IRC-Galleria

Hän kantaa muistoja mukanaan.
Hänen ihollaan, kosketuksessaan,
sielussaan ja huulillaan,
hänen sydämen huoneissaan,
syvimmissä tunteissaan,
koko olemuksessaan,
hän kantaa minua mukanaan.

Vain sydäntään paikkaamaan,
hän sinut haluaa,
voidakseen unohtaa,
rakkauden joka ei kuole koskaan.
Sinut tarvitaan tuskaansa poistamaan,
voidakseen ehjänä palata maailmaan.

Hän saa sinut luulemaan,
että tuntis jotain sua kohtaan.
Hän alkaa uskomaan,
että rakkauden saa kaipuuksi muuttumaan.
Vaan unohtaa hän ei voi milloinkaan.

Sanomaan ei pysty koskaan,
ainoastaan salaamaan.
Viereltäni aamuun usvaiseen heräämään,
kainalooni lämpimään käpertymään,
siihen hänen sydämensä jää.