IRC-Galleria

Hedelmällisiä keskusteluja ja nauruja paukkuja olitarjolla eerikinkadulla

oi ihana ihana alkomahloolo oon niin kännissä etten tnnistaisi omaa isäänikään

myönnän sen e osaa olla onnellinen selvänä nekä osaa rakstasttaa selvänä kaikki on pelkkää hyväksikäytt'' ja valitusta kunnes housunumala humala ylipättänn

entiädä mikä pontti avautuu alkoholin avulla va sulketuu. dunno. musiikki+minä (0alkooholi) ) sydön.voisin mennäö nukkumaan /(sammumaan. näkmemään kauniita unia. vehkä khta. vielä ei ole smmumisen aika.


Suomennos edelliselle muutaman vesilasillisen jälkeen:

Hedelmällisiä keskusteluja/nauruja/paukkuja oli tarjolla Eerikinkadulla.

Oi, ihana, ihana alkomahooli. Oon niin kännissä että en tunnistaisi omaa isäänikään.

Myönnän sen. En osaa olla onnellinen selvänä. Enkä osaa rakastaa selvänä. Kaikki on pelkkää hyväksikäyttöä ja valitusta. Kunnes nousuhumala. Humala ylipäätään.

En tiedä mikä portti avautuu alkoholin avulla. Vai sulkeutuu? Dunno. Musiikki + minä ( + alkoholi ) = SYDÄN.

Voisin mennä nukkumaan/sammumaan. Näkemään Kauniita Unia. Ehkä kohta. Vielä ei ole sammumisen aika.

Oon alkanut miettiä rahankäyttöäni. En siksi ettei sitä olisi. Ongelma on se että rahaa on. Ja saan sitä. Mutta koska kaikesta on pakko tehdä niin vitun vaikeaa, en ole tavallaan tyytyväinen siihen että on millä mällätä. Tavallaan.. oon turhautunut siihen että oon niin hemmoteltu.

Pelkään että sitten kun pelottavan Tulevaisuuden aika koittaa eikä olekaan enää rahaa tällä tavalla kuin nyt ( en voi elää loputtomiin pappa betalar - periaatteella ) niin tulen varmaan olemaan aika kusessa. Koska ihan oikeasti olen ihan vitun laiska ja välttelen kaikkea työtä niin pitkälle kuin mahdollista. Ja koska mun ei oikeasti tarvitse tehdä elämiseni eteen mitään, se on ihan vitun helppoa vaan.. hengata. Ja tottua huolettomuuteen. Ja tavallaan olen vihainen porukoilleni siitä että ne antaa sen tapahtua. Vaikka siis tietysti skitsoisin siitäkin jos en yksinkertaisesti saiskaan rahaa silloin kun haluan/tarvitsen.

En tajua miksi valitan tästä. Tänhän pitäis olla hiton positiivista. Ehkä ongelma on se että tää vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Joten siksi alan skitsota ja tavallaan.. olla epäluuloinen.

Äsken alkoi tehdä hitosti mieli yhtä kirjaa ja soitin faijalle ja odotin että se vähintäänkin kyseenalaistaa mun kirjanostoaikomukset, mut ei, ei niin mitään. Se vain sanoi että joo se laittaa rahaa sitten kun pääsee kotiin.

Puhelun loputtua mulle tuli helvetin huono omatunto. Tottakai mä HALUAN sen kirjan edelleen. Mutta olis ollut paljon kivempaa ruinata ja tuntea tekevänsä edes jotain työtä sen eteen. Ruinaamistyötä.

....Miks musta tuntuu että kuulostan hiton typerältä ja ärsyttävältä juuri nyt..?

Äsht, whatever. Ehkä voin käyttää tätä tilannetta hyväkseni televisioasioissa. Kai sit pitää vaan ottaa ilo irti kun on siihen mahdollisuus. Ja olla kiitollinen.

... hei.. ehkä pointti on se, että olen kyllästynyt olemaan kiitollinen.

Viimeistään uutenavuotena teen pyhän lupauksen olla hankaloittamatta elämääni tekemällä helpoista asioista vaikeita. Koska oon vitun kyllästynyt siihen että mun elämäntarkoitus näyttää olevan ongelmien kehittäminen tyhjästä. Ylianalysoiminen saa luvan loppua myös.

Jos muu ei auta, teippaan suuni kiinni ja sidon sormeni.

Ainiin. Emmin synttäribileissä oli kivaa.

Kiitos kaikille asianosaisille. 8D

Odotan kivaa viikonloppua. Nam.

En ymmärrä miksi en kykene tekemään mitään mitä pitäisi.

En tajua mihin kulutan aikani, kun en näköjään kuluta sitä mihinkään .. hyödylliseen.

Ja välillä tuntuu siltä että mun on aivan pakko tehdä asioista vaikeita vain siksi että en kestä sitä että kaikki on oikeasti niin helppoa.

Ikään kuin mä jollain sairaalla tavalla olisin riippuvainen tästä.. tai ikään kuin se olisi vitun hauskaa leikkiä Hamletia. Ollako vai eikö olla ja niin edelleen. Voi hitto mitä paskaa.

Ihan pienet, mitättömät asiat saa mut hermostumaan niin paljon, että pelkään että löydän itseni vielä joskus tärisemästä nurkasta sen vuoksi että en osaa päättää haluanko kaupasta mehua vai enkö halua, tai menenkö Siwaan vai S-markettiin.

Jauhan pelkkää paskaa koska mulla ei ole oikeita mielipiteitä. Alan olla kyllästynyt itsekkyyteeni, vihdoinkin. Hyvä suunta ja hieno alku. Toiminta vaatii tiedostamista ja kaikki lähtee kyllästymisestä. Jos lähtee. Jos on tarpeeksi energiaa.

Kun te kysytte mitä kuuluu, "hyvää"-vastausten sarja jatkuu kaikkien iloksi edelleen, koska se on suurin osa totuudesta ja olen ihan ok niiltä osin kuin en ole tyytymätön johonkin pikkuasioihin.

Yeah, hyvää kuuluu. Musea, liian kovalla tosin niin kuin aina. Itken paskaa konettani ja äikän mielipidekirjoitusta. Yritän palata takaisin todellisuuteen ahdistavan kirjan parista ja päättää haluaisinko lähteä ulos näkemään taivasta ja katuja ja ihmisiä vai onko näin parempi. Kesä oli kuuma ja hidas ja pelottava ja vaati liikaa, nyt syksy ja arki lukitsee mut samalla tavoin sisälle.

Odotan koko ajan jotain ja oikeutan sillä olemassaoloni. Sitten kun odottaminen loppuu, keksin epätoivon vimmalla jotain muuta odotettavaa ettei tarvitsisi pelätä putoavansa hetkeksikään merkityksettömyyteen. Toisinaan odottaminen on tosi tylsää ja haluaisin tajuta että pitää olla jotain muutakin. Pitää. Vai pitääkö?

Jollekulle soittaminen voisi oikeasti nyt juuri tällä hetkellä tehdä hyvää. Mutta en osaa olla spontaani seitsemältä illalla kun koko päivä tuntuu olevan menetetty jo. Vaikka vielä ei edes ole myöhäissyksy ja ulkona on valoisaa, talvinen rytmi alkaa jo vallata mun mieltä. Ja vaikka metrolla pääsee ties minne ja nopeasti, kaikki tuntuu olevan silti liian kaukana. Ja sitä paitsi se mielipidekirjoitus pitää kirjoittaa. Äsht. Koulu on vain yksi tekosyy lisää, harvinainen, mutta yleensä parempi kuin useimmat.

Kouluviikot on niin tyhjiä, tylsiä ja typeriä.

Siivosin vihdoin keittiön. Olen itsestäni hirmuisen ylpeä. Nyt ei tarvitse suhtautua sinne menemiseen niin kuin Dirk suhtautui jääkaappinsa avaamiseen Adamsin SPPT*:ssä. Haha.

Mmhm, ja ihan vain lesoillakseni lisää, sain ruotsin aineesta ysiplussan. Käsittämätöntä. Minä. Ruotsi. Ysiplussa. Keittiö. Siivoaminen. Minä.

Olen yrittänyt katsella taivaalle ja bongata lentäviä lehmiä.

Ally McBeal alkaa kohta. Elämä on aika nautinnollista toisinaan.



*Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki. Kirja.

Arvasin oikein, mä olin tulossa kipeäksi. Ei kukaan terve saa niin paljon järjettömiä itkukohtauksia vuorokauden sisällä kuin mä eilen.

Olen kuumehourupää ja nukkunut koko päivän.

Heikottaa vähän mutta ei liikaa.

Olen niin väsynyt ja turhautunut että silmistä valuu vettä ja niiskutan.

En laskisi tätä vielä itkuksi, koska yleensä kun itken, teen sen sängyssä ja hartaasti ja itsesäälissä piehtaroiden.

.. Hei, itkeminenhän on vähän kuin seksi.

.. Hei, toi oli tosi huono läppä.

Tänään oli ihan ok päivä siihen asti kunnes tulin kotiin. Hajosin koska väsymys ja stressi ja totaalinen turhautuminen yhden maailman pienimmän asian takia.

Ja mulla on niin ikävä Myytä, haluaisin halia ja pussailla sitä ja nukahtaa pää kiinni sen kehräävässä lämpöisessä pörröisessä masussa.

Tunnen oloni yksinäiseksi vanhukseksi, tosin mulla ei edes ole sitä fucking kissaa juuri nyt.

I want my Myy back.

Tänään tulee Ice Age, yay. Sitä ennen voisin esim. tiskata ja muutenkin siivota. Jos yllätän itseni katsomasta Ice Agea tiskit edelleen tiskaamattomina ja kämppä muutenkin räjähtäneenä niin heitän kaiken toivoni. Mä oon vaan niin äärimmäisen laiska ja huono ja saamaton.

Muutin mieltäni. Tänään on hillittömän kamala päivä. Kävin vaa'alla.

Totesin että itku ei auta mutta että alkoholi saattaa hyvinkin, ainakin hetkeksi.

Joten nyt olen kännissä ja negaan.

Moi, oon maailman koomisin, mutta mulla on lupa koska vaaka. Ja koska telkkarin alla on maissia, tulostimen vieressä on kasa tuhkaa ja läikytin maitoa ympäri keittiötä. Mulla on lupa negata.

Ihan varmasti on lupa.

Huvitan itseänikin, mikä on ihan hyvä, koska negaaminen saa ihan uuden sävyn itseironiasta.