudelisipsejä n. 5 pussia, vihreää kakunkoristusväriä, ruman sinisen kalastajanlakin jonka ympärillä koristavat puiset helmet, ISON ristikorun isolla riipuksella, kolmet korvakorut joista en pidä oikeastaan yhdistäkään, aurinkolasipussin(ei mahdu omani), ymym. joukossa ihan oikeastikin hyviä, kuten jäätelöä ihan vitusti :D.

Mutta oli kivaa. Olla harakka, olla hamsteri, epätodellisen ekologinen. Juuri sellainen joille nauran.

En nyt keksi mitään niin että. Heip-pa

Eka! Kohtaa ennoo kooditoon lallallaa :D. Tai siis.. vuokraa maksamaton, äidin lihapatojen ja pyykkikoneen vaimeaa odottavan sävelmää kuunteleva dontwannabe-nahjus.

Sain vihdoin lainattua Jane Austenin Järjen ja tunteen. Se kastui vähän sateessa kun se ei mahtunut laukkuun. Niin..

Taidan olla ahkera tän viikonlopun ja fysiikan ja matematiikan harjoitukset minkä töiltä kerkiän. Oon tehnyt päätöksen, tai noh, stressittä päättäväisenä miettinyt, (jollon toteutuminen on todennäköisempää kun ei häiritse itseään toisarvoisilla tuntemuksilla) että nyt en kasauta hommia. Varsinkaan näin alkuun. Mulla on ahkera olo. Alun olo. Reipas. Ja odotan jo syksyn värejä.

Miksi ihmiset tuijottavat? Ruma sana. Tuijotus. Otus. Sitä se on.

Kappas vaan tulisi bb:kin. Ihan pöyristyttävää sekoilua heti laakista. Mutta oon ilonen että siellä on niin monta ihan fiksun oloistakin ihmistä. Oikein turhautti tuo viime vuosi! Ei keskustelun keskustelua, jollei nyt jotain suhdeasiaparjailua ja yleistä fiilistelyä. En muista yhtään kertaa että olisin nauranut samalla tavalla kuin vaikka ekassa Antille tai tokassa Ollille. Olin ihan rakastunut herran jumala:D. Ihan oikeasti onko ihmisillä elämissään niin paljon vapaa-aikaa ja niin tylsää, ettei voi käyttäytyä.. Heti tilaisuuden, etenkin julkisuuden tullen, tehdään mitä vaan koska silloin ei ole kuka vaan. Jos olet tissi-minna tai peppu-mia tai seksi-jay, olet todellakin massaa. Vaikken mielelläni brändäisikään ellei siihen nyt oikein pakotettaisi. Itse siinä erehtyy myös jos alkaa tuomita pienen materiaalin ja muutamien hetkien jälkeen. Oon kuiteni sitä mieltä että nykyään mennään aivan liian pitkälle. Äärimmäisyyksistä on tullut suotavaa. Muttei kukaan ole sen onnellisempi. Ei vapautta ole tarkoitettu hävittämään velvollisuuksien ja 'vankeuden' käsitteitä.

Ja katson silti.