IRC-Galleria

Mahtavat treenit taas tänään kun unohdin shortsit himaan ja kiskoin farkuilla maalissa. :D Paikat vähän lommolla, mut sehän on hyvä, ainakin veri kiertää ja näin. :)

On tullut oltua liikenteessä viime illat. Toissapäivänä ja eilen chillailtiin jonin kämpillä Iso-Roballa keskustassa, ja tänään hilattiin TFC:n voimin takapuolemme Malminkartanoon toveri PyrtZin kämpille. Hiiva oli siis tähtäimessä, mutta iltaan kuului tänään myös jotain paljon vaikuttavampaa, nimittäin..

http://en.wikipedia.org/wiki/Habanero

Habanero-chili, yks maailman ärtsyimmistä pippurinturjakkeista. Koomista on, että mun piti mennä PyrtZin perässä syömään lähes puolikas tollanen. Meinas rehellisesti sanoen henki lähteä. Suu paloi ku liekenheittimellä korventais, mutta hieman ikävämmin. Hätäpäissäni isännän ohjeen mukaan koitin vielä saada poltetta hellittämään kulauttamalla kurkusta alas desin ruokaöljyä ja shotin tiukkaa alkoholia, tuloksetta. Viis lasia maitoa, neljä lasia vettä ja paljon pärskimistä + 20 minuuttia myöhemmin selvisin edes siihen kuntoon, että pystyin taas relaamaan muiden kanssa. Aika räväyttävä kokemus siis, ja jää luultavasti elämäni sekä ensimmäiseksi, että viimeiseksi Habanero-maistiaiseksi. :D Syömisestä on nyt kohta 2 tuntia, mutta poltteen jälkikihelmöinti, sekä chilin aiheuttama endorfiinipamaus tuntuvat vieläkin. Piristävää, mutta ei mun juttuni, vaikka tulisen ystävä olenkin.

Chilit ja chillaukset sikseen, kiitti taas kaikille hauskasta illasta! (tai oikeamminkin illoista.. onhan tässä näitä ollut.)

Elokuva: The Departed
Ohjaaja: Martin Scorcese
Pääosissa: Jack Nicholson, Matt Damon, Leonardo DiCaprio
Arvio: Ensituntumalta menee parhaiden näkemieni leffojen joukkoon. Mahtissettiä! :)

Muutenkin oli kiva päivä. Kupe sai -vihdoin- rahansa ja mä sain kokeilla Jonin äijää inttilakkia plus kysellä tyhmiä prenikoista. Nii, ja käytiin Kampissa Inan subwayssa syömässä porukalla hyvät ja tuhdit leivät joihin otettii spesiaalikastikekoostumus ja tuorekurkkuakin oikeen.. mm-m!

Himassa nyt taas tullu harrasteltua elämän rentouden fiilistelyä ja sainpahan tossa koneelle merkattua ylös taas rykelmän uusia hyviä inspiksen mukanaan tuomia blues/rock -riffejäkin..

YO-kokeisiin alotin kans tänään jo lukemaan pänttäämällä melkein koko ensimmäisen historiankurssin kurssisisällön.. todella mukava tunne saada vaihteeks jotain aidosti aikaseksikin.

Mut nyt silmäluomet painaa ku bulimikko elefantti, ja peti jälleen kerran kutsuu mua nukkua tuhisuttamaan ainakin seuraavaks kymmeneks tunniks.. :)

Adios.

Viikonlopun lopun loppu..

..Ankkapuisto..

..TFC-posse..

..psykee..

..olutta..

..ja pulkka.

..eli hyvä meininki. :)

Tulinpahan tässä kotiin Finnish Metal Exposta, Kaapelitehtaalta.

Pakko se on myöntää.. Amon Amarthin keikka oli helposti 6v odotuksen arvoinen kokemus.

Niska ja raajat muussina, mutta silti viimeisen päälle euforisissa tunnelmissa taidankin kieriskellä tästä hiljaksiin kohti petiä ja tarpeeseen tulevaa unta.

Kiitän ja kuittaan.

Adios.

Oli penkkarit. Oli Sauli Niinistöä ja Benkkua, mölinää, turkiksia, talkkareita ja 360 asteen spinnejä.

Oli myös abiristeily. Oli lageria, tuplasuklaastouttia, tummaa tsekkiläistä olutta, lonkeroa, fisua, siideriä, salmaria, skumppaa, cuba librea, ja ties mitä muita litkuja. Oli myös kova työ juhlia aamuviiteen, mutta onnistuttiin. Oli väsy, lyhyet yöunet, suurempi väsy, ja paha, paha jumitushedari. Ei ollut krapulaa. Oli tuliaisostokset, ja oli pikainen poistuminen joukkoliikenteen sponsoroimalle kotimatkalle.

Oli helpotus päästä tosta kaikesta eroon ja lepoon, vaikka pirun hauskaa olikin.

Kiitti kaikille 15.-16.2 mahtaviin hälinöihin osallistuneille. :)

Prelejä jaettiin tänään takasin, ja voe pojat.

Enkusta irtosi kepeä Laudatur 286/299 pojolla. L:n raja oli 271/299.

Ruotsi olikin sitten todellinen yllättäjä. En aivan osannut odottaa Magnaa, mutta M:hän sieltä pärähti, joskin täpärästi.. hieno fiilis. :) Omat odotukset kokeen suhteen olivat siellä B:n tai C:n paikkeilla. Nice!

Teimme tänään myös Ruotsin varsinaiset yo-koekuuntelut, ja kaipa se ihan kelvosti meni. Tiivistelmä oli kyllä takapuolesta mutta eipä sille mitään voi.

Eip muuta.

Ja yo-kokeet pistetty nyt sitten lopullisesti alulle. Äikän peljätyistä tekstitaidon preleistä napsahteli muikeutta aiheuttaneet 5, 4 ja 4 pistettä, eikä suinkaan lähellekään 2, 2 ja 2, joita odotin. Itse varsinainen koekin meni kai loppujenlopuksi aika mukavasti, vaikka vähän aivonystyröitä sai hieroskellakin tehtävänantojen kanssa. Nyt tuo kaikki on kuitenkin selätetty 100-0, ja on aika pistää jalat ylös ja rentoutua.. :) Kävin hakemassa vähän kisaevästä, sillä tänään lähtee "kotiteatterista" pyörimään tällä sekunnilla Kummisetä -maraton, osat 2 ja 3. :P Ah, parhait leffoja. Noniin.. ei muuta. Viikonloput vaan muillekin.

Adios.

Vika koe ennen kirjotuksia eli hissa tänään, ja meni aika varmasti pöpelikköön koskapa en kerennyt lukemaan kunnolla. Ensimmäistä kertaa lukion aikana ainoa mitä tosta rohkenen toivoa on läpipääsy. :) Vähän ikävää, mut onneks sattu viimeselle jaksolle nyt niin ei tuu kauaskantosia seurauksia.

Kohta pitäs lähteä pitkästä aikaa Korsoon visiitille vähän huudeja kattelemaan. :D Keburahat on kasassa et saa nähä mitä siitäki tulee..

Ei täs muuta täl erää.

(nii ja mul ei ollu konseptipaperia :'( mut sain sitä. \o/ )

Eli taas yks semilegendaarinen lauantai-illan pyhiinvaellus Helsingin yöhön on pulkassa ja henki edelleen pihisee. Iskimme Alppila All Stars -porukan kanssa jonkun keimon nerokkaan idean saattelemana steissin kautta Alppipuiston jäätyneeseen keitaaseen, tarkemmin sanoen legendaariseen alppimajaan, jossa pari tuntia vierähti huurteisten parissa kuin siivillä.

Kun varpaat sitten rupesivat kipristelemään kevättalven pirteistä pakkasista, suuntasimme nokkamme kohti kolmosen pysäkkiä ja Kalliota, kohteenamme (ainakin) neljän Michelin-tähden gourmetravintola Capris ja sen tuhdit pizzat.

Noin tuntia myöhemmin pötsi mukavasti vehnällä ja jauhelihalla tilkittynä siirryimme läheisen kantamestan Kallion Kulman pikapiipahduksen jälkeen nyt jo kenties legendaariseksi tulleeseen Las Vegasiin "parille". Aika rupesi lämpimissä sisätiloissa ja mukavassa porukassa baaritappeluiden ja veren seinille roiskumisen siivittämänä suorastaan kiitämään, ja eksyipä saluunaan muutama muukin yllättävä Alppilan pahis, joista mainittakoon isopamppu Ahto ja itse datauksen ylistetty suurruhtinas Maaq.

Valomerkin välähtäessä kahden aikaan jouduimme valitettavasti keskeyttämään tuntikausia vaivoin ylläpidetyt diipin zeniläiset, takuupärähtäneet filosofointimme, ja hipsimään kotiin hissukseen, kuka mihinkin.

Kiitos kaikille kuitenkin hauskasta illasta! (ja Tupsu niitä kuvia? :D)