IRC-Galleria

"Syvällä sisimmässään hän odotti kuitenkin jotain tapahtuvaksi. Niin kuin merimiehet uppoavassa laivassa hän tuijotti epätoivoisena elämänsä autiuteen, toivoi näkevänsä valkoisen purjeen kaukana utuisessa taivaanrannassa. Hän ei tiennyt mikä se sattuma olisi, mikä tuuli puhaltaisi sen hänen luokseen, mille rannalle se hänet veisi, tulisiko sieltä isovene vai kolmikansilaiva, olisiko lastina surua vai onnea tykinaukkoihin asti. Mutta joka aamu hän herätessään odotti, että päivä sen toisi, kuulosteli jokaista ääntä, kavahti pystyyn, ihmetteli kun ei mitään tullutkaan, ja auringon painuessa mailleen hän entistä apeampana pani toivonsa huomiseen.

...

Päivät siis seuraisivat vastedes toinen toistaan ikuisesti samanlaisina, tuomatta mitään uutta! Muiden elämään, ikävimpäänkin, sisältyi sentään mahdollisuus, että jotain tapahtuisi. Sattuma sysäsi joskus liikkeelle muutosten ketjun, näyttämö vaihtui. Mutta hänelle ei tapahtunut mitään. Se oli Jumalan tahto! Tulevaisuus oli pitkä pimeä käytävä ja ovi sen päässä tiukasti kiinni."

Naurettavaa miten vajaa kaksisataa vuotta ei muuta mitään. Tulevaisuus on edelleen pitkä pimeä käytävä ja ovi sen päässä tiukasti kiinni. Nykyajan Emma Bovary [minä] panee iltaisin myös entistä apeampana toivonsa huomiseen.

Gosh miten laimea todellisuus voikaan olla. En ole lukenut edes Viskiä, viskiä - kirjaa. Äikän informatiivinen puheenvuoro ja pimantyö.. kaikki.

Vie mut nukkumaan.