IRC-Galleria

Hajottaa pahasti!!! En osaa tarpeeksi maanantain tenttiin ja on enää huominen ja mummo ja pappa tulee ja haluan kuollakseni osata ja saada väh. 4.. :/ Sitten vaan istun tässä ja ryven tässä paniikissa ja itkettää. Ennenkin olen harrastanut ihmepelastumisia mutta tää fysiikka ei vaan mun vahvimpia näiltä aiheiltaan. Ja mitä mä ihmepelatumisilla? Niistä ei saa mitään. Niin sairas stressii!!!!! Ei hirveästi auta että kaveri sanoo että aina voi uusia, koska en mä osaa sellaisella asenteella ottaa asioita. Minkä tähden pitäis siirtää joku työ jonnekin tulevaisuuteen ja kasauttaa se toisten kanssa? Ei keväämmällä mitenkään paremmin jaksa.
Tiedän kyllä että asetan itselleni aika huikeat tavoitteet ja ehkä naurettavaa koska ei nty oo kyse elämästä eikä kuolemasta mutta en tiedä miksi tehdä toisin.
En halua selvitä, haluan tuntea onnistuneisuutta. Jää aina harmittamaan niin paljon jos oon mokaillut siksi että en vaan oo nähnyt tarpeeksi vaivaa, jonka aika vähälläkin lisäyksellä olisin pystynyt näkemään. Yleensä se on päivä. Se maaginen päivä jos on kyse kuitenkin vaan yksittäisestä tentistä tai muusta pienemmästä.
Vaivannäössä ei ole ongelmaa, ellei se muutu paniikiksi siitä ettei ehdi. Tämänlaiseksi. Tuntuu että juoksisi ympäri taloa 500 kertaa huutaen samaa sanaa. Lenkki päättyy rättiväsyneisyyteen.
Mun mielenterveys on kyllä aivan perseestä vielä 5 vuoden päästä kun nyt jo hajoon :DDD. aaaggg.
Oikeasti tässä on yks vitun iso ongelma: työt. Jos se olis ihminen, sille voisi raivota suoraa kurkkua, jos se olis edes seinä, sitä voisi potkia. Nyt voi vaan puhista ja alistua. Mäniinlopetanmäniinlopetan!

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaa

Ravistelin lumipalloa ja nallen silmän kuoppiin upposi hiutaleet. Missä omamme? Mulla ei tosin ole edes talvitakkia.
Mistä puheen ollen haha tarvitsin isältä kasaritakkia eikä sillä ollut kuin hervottoman topattu kulahtanut toppatakki jossa näytin suoraan sanottuna deekulta plussapallolta, joka on vaihtanut värinsäkin sen kortin väriseksi. :D Onhan se ihanaa olla luova ja etsiä ja miettiä oikein huolella mutta missäköhän välissä? No, onneksi on torstaihin aikaa. Ponnarit kaakkoon tai sinne päin.

Mä tarvitsisin jonkin matkan. Ei etelän lämpöä välttämättä. Sellaista pientä nautintoa vain ja kulttuurielämyksiä - että jonkin viikon verran voisi vain vetää henkeä kaukana tai kauempana muuttuneesta vuodenajasta täältä.

Äiti ja isä: Bööö.
Salla: Ei paljon pelota kun kaks tollasta palleroa.

Hyi helvetti mikä possufiilis.

Äiti: Sukkahousut on sun kompastuskivi!

Oi voi. :DD

Päivän visuaalisesti paras hetki: Sinipipoinen tyttö lehtikasassa puun alla kirja sylissään, pää lähes painettuna siihen. Tuuli. Näytti kuin ei olisi ollut muita. Tytölle se hetki oli ainoa todellisuus.

Miten syksy toisinaan voikaan olla niin kaunis, että siihen hukkuu.

Niko. R.I.P. :'(

Mää e jaksa. :< Matematiikka, sinä väsytit minut.
Mua naurattaa kun kuuntelen helvetillisin kovaa jotain siskon lataamia radiotanssilattiahittejä ja kuvittelen itseni matematiikkanerona niiden siivittämänä.

No joo pakko ->

Sallan pää on viruksista seis. tsädääm! Ei vois sitten vähempää kiinnostaa joku tietotekniikan essee. Kirjoittaminen on kivaa mutta rajansa kaikella. Koodaajat koodaa ja sillä selvä mun mielestä :D. En mä kuitenkaan mitään enää muista tästä myöhemmin.

Mun tekee yhä useammin isoilla luennoilla mieli huutaa kesken kaiken jotain ihan pimeetä luennoitsijan 'kysymyksiin' tai sanoa jotain ihan asiaan liittymätöntä; vaikka että juuri nyt haluan syödä lettuja. Toisaalta haluaisin koskettaa etummaisen hiuksia tai 'vetää' korvista tai suudella sen päätä. Ehkä halatakin. Tai riisua vaatteet(omat)! Tai ajatus siitä että olisin jo valmiiksi tullut sinne vaikka vaan alusvaatteissa. Sitten mitä enemmn mä mietin sen asian toteutusta ja sitä kuinka helppoa ja ohuella seinällä erotettuna tekeminen ja tekemättömyys on, sitä enemmän se pakkomielteistyy. Entistä houkuttelevammaksi sen tekee se, etten mä mielestäni ole kovin näkyvä henkilö. Tuntuu ettei hallitse itseään ja se joku toinen pystyis hyppäämään sun kehosta minä hetkenä hyvänsä. Ei se ihan paras olotila ole.

Mulla on lattialla hiekkaa ja kuollut kärpänen. Ehkä mä asun ulkona.