IRC-Galleria

Kävin keskiviikkona porukoilla. Iskä sit mainitsi että olis ilmailupäivä Hallissa pyhänä. Tarkistin lehestä ni se olikin torstaina. Paikalla olis kuulema arvonta jossa vois voittaa lennätyksen sotilaskoneella. Lyötiin vielä leikillään vetoa että kumpi sen arvonnan voittaa ja laskettiin kummalla on enemmän lentokokemuksia ennestään...hävisin 4-5.

Käytiin sitten Ilmailupäivillä vähän ihmettelemässä hornetteja ja muita sotavehkeitä...Jouduin hoitamaan sen arvonnan kotiin ja käymään vähä lentämässä Redigo-yhteyskoneella ;) Harmi homma että sitä lentäjää alko laiskottaa ni jouduin ite ohjaamaan koko värkkiä ;p

Melko hieno kokemus käydä 300 metrissä kokeilemassa miltä tuntuu ohjata pienkonetta ja miltä tuntuu ku kroppa painaa kaks kertaa sen mitä normaalisti...Oliha sitä pakko kokeilla miten kallelleen sen vehkeen saa käännettyä ;>

Lentotilanne siis 5-5 :)

Lauantaina oli Hirvaskarin lattarikurssi viihtarilla. Johan oli ketkuttelua. Hyvä opettaja kyllä, pirteä kuin mikä :) Porukkaa oli melkein enemmän ku tansseissa, hyvä vaan. Suomalaisen miehen lantioonki vähän liikettä ku Sanna näyttää esimerkkiä ;)

Siitäpä sitten kuuden tunnin treenien jälkee jäi kipinä kantapäihin että oli lähdettävä Kukonhiekkaan vielä humpalle Anne Mattilaa ja Finlanderseja ihmettelemään. Ettei vaan olis saanu tarpeeks aiheesta ni olihan se vielä sunnuntaina pyörähdettävä katsomaan kilpatanssikisoja Muurameen :) Minäkö muka saanut tanssikärpäsen pureman?

Olipahan vähä erilaine pääsiäine tänä vuonna :D Käytiin Minnan kanssa tansseissa perjantaina ja lauantaina...Baariin ei meinattu joutaa ollenkaan ku vasta sunnuntaina mentii jammaa lattareita GM:ään :D Ainaki oli hauskaa!

Ha.ha.

Ollu puhetta muutamaanki otteeseen näistä lavatanssikursseista. Monella löytyisi kyllä kiinnostusta mutta harrastuksen aloittaminen kaatuu yleensä lauseeseen:

"Mä en osaa tanssia."

Hieno juttu. Alkeiskurssillahan kaikki on synnynnäisesti jo lahjakkaita, eikä siellä suinkaan mitään opetella vaan dissataan kaikkia niitä joilla on kaks vasenta jalkaa eikä ollenkaa rytmitajua. Oikeesti. Vai eikö sittenkään?

Rohkeesti vaan kurssille pyörimään. Eihän sitä voi ikinä oppia jos ei koskaan viiti opetella. Nii. Ilman pariaki voi lähtee, niitä ku vaihdellaa illan aikana kuitenki :)

Mikä se on niin hankalaa noissa lavatansseissa?

Mies: En osaa askeleita
Totuus: Iha sama mitä siellä kävelee, naine tulee perässä. Fiilis o kuitenki tärkein.

Nainen: En osaa askeleita
Totuus: Iha sama, ei osaa miehetkää, pitää vaan mennä perässä.

Mies: Astun kuitenkin toisen varpaille.
Totuus: Se on naisen vika, mitäs jäi alle.

Nainen: Toinen astuu kuitenkin varpaille.
Totuus: Iha oma vika, mitäs jäit alle!

Nii. Että mikä sen mukavampaa! Mies saa tehdä mitä huvittaa ja nainen vaan antautuu vietäväks :) ....aihe siis edelleen lavatanssissa ;>

Kävin sitte työreissulla vkoloppuna. Työpäivän jälkee teki mieli omppusiideriä (toim.huom. normaalisti menee III öl). Kaveri lupas tulla hakemaan ja viedä johonkin, että tietää kuulema hyvän paikan. Oli sitte auto rapun eessä oottamassa. Ajettii Kotkan suuntaan, olin sillee o_O että eikö Hkistä löydy hyvää siduu...Päätepysäkki: Haikon Kartano. Tulipaha käytyä. Magee mesta! Ehottomasti oli käymisen ja siiderin arvonen paikka ;)

Tulipa sitte vietettyä vähä valmistujaisia ja synttäreitä ja semmosta ;) Hauskat kemut oli. Kiitos kaikille ihanille rakkaille jotka kävivät paikalla! Ja niillekki kiitos jotka muistivat muuten vaan :)

Nyt oon sit valmistunu! Jos joku ei vaikka sitä tienny! Hyvä minä! ;)

Ei se ettet halua ajatella,
sitä tarkoita ettei olis tunteita.
Hoet vaan etten saa pilata,
sitä mitä oot saanu rakennettua.
Vaan et taida edes huomata,
että ne on sun omia tunteitas,
jotka aiheuttaa epävarmuuttas.
Oot vielä täynnä mun rakkautta,
vaikka sen kieltää haluat.

Sanoit ettet tienny mun tunteista,
vaikka viivyit mun kainalossa.
Nyt et uskalla sydäntäs kuunnella,
vaikka se voisi oikeassa olla.
Ei se rakkaus mihinkään katoa,
etkä voi totuutta loputtomasti paeta.

Luuletko ettei sellaista ole olemassakaan,
mistä ei suutaan avata saa?
Ei se saa mua katoamaan,
että hän joutuu mut sulta salaamaan.
Häntä et saa kokonaan,
et milloinkaan.

Hän mut pitää haluaa,
vaikka koittaa saada sut muuta uskomaan.
Valheita vaan joudut kuulemaan,
jos et suostu totuutta silmiin katsomaan.
Suotta siitä suuttumaan,
jos joku häntä rakastaa.

Koskaan ei tule sitä sulle kertomaan,
kun taas takaisin kotiin matkustaa.
Rakkaudessaan ja kaipuussaan,
kauneimmissa unissaan luokseni palaa.
Vaan et sitä koskaan tietää saa,
hän ei suostu siitä sulle puhumaan.

Hän kantaa muistoja mukanaan.
Hänen ihollaan, kosketuksessaan,
sielussaan ja huulillaan,
hänen sydämen huoneissaan,
syvimmissä tunteissaan,
koko olemuksessaan,
hän kantaa minua mukanaan.

Vain sydäntään paikkaamaan,
hän sinut haluaa,
voidakseen unohtaa,
rakkauden joka ei kuole koskaan.
Sinut tarvitaan tuskaansa poistamaan,
voidakseen ehjänä palata maailmaan.

Hän saa sinut luulemaan,
että tuntis jotain sua kohtaan.
Hän alkaa uskomaan,
että rakkauden saa kaipuuksi muuttumaan.
Vaan unohtaa hän ei voi milloinkaan.

Sanomaan ei pysty koskaan,
ainoastaan salaamaan.
Viereltäni aamuun usvaiseen heräämään,
kainalooni lämpimään käpertymään,
siihen hänen sydämensä jää.