IRC-Galleria

Miten musta tuntuu, että olen taas niin pirun eksyksissä?! Olen tässä paripäivää vaan vaeltanu ympäriinsä tietämättä mikä on määränpää ja mitä etsin. Mikään ei innosta, mutta silti en myöskään kotona halua olla. Ulkona olen ainakin ollut ja kävellyt ja miettinyt ja miettinyt jne. Mikään ei kuitenkaan tunnu miltään. Olisin niin onnellinen jos tietäisin mitä oikein odotan tai mitä etsin ja miksi vaellan vailla määränpäätä?

Enköhän mä itse joudu kuitenkin etsimään vastauksia ja varmasti löydänkin kun on vaan oikea aika vastauksien saavuttamiseen. Yksin en kuitenkaan ole, mutta kun ollaan porukalla jossain kuitenkin eristäydyn, mutta en halua lähteä poiskaan. Mitenköhän tätä ihmisen ajattelua vois selventää itselleen ja saada ylipäätään selville mitä pääkopassa oikein tapahtuu?

Toisaalta kun mietin niin kaikki on jollainlailla selvää kun on tietty määränpää jota pitää kiintopisteenä, mutta mitä sitten kun se yksi määränpää on saavutettu? Mitä sitten tapahatuu ja miten siitä eteenpäin tulisi jatkaa? Ennen kaikki oli niin avointa, mutta kuitenkin tiesin miten seuraava päivä menee suunnilleen. Kohta olen yhden lukukauden istunut koulunpenkillä ja mikään ei tunnu avoimmelta sillä koulutus mennään tietyn kaavan mukaan, jossa on yksi määränpää...Valmistuminen.

Toisaalta onhan se niinkin, että sen jälkeen on kaikki avointa, mutta onko tämä kaikki tämän arvoista? Edelleen mitä sitten jäänkö tyhjänpäälle heilumaan ja olen edelleen yhtä tietämätön kaikesta? Toisaalta tiedän kyllä mitä haluan vielä tehdä tämän elämän aikana, mutta silti en ole vain tyytyväinen siihen mitä minulla on. Edelleen herää kysymys mitä oikein etsin, jotain sellaista mitä ei ole olemmassakaan todennäköisesti?

En kuitenkaan tavoittele valtaa ja rahaa, sillä niistä ei olisi mitään muuta kuin haittaa. Haluaisin kuitenkin tehdä oman osuuteni niiden puolesta joilla ei ole puoliakaan sitä mitä minulla on. Eli toisinsanoen mainetta ja jonkin sorttista kunniaa voisin osakseni ottaa, mutta mitä niistäkään voisi hyötyä...ei todennäköisesti mitään, mutta silti se olisi hienompaa kuin valta ja raha. Tässä yhteiskunnassa tällainen on vaikeaa, sillä nykään ei kuule useinkaan kiitosta.

Tosiaalta haluaisin kerrankin olla hyvä jossain sellaisessa asiassa missä ei tarvitse tuntea huonnomuuden tunnetta ketään kohtaan. Eli siis mun itseluottamus ei ole kohdillaan ja se voikin olla syy kaikkeen liialliseen pohdiskeluun, tai sitten jossain aivoissa on tullut käsky aikuistua? Onkohan se paha jos aikuistuu? Voi ei, mitä siitäkin tulee...Kuitenkin kohta olen sellaien kuiva vanha harppu jonka nuttura on niin kireellä ettei päässä kierrä veri ollenkaan. Ja sitten mulla on jotkut kusilinssit päässä, jotka on vähintään yhtä paksut kuin kossupullon pohja!

Tai sitten mulla on ikäkriisi meneillään onkohn tää sitten jokin keski-iän kriisi mulla kun tollassia höpisen?Voi ei, mikä musta on tulossa? Tai sitten musta tulee sellainen kuiva vanhapiika hoitsu, joka kääntelee mummoja ja pappoja just siks ettei osaa muutakaan hommaa tehä. Vanha kuiva hoitsu joka vihaa nuoria työntekijöitä koska, niillä on niin hirvee pätemisen tarve vaikka eihän nuoret tiedä työstä ja elämästä yhtään mitään.

Tai sitten yksikertaisesti musta vaan on tulossa mielisairas, joka uskoo olevansa kaikkea sitä mitä ei ole. Sairas ihminen jolle ei ole muuta paikkaa kuin pyöreähuone, jossa ei ole kahvaa ja se on pehmustettu. Toisaalta sittenhän mä olisi pyöreänhuoneen ritari ja aivan omassa linnassa.

Voi hirvitys sentään mitä mun päässä taas liikkuu? Argh...Menee hermot itteeni ja tähän hukassa olemiseen kun en vaan itse ymmärrä miksi?