En ole koskaan, EN KOSKAAN itkenyt näin lujaa, että henki ei kulje, rintaan sattuu ja tuntuu että tukehdun vaikka hengitänkin kokoajan. Ihan kuin joku takoisi nyrkillä rintaan. Onko se enää edes itkua? Se on jo jotain kauhua. Paineaalto iskee kyyneleet sivuun, eikä ne tule silmistä ulos. Sen todella VOI kokea. Ympärillä voi vaikka pommi räjähtää, mutta sitä ei kuule.
Tältäkö se tuntuu, kun menettää jonkun läheisensä yllättäen? Tai pahimmassa tapauksessa, kun menettää oman lapsensa?
Olen kerran nähnyt painajaisen, jossa itkin samanlailla, enkä uskonut sellaiseen edes pystyväni. Tuossa painajaisessa esikoiseni.. no hän ei tullut siskoni ja isänsä mukana kotiin takaisin, ei enää koskaan tulisi. Jouduin shokkiin. Mutta nyt olen kokenut tuon kauhunalaisen itkun.
Ja mitä minä tein? Minä katsoin vain Greyn anatomian 6.kauden päätösjaksot. Mutta se itku oli todellista. Ja onneksi olin yksin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Solmu & Syltty. Uusi mahtava blogi kÃ... 06.02.
- Koneeseen kadonnut 16.08.
- sadness 15.08.
- Suureleinen elämä. 11.08.
- Kyllä itkeä saa, jos itkettää 30.07.
- Paha vaimo 26.07.
- Pelottaa 22.07.
- Nimimerkillä ihanin uni ikinä 02.06.
- Eroon talviturkista 31.05.
- Saturnuksen renkaat ja rakkausblogi 26.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2019 (3)
- ▶ 2018 (6)
- ▶ 2017 (1)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2015 (11)
- ▶ 2014 (10)
- ▶ 2013 (57)
- ▶ 2012 (56)
- ▶ 2011 (99)
-
▼
2010 (52)
- ▶ joulukuu 2010 (6)
- ▶ marraskuu 2010 (9)
- ▶ lokakuu 2010 (5)
- ▶ syyskuu 2010 (8)
- ▶ elokuu 2010 (2)
- ▶ heinäkuu 2010 (5)
- ▶ kesäkuu 2010 (6)
- ▶ toukokuu 2010 (6)
- ▶ helmikuu 2010 (3)
- ▶ tammikuu 2010 (2)
- ▶ 2009 (30)
- ▶ 2008 (8)