IRC-Galleria

Arvasin oikein, mä olin tulossa kipeäksi. Ei kukaan terve saa niin paljon järjettömiä itkukohtauksia vuorokauden sisällä kuin mä eilen.

Olen kuumehourupää ja nukkunut koko päivän.

Heikottaa vähän mutta ei liikaa.

Olen niin väsynyt ja turhautunut että silmistä valuu vettä ja niiskutan.

En laskisi tätä vielä itkuksi, koska yleensä kun itken, teen sen sängyssä ja hartaasti ja itsesäälissä piehtaroiden.

.. Hei, itkeminenhän on vähän kuin seksi.

.. Hei, toi oli tosi huono läppä.

Tänään oli ihan ok päivä siihen asti kunnes tulin kotiin. Hajosin koska väsymys ja stressi ja totaalinen turhautuminen yhden maailman pienimmän asian takia.

Ja mulla on niin ikävä Myytä, haluaisin halia ja pussailla sitä ja nukahtaa pää kiinni sen kehräävässä lämpöisessä pörröisessä masussa.

Tunnen oloni yksinäiseksi vanhukseksi, tosin mulla ei edes ole sitä fucking kissaa juuri nyt.

I want my Myy back.

Tänään tulee Ice Age, yay. Sitä ennen voisin esim. tiskata ja muutenkin siivota. Jos yllätän itseni katsomasta Ice Agea tiskit edelleen tiskaamattomina ja kämppä muutenkin räjähtäneenä niin heitän kaiken toivoni. Mä oon vaan niin äärimmäisen laiska ja huono ja saamaton.

Muutin mieltäni. Tänään on hillittömän kamala päivä. Kävin vaa'alla.

Totesin että itku ei auta mutta että alkoholi saattaa hyvinkin, ainakin hetkeksi.

Joten nyt olen kännissä ja negaan.

Moi, oon maailman koomisin, mutta mulla on lupa koska vaaka. Ja koska telkkarin alla on maissia, tulostimen vieressä on kasa tuhkaa ja läikytin maitoa ympäri keittiötä. Mulla on lupa negata.

Ihan varmasti on lupa.

Huvitan itseänikin, mikä on ihan hyvä, koska negaaminen saa ihan uuden sävyn itseironiasta.

Tänään oli niii-in ihana päivä. Olen niin iloinen. Oh.

Muistan kun kuuntelin tuota biisiä kaksi vuotta sitten ja oli syksy ja treffailin siihen aikaan elämäni ensimmäistä suurta alamäkeä.

Olin koulussa kaksi ekaa tuntia. Äikäntunnit oli peruttu joten lähdin keskustaan kahville Tiinan kanssa enkä sieltä sitten suoriutunut ajoissa takaisin ruotsintunneille.. Ylläri.

Anyway, kaakaota juodessa vaahtosin jutusta joka on tässä muutaman päivän ollut ajatuksissani pinnalla enemmän tai vähemmän, ja Tiina oli eka ihminen joka oikeasti tajusi sen jutun täsmälleen niin kuin minäkin. Huh, ihanaa. Ihanaa kun joku tajuaa.

Sit nähtiin Susanna ja Jesse ja istuttiin niiden kanssa Javassa (Tiina, kirjoita se kirja! 8D) ja haettiin ilmaisia Pirkkaruusuja Kampilta. Det var jättekewl.

Sit ostin kauluspaidan. Kaupassa oli tosi rumia värejä joten valitsin sitten perusmustan. Minkä vuoksi ne eivät voi myydä kauniin värisiä paitoja? Minkä takia niiden myymän violetin on pakko olla sellainen kuvottava kirkkaanvaalenvioletti, miksi se ei voi olla tyylikäs tumma purppuraan vivahtava violetti..? Ja miksi punaisen täytyy olla sellanen kuvottava oranssi oksennus -punainen eikä tumma punainen tai viininpunainen tai kunnon kirkkaanpunainen? Ja miksi ruskean.. tai beigen.. täytyy aina näyttää ihan RIPULILTA juuri niissä paidoissa joiden malleista minä tykkään?

Ja aloin taas melkein skitsota sovituskopissa koska ne valot kuumottivat niin hitosti ja paistoivat suoraan naamaan ja ne peilit ja.. joskus vielä revin ne peilit ja lamput alas ja paiskaan kiljuen lattiaan. En tajua miksi vaatekauppojen sovituskopeissa pitää olla niin hiton kuuma ja miksi niissä peileissä täytyy aina näyttää niin vitun rumalta että se ei tosiaan ainakaan edistä niiden kauppojen myyntiä. Siis ihan oikeasti, tämä on aikamme suurimpia mysteereitä. Tai en minä tiedä, ehkä jotkut tykkäävät siitä mitä näkevät vaatekauppojen peileissä. Ehkä jotkut rakastavat sovituskoppien valaistusta. ( Onko mulla oikeasti vain niin matala itsetunto..? ) Ottakaa kantaa.

Pää on taas täynnä kuvia unista ja jumalista ja Jirosta ja Sadista ja Oliverista. Äsht, I love being a writer, I just don't like the paperwork.

Olen muuten huomannut että näen unia vain päivisin. Öisin nukun paljon huonommin kuin päivisin päikkäreitä nukkuessani, ehkä siksi en yleensä näe uniakaan öisin. Luulen että se johtuu siitä kun stressaan niin paljon aikaisesta aamuherätyksestä. En osaa rentoutua ja nauttia nukkumisesta kun tiedän että sen keskeyttää kuitenkin kännykän ärsyttävä ulina.

.... olen myös huomannut sen etten jaksa enää nykyään kirjautua livejournaliin. Pitäisi ehkä jaksaa, tietäisi ainakin kuka näitä juttujani lukee.. vai lukeeko kukaan minun lisäkseni. Tässä vaiheessa jokaisen joka näitä lukee täällä - edes toisinaan - olisi korrektia sanoa jotain, right?

Näin jännää unta joka muuttui lopussa painajaiseksi. Siinä vaiheessa kun mun suojelijat huusi "JUOKSE!!!!!11" mä tietysti juoksin, kai vähän liiankin kovaa kun kadotin ne. Ihanista kauhu-unista tulee yleensä painajaisia aina silloin kun huomaa olevansa yksin. Lopulta uni ei ollut enää yhtään hauska vaan pelkästään karmaiseva.

En ole masentunut enkä ahdistunutkaan, joten kaikesta paskasta pieni osa on silkkaa nautintoa. Asioiden tunteminen on edelleen lahja jonka luulin hukanneeni.

Tällä hetkellä olen vain surullinen enkä pidä itsestäni.

On tosi vaikea koko ajan yrittää keksiä uusia keinoja oikeuttaa oma olemassaolo. En tarvitse niitä elääkseni vaan säilyttääkseni mielenterveyteni.

On myös väsyttävää toistella koko ajan Koska Peter Pan doesn't exist ..ja sitä paitsi se menettää ennen pitkää tehonsa.

Tänään oli paljon (vittumaista) tekemistä koulussa. Se oli ihanaa, en jaksanut ajatella mitään muuta. Vuoroin hypin stressaantuneena ympäriinsä, vuoroin lahnasin uneliaana pihalla. Onneksi joku oli vielä väsyneempi kuin minä ja sai sen ansiosta uuden lempinimen Paapu.

Hoo, menen katsomaan televisiota.

Placebo - Song to say goodbye.

Ei mitään lisättävää.

Paitsi se että heti kun sponsorit vain sen sallivat, aloitan ihanan CTR:lle pyhitetyn uuden elämän jota ei mikään tosielämän tunneongelma tule pilaamaan.

Kolmas kivi auringosta on niiii-in hyvä.

Aion addiktoitua television komedioihin ja pleikkariin. Addiktoituminen (muihin kuin ihmisiin) on hämmästyttävän rentouttavaa. Odotan jo nyt CTR-koukkuni uutta tulemista kädet hikoillen.

Ja aina kun mulla on rahaa, tuhlaan sen häpeämättömästi kirjoihin ja dvdeihin. Sitten syön tonnikalaa suoraan purkista, hymyilen hurmioituneena ja silitän kirja- ja leffakasojani.

Ja jos jää aikaa, siivoan keittiön.