IRC-Galleria

Kiitos.

Aika jee että tämä päivä on ollut tosi kelailupitoista, mutta askelet hyräilivät tip tap. Onneksi oli edes kunnon joululaulu - en kestä niitä amerikkalaisia kaupallisuusrynkytyksiä mitä soi esim..
Prismassa:D. Silti askelet ovat tyhmiä, koska ilman pyörän kumin poksahdusta niitä ei olisi ollut.

Ja - miksi aina nauran tai naurahtelen, ja silloin myös väärissä kohdissa!? Jaksan vain kysyä.. Tulipahan silti säälistä ostettua itsellekin yksi joululahja :P.

Olisipa jo huominen tai ensi viikko, en malta odottaa! Paitsi ihanaa tehdä joulukortit tänään. Jotenkin kaikki on tällä hetkellä pääpiirteissään hyvin. <3

Joskus kaikki tapahtuu sekunnissa. On virta.

Eräät kädet.

Hajottaa pahasti!!! En osaa tarpeeksi maanantain tenttiin ja on enää huominen ja mummo ja pappa tulee ja haluan kuollakseni osata ja saada väh. 4.. :/ Sitten vaan istun tässä ja ryven tässä paniikissa ja itkettää. Ennenkin olen harrastanut ihmepelastumisia mutta tää fysiikka ei vaan mun vahvimpia näiltä aiheiltaan. Ja mitä mä ihmepelatumisilla? Niistä ei saa mitään. Niin sairas stressii!!!!! Ei hirveästi auta että kaveri sanoo että aina voi uusia, koska en mä osaa sellaisella asenteella ottaa asioita. Minkä tähden pitäis siirtää joku työ jonnekin tulevaisuuteen ja kasauttaa se toisten kanssa? Ei keväämmällä mitenkään paremmin jaksa.
Tiedän kyllä että asetan itselleni aika huikeat tavoitteet ja ehkä naurettavaa koska ei nty oo kyse elämästä eikä kuolemasta mutta en tiedä miksi tehdä toisin.
En halua selvitä, haluan tuntea onnistuneisuutta. Jää aina harmittamaan niin paljon jos oon mokaillut siksi että en vaan oo nähnyt tarpeeksi vaivaa, jonka aika vähälläkin lisäyksellä olisin pystynyt näkemään. Yleensä se on päivä. Se maaginen päivä jos on kyse kuitenkin vaan yksittäisestä tentistä tai muusta pienemmästä.
Vaivannäössä ei ole ongelmaa, ellei se muutu paniikiksi siitä ettei ehdi. Tämänlaiseksi. Tuntuu että juoksisi ympäri taloa 500 kertaa huutaen samaa sanaa. Lenkki päättyy rättiväsyneisyyteen.
Mun mielenterveys on kyllä aivan perseestä vielä 5 vuoden päästä kun nyt jo hajoon :DDD. aaaggg.
Oikeasti tässä on yks vitun iso ongelma: työt. Jos se olis ihminen, sille voisi raivota suoraa kurkkua, jos se olis edes seinä, sitä voisi potkia. Nyt voi vaan puhista ja alistua. Mäniinlopetanmäniinlopetan!

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaa

Ravistelin lumipalloa ja nallen silmän kuoppiin upposi hiutaleet. Missä omamme? Mulla ei tosin ole edes talvitakkia.
Mistä puheen ollen haha tarvitsin isältä kasaritakkia eikä sillä ollut kuin hervottoman topattu kulahtanut toppatakki jossa näytin suoraan sanottuna deekulta plussapallolta, joka on vaihtanut värinsäkin sen kortin väriseksi. :D Onhan se ihanaa olla luova ja etsiä ja miettiä oikein huolella mutta missäköhän välissä? No, onneksi on torstaihin aikaa. Ponnarit kaakkoon tai sinne päin.

Mä tarvitsisin jonkin matkan. Ei etelän lämpöä välttämättä. Sellaista pientä nautintoa vain ja kulttuurielämyksiä - että jonkin viikon verran voisi vain vetää henkeä kaukana tai kauempana muuttuneesta vuodenajasta täältä.

Äiti ja isä: Bööö.
Salla: Ei paljon pelota kun kaks tollasta palleroa.

Hyi helvetti mikä possufiilis.

Äiti: Sukkahousut on sun kompastuskivi!

Oi voi. :DD