IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Titan Quest + Immortal throneMaanantai 20.02.2012 00:42

Peli: Titan Quest ja lisäri Immortal throne.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Pystyy pelaamaan iäkkäämmälläkin kokoonpanolla.

Testikone: Todella hyvin toimii.

Vanhasta Diablo II on jo mielestäni pahemman kerran aika jättänyt ja pari vuotta sitten lopetettuani kyseisen mahtipelin pelaamisen luulin jo ettei ikinä tehtäisi yhtä hyvää saman aihepiirin yksinkertaista taistelupainotteista kevyttä roolipeliä. Vuosien varrella olen kokeillut montaa samoille markkinoille yrittänyttä tekelettä. Parhaimmat näistä ovat olleet Sacret, Dungeon siege ja pitkin hampain Hellgate London. Onpa vastaan tullut joukko vieläkin surkeampia tekeleitä kuten Loki ja muutama muu joita en edes viitsi mainita. Tämän kaiken saastan jälkeen koko potin korjaa Titan Quest, peli jonka kaltaisten pelien takia ylipäänsä pelaan. Vanha Diablo 2 toki pitää ehkä ikuisesti valta-asemansa, mutta kyllä Titania voi pitää ainakin vertaisena teoksena. Kauan odotettu Diablo III häämöttää näköpiirissä ja tulee varmasti olemaan kova haastaja Titanille ja ehkä jopa lopettaa osaltani tämän pelin aktiivipelaamisen mutta siihen saakka Titan pitää asemansa pelaituimpana pelinä minun koneella.

Hakkaa päälle kreikan poika tai tyttö, älköön miekkasi levätkö ikinä, on oivallinen lausahdus tämän pelin luonteesta. Eli kyseessä on perinteinen Diabloklooni hyvässä ja pahassa. Syvällisempää roolipelielämystä hakeville en suosittele tätä ollenkeen, mutta kaltaiselleni keräilyvimmaiselle ja hahmonkehitykseen haksahtaneelle pelaajalle löytyy makoisa annos joka kestää useammankin pelikerran. Hyvä pelimekaniikka ja toimiva käyttöliittymä takaavat pelielämyksen. Kykypuu on mukavan monipuolinen ja kahden ammattisuuntauksen valitseminen luo mukavasti lisää mahdollisuuksia tehdä sankaristaan mieleinen.

Peli alkaa hahmonluonnilla jonka aikana ei tarvitse miettiä päätään puhki, kunhan vain valitsee sukupuolen ja osaa kirjoittaa sankarilleen nimen niin kaikki järjestyy. Sankari/sankaritar on kreikkalainen tyhjätasku joka aloittaa kotimaansa kamaralta sandaalimarssinsa. Alussa hahmolla ei ole paria vaatekappaletta kummempaa asustetta, mutta jo ensimmäisen tehtävän aikana varustekasa lisääntyy mukavaa tahtia. Varusteissa on jopa liikaakin valinnanvaraa ja alun jälkeen onkin syytä keskittyä vain merkittäviin aseisiin ja haarniskoihin. Varusteiden keräily ja hahmonkehitys ovatkin pelin hienoimmat koukut ja ne ovat se syy mikä pitää pelaajan vielä aamun tunteinakin koneen äärellä.

Juoni on samaa vanhaa. Suuri pahuus nousee ja valittu sankari lyö yksi kerrallaan örrimöykyt maan poveen. Tosin on hienoa että pelitiimi on ottanut käsittelyyn muinaishistorian ja suurin osa mörrimöykyistä löytyy vanhasta mytologiasta. Välillä taistellaan isompia pomoöllejä vastaan ja siinä sivussa nitistetään tuhansia pikkuinisiöitä. Taistelu itsessään menettää jossakin määrin merkityksensä, se vain kuuluu jokaisen metrinkin etenemiseen. Tosin itse pelasin tätä arvestelua varten vasta ensimmäisen vaikeustason, vielä on koluttavana kaksi haastavampaa naksukierrosta. Ehkä taisteluihin tulee enemmän jännitettä vastuksen kasvaessa. Väitetään myös että viimeistä vaikeustasoa ei pääse läpi ilman netistä haettua pelaaja-apua. No aina voi yrittää ilmankin, vaikka ei se netissä kavereiden kanssa pelaileminen hullummalta tuntunut. Pelissä on nimittäin sellainen meganiikka että voit koska vain hypätä nettiin ja etsiä peliseuraa ja kun seura ei enää kiinnosta niin voit jatkaa yksinpelinä. Kätevää mutta mahdollsitaa kaikenlaiset huijaamiset ja muut konstit oman ukon parantamiseen.

Kylistä ja kaupungeista saatavat lisä ja päätehtävät ovat yksinkertaisuudessaan vertaansa vailla ja ne tulee tehtyä automaattisesti sillä reitillä on aika vähän sivupolkuja. Läpihuutopelaaja jättää luolat ja muut pienet sivukäytävät tutkimatta kun on pakko vain juosta munaravilla kaikki kentät läpi. Tietenkin jossakin vaiheessa kun itsekkin aloin juoksentelemaan vastus kasusi erään pomon kohdalla niin suureksi että oli pakko palata takaisinkäsin ja kasvattaa hahmonsa leveliä. Eli grindaamista vältteleville tämä ei sovi alkuunkaan.

Sankarin matka käy Kreikan kautta muinaiseen Egyptiin ja sieltä siirrytään kiinanmuurin välittömään läheisyyteen. Viimeinen taistelu titaania vastaan käydään kreikan jumalten asuinsijoilla ja se taistelu olikin aikamoista Jookobinpainia ennen ko hoksasin miten itse pääöre selätetään. Tämän jalkeen suunnataan lisäosan maisemiin ja matkataan aina manalan uumeniin katsomaan onko se Hades niin kova jätkä kuin väitetään.

En löydä pelin grafiikoista ja äänistä isompia valituksia, bugeihin en törmänny yksin tai nettipelissä ja koko systeemi tuntui toimivan moitteettomasti. Tietenkin aina jotakin jää hampaankoloon vaikka kyseessä olisikin se omaan hermoon parhaiten osuva peli. Tässä tapauksessa hirviökaarti olisi voinut olla kattavampi ja eteneminen suoraviivaisessa putkessa ei mielestäni vastaa nykyistä pelaamista edes tämän kaltaisessa yksinkertaisessa hakkauspelissä.

Loistava peli jota pelaan ainakin siihen saakka kun odotettu messias Diablo III saapuu kauppojen hyllyille.

Hyvää:
Pisti jopa Diablo II turpaan.
Hahmon kehitys.
Esineiden keräily.
Mainio pelimeganiikka.
Koukuttaa, koukuttaa ja vielä kerran koukuttaa.

Huonoa:
Liian suoraviivainen putki.
Vähänlaisiin erillaisia monstereita.
Hiirikäteni naksui jo parin illan jälkeen :)

Yleisarvosana: 10 ainakin siihen Diablo III hankkimiseen saakka. (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.