IRC-Galleria

Näin jännää unta joka muuttui lopussa painajaiseksi. Siinä vaiheessa kun mun suojelijat huusi "JUOKSE!!!!!11" mä tietysti juoksin, kai vähän liiankin kovaa kun kadotin ne. Ihanista kauhu-unista tulee yleensä painajaisia aina silloin kun huomaa olevansa yksin. Lopulta uni ei ollut enää yhtään hauska vaan pelkästään karmaiseva.

En ole masentunut enkä ahdistunutkaan, joten kaikesta paskasta pieni osa on silkkaa nautintoa. Asioiden tunteminen on edelleen lahja jonka luulin hukanneeni.

Tällä hetkellä olen vain surullinen enkä pidä itsestäni.

On tosi vaikea koko ajan yrittää keksiä uusia keinoja oikeuttaa oma olemassaolo. En tarvitse niitä elääkseni vaan säilyttääkseni mielenterveyteni.

On myös väsyttävää toistella koko ajan Koska Peter Pan doesn't exist ..ja sitä paitsi se menettää ennen pitkää tehonsa.

Tänään oli paljon (vittumaista) tekemistä koulussa. Se oli ihanaa, en jaksanut ajatella mitään muuta. Vuoroin hypin stressaantuneena ympäriinsä, vuoroin lahnasin uneliaana pihalla. Onneksi joku oli vielä väsyneempi kuin minä ja sai sen ansiosta uuden lempinimen Paapu.

Hoo, menen katsomaan televisiota.

Placebo - Song to say goodbye.

Ei mitään lisättävää.

Paitsi se että heti kun sponsorit vain sen sallivat, aloitan ihanan CTR:lle pyhitetyn uuden elämän jota ei mikään tosielämän tunneongelma tule pilaamaan.

Kolmas kivi auringosta on niiii-in hyvä.

Aion addiktoitua television komedioihin ja pleikkariin. Addiktoituminen (muihin kuin ihmisiin) on hämmästyttävän rentouttavaa. Odotan jo nyt CTR-koukkuni uutta tulemista kädet hikoillen.

Ja aina kun mulla on rahaa, tuhlaan sen häpeämättömästi kirjoihin ja dvdeihin. Sitten syön tonnikalaa suoraan purkista, hymyilen hurmioituneena ja silitän kirja- ja leffakasojani.

Ja jos jää aikaa, siivoan keittiön.

Mokasin tänään. Mokasin koko päivän. Mutta ei se mitään, shit happens.


Aina kun on aikaa ajatella, alan ajatella. Ja aina kun alan ajatella, mieli täyttyy siitä ikävästä jolle ei ole edes nimeä.

On jotenkin niin perusfiilis, että huolimatta siitä että kaikki on ihan ok ja jees ja sitä rataa, kuitenkin aina on jotain.. joka puuttuu.

Vitun elämänjano. Musta tulee buddha. Saavutan nirvanan.

Väsyttää niin kamalasti. Luulen et menen nukkumaan ihan TOSI aikaisin tänään. Koska nukkuminen on ihanaa. Ja on myös ihanaa olla edes puolivalveilla koulussa.

Keksin eilen idean joka johti inspikseen ja oon nyt ihan mmhmm kirjoittamassa yhtä juttuu. Oon myös syttynyt ihan täysin pleikkari-ajatukselle. Mmhm. Pelkkiä kivoja juttuja oikeastaan päässä paitsi se että täytyy siivota ja.. välillä tulee sellaisia muutaman tunnin kestäviä maanisia rakastusolokohtauksia jotka johtavat lyhyehköön masentelustabbystabby-fiilikseen mutta siis voin kuitenkin niin paljon paremmin nyt.

Mut siis vähitellen lähes kaikki ahdistus kadonnut ja oon koko ajan sillai IHAN OKEI, OIKEESTI. Toki valitan kaikista pikkujutuista niin kuin aina mutta se ei kyllä tule musta lähtemään millään.. ellei sitten ajan myötä.

Ihanan hämmentävää kyetä hymyilemään ja juttelemaan ja tarttumaan hetkiin.

Ah, nasujaiset. Olisipa minulla ollut asialakki ja ruoska niin hauskuus olisi maksimoitunut huippuunsa. Mutta huudattaminen ilman oheiskrääsääkin kävi ihan hyvin aggressioiden purkamisesta. Kaikki kävi aika perinteisesti, eli käskyttämiset, kermavaahdot, vesipyssyt, orjamarkkinat ja hyppyyttäminen pitkin keskustaa.. lopuksi palvontamenot tuomiokirkolla ja kutsu jatkoille.

Illalla siis nasujatkot Kaisaniemessä ja sitten ilotulitukset. Toivottavasti tuo prkleen sade ei pilaa koko iltaa.

Saroni sanoo:
mut oikeesti on niit ihmisii jotka sattuu tykästyy suhun vaik oot fucked up ja tollanen
Saroni sanoo:
ne vaa on vaikee löytää

Viime yö oli jokakuinen itsemurhayö. Sama toistuu joka kuukausi, sillä en ikinä tajua ostaa buranaa ajoissa.

Yöllä klo 0200 on liian myöhäistä lähteä apteekkiin, kun ainoa mitä voi tehdä on kieriskellä itkien sängyssä kun kuumat ja kylmät aallot pyyhkii vuorotellen yli ja joku repii ja korventaa sisälmyksiäni hiljaisella tulella. Toivoin että taju lähtisi tai kuolisin. Olisin varmaan mennyt hyppäämään alas parvekkeelta jos asuisin ylempänä.

Kompuroin muutamasti vessaan oksentamaan, koska kipu ja aallot saivat voimaan pahoin.

Olin sekaisin, ja harkitsin soittavani ties kenelle. Ekana mielessä 112 mutta se jäi tälläkin kertaa tekemättä.

Muutama tyyppi kävi mielessä, ihan vain jotta saisin kuulla jonkun äänen. Olin varmaan kuumeessa, koska luulen että hourailin jotain itsekseni jossain vaiheessa, ja tiesin että myöhemmin hävettäisi jos olisin soittanut jollekin ja houraillut itkuisena sille.

Nukahdin vihdoin joskus aamukuudelta ja nukuin kunnes piti lähteä kouluun.

Fyysistä hyvää oloa niiiiiiiiiin osaa arvostaa noiden öiden jälkeisinä päivinä. Joten oon niin iloinen että se on taas ohi ja burana on jälleen hetken ostoslistalla kunnes se unohtuu. Vittu, että olen tyhmä, kun tätä ei oikeasti tarvitsisi kärsiä..

Heitin teknisen piirtämisen kurssin vittuun. Ei kiinnosta, joten se siitä.

Aikamatkustajan vaimo on ehkä yksi ihanimmista kirjoista joita olen pitkään aikaan lukenut.

Ulkona taivaskin sanoo että syksy tulee, ja vesi koputtaa ikkunaan. Kaduilla on jo oransseja lehtiä, ja tupakkakallioiden ruoho on tunkkaisen keltaista.

Nauroin hysteerisesti koko kaksituntisen koulupäivän ajan. Koska kauhu, joka sulattaa luut. Nauroin, koska tiedän että tästä vuodesta tulee vielä enemmän fucked up kuin ensimmäisestä. Koska se energia, jota mulla oli vuosi sitten, kulutti itsensä loppuun jo ekan puolen vuoden aikana.

Se on tosi huvittavaa, että mä vaan vaellan päämäärättömänä ja ihan kuin jossain sumussa. Koska en tiedä mitä olen tekemässä, tai mitä haluan tehdä. Enkä tiedä sitä, kuinka kauan jaksan tehdä asioita joita en välttämättä halua tehdä. Enkä sitä, kuinka kauan jaksan tietämättömyyttä. Enkä mä tiedä, onko tietämättömyys se ongelma, vai se että luulen tietäväni jo tarpeeksi.

Pitäisi saada nyt joku kipinä, ettei menisi ihan vituiksi kaikki jo heti alkumetreillä.

Siihen asti äksdee, äksdee, koska se on yksi mun harvoista erityistaidoista nenän nyrpistelyn ja valittamisen lisäksi. Ja loppujen lopuksi mä olen äksdeessä todella etevä. Eivät kaikki osaa nauraa hysteerisesti silloin kun oikeasti vaan.. kauhu.

Huoh. Kiitos kivasta kesästä. Kiitti varsinkin muutamalle supererityiselle. Lähden kohta keskustaan nauttimaan sateesta!