IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Väärässä!!!!!Sunnuntai 21.05.2006 03:58

Nyt se sitten kävi. Olen ensimmäistä kertaa eläessäni totaalisen väärässä. Siis aivan väärässä. Vaikkakin samass yhteydessä osittain oikeassa. Mutta väärässä oleminen ei missän tapauksessa ole kivaa.

En ikinä olisi uskonut Lordin eurovision kisojen voittoon. En ikinä. Se asia, jossa olin oikeassa, ja olen edelleen ja tulen jatkossa olemaan, on se, että jos tahoo jotakin myydä, tulee herättää huomiota. Positiivista ja negatiivista. Yhden tekevää kumpaa ja miten paljon. Lordi sen teki - herätti huomion. Luulin sen saavuttavan tasaisen varman keskisijoituksen, mutta se voitti.

Häpeän väärässä olemistani. Ylisuuri egoni on murskattu! No, mutta jos positiivisesti ajatellaa, niin olihan se kaikki muu, mitä eurovision meilla tarjosi, oli pelkää paskaa. Joten kai se voitto oli oikeutettu.

Syön hattuni.

Kosketus massahysteriaanLauantai 20.05.2006 23:44

Olenkovasti ja usein ihmetellyt ihmisten yleistä reaktiota maailman, euroopan ja suomen tapahtumiin. Usein reagointi on jotensakin pinnallista kansallistuntoista ja omahyväistä. Esim. Konginkankaan bussiturma kosketti koko suomea, vaikkei useimmilla ollut edes tutun tuttuja osallisean tai omaisena koko tapahtumassa. uutisissa joku nainen itki tapahtunutta paikan päällä, vaikke hänellä ollut omaisia onnettomuudessa. Outoa minusta.

Ensinnäkin Mediat syöttävät meille jotakin outoa pajunköyttä, kuin yksi bussiturma jossa kuolee parisenkymemntä nuorta olisi maailman tärkein asia. Entäpä jos kaikki juuri ne samat nuoret olisivat kuolleet hajautetusti, eri aikaan eri paikassa, mutta vaikkapa parin kuukauden sisään. Olisiko se silloin saanut moisen huomion. Tuskin. Omahyväistä kansallista paskaa....

Keskimäärin päivittäin muistaakseni köyhissä maissa tapahtuu noin kymmenen tuhatta nälkäkuolemaa päivittäin. Eikö kukaan täällä itke niiden kohtaloiden vuoksi uutisissa? Mielestäni televisiosta aikanaan tuli ihan hyvä ja herättävä "lyhyt dokumentti sarja" tai ainakin se tuli kohtuu usein. Muistaakseni nimeltään joku "kaksi minuuttia" tms. Siinä musiikin soidessa vilisi jokin kuvien ja videoiden diaesitys ja ruudulla oleva tksti kertoi, mitä kaikkea negatiivista maailmassa tapahtuu keskimäärin kahden minuutin aikana. Saman tien kun laskee mitä tapahtuu vuorokaudessa, tai viikossa, niin mielestäni parisenkymmentä suomalaisnuorta, yhtenä iltana ei siinä kovin paljoakaan paina.

Ehkä ongela minun kohdallani on eräänlaisen kansallistunnon puute. En juurikaan millään tasolla suomalaista sen arvokkaammaksi ihmiseksi kuin ketään muutakaan. Mielsetäni se on hyvä lähtökohta joka antaa minulle mahdollisuuden paremmin tutustua jokaiseen ja antaa arvoa heille henkilökohtaisella tasolla. Toki olen hyvin isänmaallinen ja talvi- ja jatkosodan uhraukset, finlandiahymni ja vastaavat nostavat tunteet voimakkaasti pintaan.

Tällä tarinalla on kuitenkin punainen lankansa ja tuo aiempi on se niin sanottu aasin silta josa äidinkielen opettajat ahkerasti varoittivat ja muistuttivat. Tai sitten se aasin silta on tuo edellinen lause ja alkuteksti vain pohjustus.

Maanataina kolmen aikaan iltapäivästä koin erään laisen kosketuksen herkkyyteen tuntea ihmiskohtaloita. Mikään tsunami katastrofi tai vastaava ei ollut minussa koskaa mitään tunnetta herättänyt. Olin aina enemmänkin hubittunut ihmisten tavasta reagoida. Mutta nyt olikin minun vuoroni kokea jotakin. Sinä päivänä satuin kuuntelemaan radiota cd-levyjen sijaan autossa. Uutisten vuoro. Eipä nuo uutiset ole kovinkaan koskaan kiinnostanut, mutta jotakin jäi käteen.

Yhdessä uutisessa mainittiin jotakin että YK:n lasten etujärjestö uncef varoittaa afrikkaa kohta koettelevasta nälän hädästä. luvassa nälkäkuolemia.... En oikein enää muuta kuullutkaan. Minulle tuli tosi paha olo. Aivan kuin joutuisin tekemään jollekin pahaa. Jollekin lapselle. Mielessäni vain pyöri ajatus lapsista ja nälkäkuolemasta. Paha olo vain kasvoi. Kasvoi kunnes itkin. En tiedä miksi, mutta itkin. Kyynel kummastakin silmästä. Oloni parani hetkeksi, mutta parin kymmenen sekunnin kuluttua se tuli taas. Vielä yksi kyynel. Nälkään kuolevien neekerilasten tähden. Vieläkin tekee pahaa ajatella.

Hetken luulin olevani kosketuksessa sellaisen voiman kanssa joka aiheuttaa massahystreriaa. Kokoonnutaan yhteen ja itketään utntemattomien kohtaloa. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen kylläkin, ettei sillä ollut mitään tekemistä tuon massahysteerisen ilmiön kanssa, vaan se oli minä yksin minun omassa sairaassa mielessäni. Eikä minulla ole mitään tarvetta kokea sitä uudestaan missään ihmisryhmittymässä esim. saadakseni itseni näyttämään jotenkin hyvältä ja maailmaa rakastavalta ihmiseltä. Paskapää minä olen ja silloin tällöin koen jotain outoa niin kuin tämä.

Tässä teille maailman parantajat!Perjantai 19.05.2006 10:29

Koko maailmankaikkeus rakentuu jos jonkin sortin vakioista. Kaikelle voidaan keksiä vakiot. Esimerkiksi maailman kaikkeuden energian ja materian summa on nolla. Tarkemmin sanottuna energialle on saman verran antienergiaa ja materialle entimateriaa. Liäksi on todettu että materia on vain eräs energian olomuoto. Tutkimuksissa on todettu, että materian ja antimaterian törmäyksessä nämä energiat kumoavat toisensa ja jäljelle jää enrgiaa nolla.

Samaa nollasummateoriaa tulee soveltaa hyvin moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi onnellisuuteen. Kuvitellaan nykyinen tilamme. Olemme ehkä hieman onnettomia. Osaamme toki nauttia joistakin asioista, joistakin jopa enemmän. Olen kylläkin nähnyt, että köyhempien maan ihmiset saattavat kokea onnen hetkiä aivan yhtälailla kuin mekin. Joten paremmat elinolot eivät tuntuisi lisäävän onnellisuutemme määrää.

Mutta suomalainen kulttuuri on melko junttia, ainakin ollut. Jospa muutettaisiin sitä siten, että kaikki alkaisivat sanoa toisilleen "rakastan sinua." Kyllähän se hetken varmastikin tuntuisi hienolta. Minua rakastetaan ja minä rakastan takaisin. Mutta tällä tavalla ystävät puhuisivat ystävilleen, viholliset vihollisilleen. Se olisi tavallisempaa kuin tervehtiminen nykyään. Koko "minä rakastan sinua" kuluisi loppuun hyvin nopeasti. Ei se tuntuisi enää miltään. Sillä ei olisi merkitystä. Ja koko onnellisuuden summa pysyisi edelleen samassa nollatasossaan.

Tavallaan voidaan myös ajatella että sanonnan kulumisesta huolimatta "minä rakastan sinua" nostaisi aavistuksen onnellisuutta, mutta "minä vihaan sinua" muuttuisi samalla niin rajuksi shokiksi, että ne harvat kerrat kuin sellaista tulisi sanotuksi, että se laskee kokonaisonnellisuuden nollatasolle.

Järjellä kun miettii niin näin asiat ovat. Yhdestä suuresta positiiviisesta asiasta voi saurata useita pienenpieniä negatiivisuuksia, jolla päästään aina suuremmassa otosjoukossa onnellisuuden nollatasoon. Joten tiedoksi kaikille hipeille ja muille: maailmaa ei voi parantaa - nollataso säilyy. Aina ja ikuisesti.

lolPerjantai 19.05.2006 01:43

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Valkotakkeja odotellessa.Torstai 18.05.2006 01:19

Tähän sitä on sitten tultu. Hulluuden partaalle. Tieto lisää tuskaa. Tiedän sen. Ja se vähä selväjärkisyys minussa tietää ja toivoo, että voisin lopettaa ajattelemisen. Selvä järki pelkää ajatuksiani. Kahdesta pääsyystä.

Yksi. Päivä päivältä uskon yhä enemmän ja voimakkaammin, etten kuole koskaan. Tai oikeastaan on vain kaksi tapaa, joilla voin kuolla. Oman käden kautta tai marttyyrinä sodassa, sen alkuvaiheessa. Usko tähän houkuttaa kokeilemaan rajoja. Kaikesta sitä hengissä selviääkin ja entä jos ei selviäkään. Kohta löydän itseni haukkumassa Banditos-jengiläisen prätkää ja nahkaliiviä - jatkosta ei voi olla tietoa. Mikäli olen mitä uskon, selviän siitä kuin koira veräjästä. Arvoitus on vielä sekin, että juoksenko karkuun vai olenko yksinkertaisesti kuolematon.

Kaksi. Oudot visioni siitä, mitä on post mortem, alkavat kiehtoa liikaa. Ei siksi, etteikö tämä maanpäällinen vaeltaminen tyydyttäisi minua, tai että se olisi mitenkään tuskallista tai vastenmielistä. Vaan siksi, että haluan saavuttaa sen jonkin, josta minulla on näkyjä, visioita ja toiveita. päästäkseni sinne mitä on post mortem olisi elämän tässä nykyisessä muodossa lopetettava. Ja post mortem pelottaa aina....

AivojenpesumarkkinakulttuuriKeskiviikko 17.05.2006 20:47

Pitkästä aikaa tänään kastsoin televisiota. Kahvitaullo kävin porukoilla vähän syömässä ja parhaaseen katseluaikaan tietenkin. Eli TV-SHOP jylläsi täysillä. Ja mitä kaikkea siellä taaskaan oli tarjolla!!!

MagicBullet. Tekee kaikki keittiö askareet alle kymmenessä sekunnissa. Mitä paska puhetta ma sanon. Siis kyllähän se laite itsessään hienontaa kaiken alle kymmenessä sekunnissa, mutta kaikkineen valmisteluineen aikaa kuluisi laitteella kuin laitteella alkaen pari minuuttia tehtävästä riippuen. MagicBullet-mainos muuttui kylläkin ihan mielenkiintoiseksi, kun luvattiin, että se hoitaa myös sen kaikkein ikävimmän keittiötyön. Tiskaamisen!! Se ainakin tuli ensimmäisenä mieleen. Seuraavaksi mainoksessa sanottiin, että ruuanlaitto yleensä alkaa sillä. Mietin siinä vaiheessa kovasti, ettei ruuanlaiton pitäisi alkaa tiskaamisella, vaikkakin joillakin ihmisillä se on ihan arkea, ettei tiskejä tule tiskattua ajoissa, vaan vasta sitten kun astioita tarvitsee. Jälleen jouduin huomaamaan, että oma käsitykseni ikävimmästä keittiöaskareesta poikkeaa kovin amerikkalaisesta mallista. Nimittäin se ikävin keittiöaskare on valkosipulin murskaaminen. Siitä tulee kamala haju ja se on kamalan sotkuista... Hullujahan nuo amerikkalaiset.

Seuraavaksi Swivel Sweeper. Sepä se. "Mitä jos voisit yhdistää pölynimurin tehon mopin keveyteen". Juurikin niin. Se olisi elämäni pelastus. Ensinnäkin missään muualla ei ole sen mallisia pölynimureita, jossa kaikki johdot, moottorit ja pölypussint ovat kiinteästi kiinni pölynimurin varressa kuin juuri TV-SHOP mainonnassa. Toisekseen mainoksessa, ei tosin suoraan niin väittäen, mutta siihen suuntaan vihjaten, kyseinen Swivel Sweeper korvaa imurin, rikkalapion ja harjan, mopin, pesuaineet, lattialla konttaamisen ja liudan muita monimutkaisia asioita. Epäkohta: laite ei missään tapauksessa voi ikinä koskaan kerätä hienoa pölyä tai kuraa lattia pinnalta. Sehän korvaa vain ja ainoastaan rikkalapion ja harjan - voisin jopa kuvitella, että hyvin. En usko että se laite kykenee imemään hienojakoista pölyä maton sisuksista jne...

Juuri tuollainen kumma aivojenpesumarkkinakultturi antaa minulle suurimmat kiksit alkaa saivartelemaan ja kapinoimaan kaikkea mahdollista epätäsmällistä puolivalhepropagandaa vastaan. Ymmärsin vain sen että oikeastaan TV-SHOP on minun suurin ideapankkini. Aina kun sitä katson, se poikii lauman uusia ajatuksia, uusia pohdintoja ja parhaimmillaan uuden ideologian.

[Ei aihetta]Maanantai 15.05.2006 03:21

Tunnen oloni sairaaksi. En niinkään fyysisesti. Vaan henkisesti. En oikein tiedä, mitä ajattelen tai tunnen. Tämä olo valtaa minut toisinaan. Pakko saada siitä edes palanen ulos. Sanoiksi, teoiksi. Miksi vaan, kunhan se ei jää vain päähäni.

Se on jotakin kauneuteen liittyvää. Kauneuden kaipuu mahdollisesti. Outoa on se, etten koskaan ole pitänyt, ehken koskaan tule pitämään mitään konkreettista kauniina. Kauneus on katsojan silmissä. Ei minun silmissäni. Se on sielussani. Tunnen sen. Se haluaa ulos, muttei sille ole tietä.

Kauneus ei ole kaukana rumuudesta. Joskus ne voivat olla se sama asia. Minun sisälläni. Visuaalinen myrsky pyörii pääni sisällä. En vain voi kuvailla sitä sanoin. Se on jotakin taidetta. Ehkä ken ties ylitaidetta. Visuaalisuuteen sekoittuu kaikkien muiden aistien tuomat kokemukset ja tuntemukset. Haluan oksentaa. Oksentaa jotain aivan muuta. Jotain kaunista tai rumaa. Tärkeää tai turhaa... En tiedä.

Tuntuu kuin olisin vain askeleen päässä saavuttaakseni eksistenssin uuden tason. Pääsisin pois täältä. Pääsisin sinne minne kuulun. Sinne, missä fysiikka ei ole. Sitä ei tunneta. Se on liian pinnallista. Liian olevaista. On vain olevaisuus. Havainnot ovat siellä olemattomia. Toisinaan, kuten nyt, tunnen olevani kosketuksissa eksistenssiin. Se tulee kun katson jotakin elokuvaa. Ehkä joskus kun kuulen musiikkia. Tai kun näen taidetta.

Tahtoni haluaisi vetää ruumiin veltoksi. Irtautua. Olen kuin jossakin transsissa. Oudossa unessa, toisessa ulottuvuudessa. Ja aivan kuin olisin vain sen yhden askeleen päässä siitä. Minua ahdistaa. Tätä kai Buddha tunsi hetkeä ennen valaistumistaan. Ehkä jopa useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Läpi elämän.

Alan todella seota. Ajatuksetkin tulevat päähäni ensin englanniksi, josta ne on käännettävä suomeksi. Tämä on outoa. Otsassani tuntuu kumma paine. Aivan kuin aivojen otsalohko kävisi ylikierroksilla. Kunnon keskittymisellä pystyn aiheuttamaan tämän samankaltaisen paineen mietiskelemällä tai opiskelemalla. Eikö se ole aivojen otsalohko, jossa ajattelin prosessit tapahtuvat? Olisinpa pelkkä otsalohko, tai se ajatus, joka siellä on menossa. Pääsisin eroon tästä materiasta. Olisin puhdasta energiaa. Voisin ajatella, kokea ja tuntea puhdasta kauneutta. Osaisin erottaa sen rumuudesta. Olisin se kauneus, kuin pisara meressä.

Minä en vo jatkaa enempää nyt. On pakko lopettaa ennen kuin pääni räjähtää. Silloin kaikesta tulisi turhaa. En olisi saavuttanut mitään. En sitä mitä tahdon.

joo-o ja liikaa aikaa :PLauantai 13.05.2006 23:48

Laita musiikkiohjelmasi shufflelle ja vastaa kysymyksiin tulevien biisien nimillä.


Missä asut: Darts

Kuvaile ensirakkauttasi: A.D.I.D.A.S.

Kuvaile tämän hetkistä ihastumistasi: over the shoulder :) huippua

Mikä on haasteesi: Third eye [Live] tää on kyl aika vaikee..

Ketkä ovat ystäviäsi: Edessäni - näyttö ja läppäri?

Kuvaile ulkonäköäsi: Shimmy

Mitä teit viime yönä: DOA???

Mikä on elämäsi tavoite: The Bad Touch :D

Milloin harrastat seksiä: Kissing the Sahdow???

Miten haluat kuolla: Tentative

Mitä sanot vanhemmillesi: Black and Blue, sepä se

Missä vietät aikaasi: Chop Suey

Mitä ajattelet yhteiskunnasta: Prosthetics

Kuvaile viimeisintä sydänsuruasi: David Courtney

Mikä on selityksesi kaikelle: Word up!

Mitä ajattelet perjantaisin: Paul

Mihin kysymyksiin elämästä et ole saanut vastauksia: Part of me, okei

Mikä on lempivärisi: Jimmy

Mikä on neuvosi vähemmän kokeneille: Stick N'Move

Mitä tekisit mieluiten juuri nyt: Mellowship Slinky In B-Major

Kuvaile parasta ystävääsi: The Angel :)

Mitä on sänkysi alla: High Voltage - korkea jännitys??

Mikä on ollut suurin saavutuksesi: The Missing

Mihin menet häämatkalle: This is the place, no eipä oo pitkä matka

Mitä on TEE NÄMÄ -listallasi: Wait and Bleed!!!!

Missä olisit mieluiten juuri nyt: Maxwell Murder

Elämän lähteellä...Keskiviikko 10.05.2006 01:17

Noniin. Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sanajärjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan!


1. Mikä minun nimeni on?
Joni - Oikein!

2. Missä asun?
No täällä näin.

3. Mikä olen?
Olet tuleva tähti - tuon tiesin jo kysymättäkin :D

4. Millainen olen?
Mä tulisin varmaan sun kanssa paremmin toimeen jos et floodaisi etkä toistaisi itseäsi.

5. Kuka olen?
Olet Napoleon.

6. Mikä on ollut kaikista tärkeintä elämässäni?
Juoppous. - Siistiä!!!

7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
Vilkkaus.

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
Ehdottaisin kaivamaan kirjahyllystä tietolähteen, minä yritän keskittyä näihin elämää suurempiin kysymyksiin!

9. Miltä näytän?
Pohjaanpalaneelta. - eikö loppuun palanut olisi parempi?

10. Miltä tunnun?
Elämältä. - Mä oon aina tiennyt että oon jotain erikoista...

11. Miltä maistun?
Silakalta. - Thanks man...

12. Miltä tuoksun?
Norsulta. - Toivottavasti se on hyvä asia..

13. Missä minun kuuluisi olla?
Autosi takapenkillä. - Hui kamala! mitähän minä siellä...

14. Mikä minun kuuluisi olla?
Kukkasten tuoksu ja haiden hampaat. Nepä ne. - Mukava yhdistelmä

15. Mistä minut löytää?
Kouvolasta, mutta se on Suomen turhin kaupunki. - Yhdyn oraakkeliin täysin

16. Miten minut tavoittaa?
Aivan MAINIOTA! Kun vihdoin tajusin että olen oikea ihminen, en mikään oraakkeli!

17. Minkä ikäinen olen?
Sinua vanhempi, onneksi.

18. Mikä minun sukupuoleni on?
Kyllä se naiselta vaikuttaa. - Oikein!

19. Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän?
Koskaan ei voi olla liikaa, vaikka muutos on ollut kauan vireillä. - Haastamine on homoille...

Oraakkeli on näemmä aina ja kaikessa oikeassa. Kiitos oraakkeli elämäni palauttamisesta takaisin raiteilleen!

äidinkielestäSunnuntai 07.05.2006 19:32

Nyt tiedän miksen koskaan ymmrtänyt äidinkielen tunteja. Kieliopista esimerkki. Kun lapsi tulee myöhässä kotiin- mielellään yömyöhään. Tällöin äiti kysyy: "Missä sä olet ollut", joka on aika muodoltaan selkeä perfekti. Lapsi vastaa: "Olin kaverin luona", joka on taas imperfekti. Samasta aiheessa kysymys ja vastaus ovat eri aikamuotoa. Mitä järkeä?