IRC-Galleria

"Siitä yöstä lähtien me tiesimme, ettei Roosevelt tule. Että ketään ei tule.
Että yöt kunnantalon kellarissa olisivat mahdollisia loputtomiin. Sinä uskoit vielä ja uskot yhä, mutta sinä et ollutkaan viettänyt yhtään yötä kunnantalon kellarissa. Sinä saat uskoa loppuun asti. Se on minun lahjani sinulle."

Paha, paha maailma! Vihastuttaa niin.

"--vaikka joskus mieleni tekisi rynnätä pois ja hypätä sillalta, sanfranciscolaisethan ovat kovin ylpeitä silloistaan."
Valloittavaa.

Olen hulluna Tiktakiin. Jotenkin varsinkin ensimmäiseen levyyn Frendit. Kuraa kannattaa tonkia, se on kaikkinaisuudessaan joskus aika tyylikästä. Tytöt on niin viattomia ja hakoteillä mutta niin ihanan tosissaan.

Ihan tosissaan. Se hammashygienistikäynti oli ihan kamala; tunsin kivun kyynelien valuvan kaulallani asti. Sen naisen kasvot oli syöpyneet mun mieleen viime kerrasta ja hyvin hän muistutti itsestään nytkin. Välillä kuitenkin ehkä tottumuksesta tokaisi ohh niin empaattisesti "voi että; tää onkin aika kovastikin kivuliasta; sun matala kipukynnys kyllä vaikuttaa siihen että kannattaa hoitaa paremmin hampaansa; pian on ohi." ja samalla tunkee imuputkea ihan turhaan niin syvälle suuhun että meinaa oksennus tulla ja jättää mun huulen käsiensä ja hampaiden väliin. :D Mikä ihme ajaa ihmisen tolle alalle? No ei, ihan todella oma vika etten ole ollut tarpeeksi huolellinen ja että oon päästänyt bakteerit myllertämään itselleni tosi tulehtuneet ikenet.

Ja huojentavaa, että Ilosaarirock-kyyti järjestyneekin nyt halvemmalla. Vähän sitä arvelinkin että se olisi mahdollista, mutten uskaltanut uskoa ihan kokonaan. Enää kuukausi. Mmh. Ikävä festareita ja samalla vähän haikeeta, ettei pääse perinteisesti Provinssiin. Ihmeellistä miten jostain tapahtumasta voi tulla tärkeä. Rannekkeetkin oikein huokuu viestiä: menemenemene nyt vielä. No mutta, onnneksi samoja bändejä, edes joitakuita, on myös Iloisessa saaressa. Ehkä uusi tuttu ottaa minutkin hyvin vastaan.

Se tuntuu tulleen tänne maan päälle, missä se parhaiten viihtyykin. Se kieltää naurun, kieltää nauttimasta siitä ja heistä jotka on rakkaita.. Se pistää kädet tärisemään, sydämen vuotamaan, kurkun ja rintakehän tukkoon ja ahdistuksen seuraamaan kaikkia tekemisiä. Ei näin saa olla. Pelkään unelmieni puolesta.

Huomenna hammaslääkäriin. Wohoo. Verenmaku suussa niin. Sen hullun muijan silmät kiiltää jo valmiiksi että saa työntää vehkeensä b2:seen xD. Auts.. pakko mikä pakko. Ja vähentyypä painajaiset yksitellen mätänevistä ja putoilevista purukaluston osista.

Oli tämä päivä ihan kaikesta huolimatta ihana. Tuntui saaneensa aikaan. Kasvatin puita. <3 Siitä merkkinä punaniska :>. Tutustuin myös juuriini hieman lisää. Uin. Ja totta kai mummon kakko eli leipä, murretta vähemmän ymmärtävälle. Kiitos kauniista asioista..

'Mahdoton ajatus.' -Nella :D

Hmm. Joskus yllättää itsensäkin - ihan terveellistä yhden täyden vuosikymmenen nähneelle. Huraa. Puhun nyt löydöistä.

On yleensä viikkoja, kuukausia, kun en osta yhtään mitään välttämättömyyksistä poikkeavaa. Kai sitä kitupiikkeilyksikin voisi kutsua, itse olen toista mieltä, mitä en tässä tarkenna. Mutta nyt on vain osunut silmiin joku shoppailun laji, jonka jo moniksi vuosiksi, surullista, olen tyystin hylännyt. Kohdeparat. Kirjaparat. Siinä on oma hohtonsa, kun se on oma ja kun se on halpa, kun se on laadukas ja halpa - todellinen löytö, suunnittelematon. Siinä se jökötti kuin minua varten, kirja nimeltään Frida. Ihastuin jo sen nimeen ja sen kansiin. Luin takakannen joka ei ollut hääppöinen mutta hinta oli nii huokea, että päätin pistää ranttaliksi. Jos ei olisi kummoinen, aina se menisi mökkilukemisena tai sadepäivänä, kun pelkät lehdet eivät jaksa innostaa. Aloitettu, muutamiin sivuihin lopetettu kirja on jonkinlainen synti. Häpeä kirjalle, ja huijaus suuremmasta haaveileville pöytälaatikkokirjoittajille.

En tiennyt Frida Kahlosta paljoa, enkä ollut hirveän kiinnostunut. Mutta taas kirja on sen tehnyt, vienyt sieluni ja mieleni ja saanut rakastumaan, ja kohta se loppuu, eikä tarinalla ole enää jatkoa. Frida, mitä ihanin, mitä valloittavin, kumouksellisin ja mitä kamalin. Niin paljon sellaista mikä on aina inhottanut ja pelottanut: rääväsuisuutta, ilkeilyä, ikiaikaista sarkasmia. Jotain joka ajaa kertojankin sanomaan: Mutta onko mikään lopulta totta? Hirvittävän itsekeskeinen tyttö ja nainen, mutta kun sellaista ja piirteiden uskomattomia ulottuvuuksia seuraa niin läheltä, sellaiselta etäisyydeltä ja taajuudelta, joka jostain syystä sopii minulle melkein paremmin kuin mikään muu, kaikki muuttuu intiimiksi ja käsinkosketeltavaksi, todellisen luonnehdittavaksi. Sitä antaa ja jakaa itsensä, jonnekin jolla oli hinta. 3,70e - asiakasryhmäalennus..

Toinen oli kalliimpi, mutta jonka arvostelut juuri luin. Bändikirja Mötley Crüen The Dirt - Törkytehdas. Niinkuin image tähdentää, ainoa bändikirja joka kannattaa omistaa. Ha, olen orja.
En ole kuin muutaman sanan lukenut, sieltä täältä selaillen, ja laadukkalta vaikuttaa, oiva opus. Ja tämän kaiken innoittamana etsiskelin hyllystäni muitakin aarteita, ja löytyihän niitä, esimerkiksi eräs taidekirja Salvador Dalista, mitä en ole vielä ehtinyt lukea, ja hih, jostain ala-asteelta peruja oleva Frendit-kirja, jossa ruokaohjeita ja siinä ohessa sitaatteja ja tarinoita sarjaan liittyen. Ihanaa ihanaa ihanaa!

Sivujen hurmiossa. Totally.

Mmh, aurinkoa ja kirjoja, ehkä on asioita jotka sen voittaa, muttei ainakaan huomenna.

Antaisitko minun nyt juosta sinne missä kaikki on yhtä todentuntuista mutta missä on helpompi olla ja vihreää. Aamulla heräisi ja se unen voima olisi täyttänyt minut ja tämänpäiväinen ja kuullut ja sanotut sanat olisivat kaukaisia kuiskauksia jotka hukkuisivat jo syntyessään. Bah. Järjetöntä.

Niin on tämäkin.

Eräs matematiikan valmennuksen opettaja mainitsi kerran tyhjän paperin -taktiikan. Varmaksi sanon että viisaimpia miehiä joita tähän asti olen kohdannut. "Katso jotain valmiiksi yhdessä tai erikseen ratkaistua tehtävää. Ota tyhjä paperi. Aloita tehtävä alusta. Jos et onnistu, ota uusi paperi. Aloita uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, kunnes ymmärrät."
Olen kateellinen niille, joiden elämä on enemmän matematiikkaa, puhdasta logiikan tappuraisuutta mutta lopulta suoraviivaisen ratkaistua, satuttamatonta. Olen kateellinen sille mahdollisuudelle, joka ehkä on aivan liian absurdi. Lopputulos kai silti on sama - ymmärrys. Ehkä.
Kuinka aloittaa alusta kun koko ihmisen elämä on muistoja - ihminen on muisto? Hih. Varsin hassua kun ajattelee miten ajattelematon ja unohtavainen olen ja me kaikki varmaan olemme.
Kokemus vai mahdollisuudet? Hmm. Siinä koko ydin. Miten heittää entinen huono pois ja olla vapaa, alussa, kun koko inhimillisyys on mahdollisuuksien antamista ja ne joskus syvin tahtomme ja syvin itsemme. Miten olla joku muu jossain muualla kun on vain tämä yksi. Ei tarvitsekaan. Olemme tässä koko ajan. Varsin paikallamme. Varsin itsessämme kohti itseämme.
Ne alut. Ne ovat kuin portaita. Luultavasti portaita jotka viettää vähän joka suuntaan. Lopussa, tai jossain, ne toivottavasti päättyy.

Tyhjä paperi. ja mitä paskaa.

Haluan elämäni huutavan. Haluan sen soivan hallelujaa ja metsiä ja kukkasia ja musiikkia. Haluan tanssia. Se on liian hiljaa. Ja minä teen liian vähän ja epäolennaisuuksia.

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Salla: Senkin mauno
Vanessa: Senkin mato
Salla: Senkin harry
Vanessa: Senkin hermione
Vanessa: Senkin herra ylppö
Salla: Senkin setä vernon
Vanessa: No sä oot sitten se läski lapsi.
Salla: Dudley!

Hämeenlinna - Dublin x)

Joku nalkuttaa, joku lyö,
joku sairastuu ja toista syö,
joku kadehtii tai työ
menee kaiken edelle
ja vitun raskasta olla mustasukkainen
joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden vapauden.

"OI Maritta, sun kuvas nukkuu roskiksessa. "

hahaha muistin juuri tämän ihanan viritelmän Movetronin Flaviosta ala-asteelta ja kylläpä naurattaa! Maritta oli meidän kamala, ilkeä, haiseva siivooja.