IRC-Galleria

Sisälläni on paljon sanattomia rakennelmia, jotka toimivat kuten pitääkin, vaikken olekaan määrittänyt mitä ne ovat tai miksi ne toimivat niin kuin toimivat. Välähdyksiä näiden rakenteiden olemassaolosta saan vastaamalla toisten ihmisten kysymyksiin sanallisesti (joko kirjoittaen tai puhuen). Joskus ihan yllättyy, miten koherenttia settiä siellä kuoren alla onkaan, ja että miten hyvin sisäinen filosofia ohjaa vaikkei se itsekään tiedosta itseään. Se vain on, mutta silti se on oikeassa, tai ainakin pyrkii siihen. On valmis muuttumaan, ja määrittelemättömänä kykenee siihen nopeastikin. Määritelmien ei tulisi antaa ohjata prosessia, vaan prosessin niitä, muuten ne ovat esteitä. Parhaimmillaan määritelmät itsestä ovat tarttumapintoja, jotka ovat vähän aikaa paikoillaan, ja joilta voi ponnistaa, mutta jotka häviävät sen jälkeen (vähän niin kuin joissakin tasohyppelypeleissä).

Kaipa yritän tässä vain sanoa, että suunnan voi tietää, vaikkei tietäisikään miksi sen tietää. Kuin kuorellinen johto, jonka sisältöä ei tiedä. Jos sen kuorta joskus vuolee hieman - nähdäkseen sisällön - ymmärtää, mitä kaikkea siellä kulkee. Näky voi olla yllättävä - siellä voi olla aivan kummia piuhoja, jotka kuitenkin ovat hyödyllisiä ja hyvästä syystä siellä. Tuon johdon kannattaa kuitenkin antaa joskus kehittyä ihan rauhassa, sillä ei liene hyväksi tietääkään kaikkea sen sisältöä. Pääasia, että se toimii.

Ja sitten töihin.