Vaihtoehtona on hakea töitä mainostoimistoista, viestintätoimistoista ja muista mahdollisista graafikkoa tarvitsevista yrityksistä tai yrittää selvitä oman firman avulla. Kumpaan tahansa vaihtoehtoon päädynkin, tarvitaan siihen äärimmäistä tahdonvoimaa.
Tiedän, että jos vain päätän edetä johonkin suuntaan, homma tulee toimimaan. Jos ei murehdi liikaa, voi keskittyä asian hoitamiseen. Taustavoimina pauhaavat kuitenkin erilaiset pelot. Ansaitsenko tarpeeksi rahaa vuokraan ja elämiseen? Jos haluankin keäksi töihin toisen palvelukseen, saanko töitä mistään? Murehtiminen on turhaa energian tuhlausta, vaikka on tietty hyvä ymmärtää mikä on hullua ja mikä ei. Mutta jos tekonsa tunnistaa hulluksi, ei se yksinään saa estää toimimasta niin. Pikemminkin päinvastoin. Hulluus on rohkeutta.
Tällä hetkellä olen päättänyt vain luottaa siihen, että kyllä omia töitä riittää tarpeeksi. Toisen palveluksessa työskentely ei ole kuitenkaan läheskään niin antoisaa kuin oman firman pyörittäminen. Molemmissa on eri tyyppistä vapautta - toisen palveluksessa vapaa-aika on vapaampaa kuin yrittäjällä, mutta yrittäjän työ on vapaampaa. Arvostan molempia, mutta työssä viihtyminen on kuitenkin monin verroin arvokkaampaa. Kunhan vaan muistaa loihtia itselleen vapaa-aikaakin.
Päätä sinäkin onnistua. (pakollinen loppulause)
Uusimmat blogimerkinnät
- 9 biisiä valmiina 18.09.
- Enzyme 03.03.
- Muutamien kuukausien etäisyys paljastaa r... 02.11.
- Liian monta suuntaa 29.08.
- Juoni valtaa alaa 02.08.
- Uleåborgin linnoituksille! 26.07.
- Tomaattipuuro 29.06.
- Päätöksiä ja vapautta seuraava ajan p... 26.06.
- Uusi Juoni 21.06.
- Pyörä löytyi, perkele! 21.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (43)
-
▼
2006 (72)
- ▶ joulukuu 2006 (8)
- ▶ marraskuu 2006 (11)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (14)
- ▶ elokuu 2006 (3)
- ▶ heinäkuu 2006 (2)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (5)
- ▶ maaliskuu 2006 (5)
- ▶ helmikuu 2006 (11)