IRC-Galleria

Luovuushan on varsin monimuotoinen käsitys, jonka määritelmää en sen tarkemmin aio käsitellä. Sen sijaan oletan että jokaisella on suurin piirtein samanlainen käsitys luovuudesta.

Myöskin kirjoittaminen on monesti luovaa. Luovasta kirjoittamisesta minä ainakin pidän. Ilman suurempia rajoituksia. Voin kirjoittaa mistä haluan. Ja jos ei tule mitään sen suurempaa mieleen, niin olempa kirjoittamatta. Niinhän se luovuus toimii. Jos ei olla luovalla tuulella, niin ei saada aikaiseksi mitään luovaa.

Entäpä sitten kun luovuudelle asetetaan joitakin rajoituksia. Kuinka luovuus voi silloin toimia. Esimerkiksi luovan kirjoittamisen rajoittaminen siten, että se pitää toteuttaa jollakin tietylle kielellä. Vieläpä kielellä, jota ei osaa kunnolla. Annetaan jopa rajattu sanasto, jonka pohjalta kirjoittaa. Ainakaan se ei tarjoa kirjoittajalleen vapautta ilmaista itseään, miten vain.

Toisaalta voihan asia olla sinänsä niinkin että todellinen suuri luovuus onkin äärettömän hyvää kykyä luoda rajatusta aineistosta mielekäs luomus. Taitoa luoda kunnon kirjoitelma vieraalla kielellä ja melkoisen rajatulla aineistolla.

Minun mielstäni rajatun aineiston ongelmana monille on ainakin se, että sitä käyttämällä, joko alkaa toistamaan itseään tai toistaa jo toisten tekeleitä. Onko sellainen enää omaa tai luovaa. Ainakaan se ei ole mielekästä. Ja mikäli luovuus ei ole mielekästä, kun se tuntuu toistolta, on hyvin vaikeaa saada mitään uloskaan.

Voipi siis olla että jää taas saksan aineen kirjoittaminen aika tiukoille. Varsinkin kun aikaakaan ei varsinaisesti ole jäljellä.