Olin Artturissa kultani ja yhden tuttavapariskunnan (kuulostaapa vanhalta) kanssa kuuntelemassa hyvaa, ei, loistavaa musiikkia. Ensin siella soitteli Kauhta, joka soittaa progea ja sitten Pieta Sintonen Quartet, joka on kaverini bandi ja soittaa enimmakseen jazzia, mutta paljon muutakin.
Kaksi lonkeroa join, kolmessa tunnissa, joten humala ei paassyt iskemaan, eika sitten krapulakaan. Mukavaa oli, viihtyisaa, savuista ja tunnelmallista. Paikka oli ihan taynna porukkaa, mutta silti siella oli kivaa.
Ach, nyt pitaapi menna toipumaan tasta paivasta, olin muutaman tunnin helvetissa, eli sukulaiset tulivat antamaan rahaa ja lahjoja siita hyvasta, etta olen taas vuotta vanhempi. Outo tapa, mutta kelpaa minulle. Yhta helvettiahan se oli, ensin alkoi tappelut ja sitten minua haukuttiin. Mikas sen mukavampaa. Yrita siina sitten hymyilla, kun pitaa piilotella piilokaljua ja osaa lavistyksista ja silti niista nakyvista saa haukut. Onneksi ei enaa tarvitse, olen vihdoin taysi-ikainen, enka suostu enaa piilottamaan itseani vain siksi, etta sukulaiset eivat hyvaksy minua omana itsenani. Se on heidan ongelmansa.
Vittu, mita angstausta... En jaksa poistaa tuota osaa, mutta ottakaa tama vaikka huumorilla, en oikeasti angstaa nain paljoa... Kai...