IRC-Galleria

Palasin Latvian reissulta monta tapahtumantäyteistä päivää rikkaampana. Kaikki tuntuu taas niin tavalliselta. Onneksi on kuvia. Onneksi laitan niitä pian esille.

Ostin jonkin aikaa sitten Placebon Meds -levyn kuulematta siitä yhtään biisiä. Koko orkesteri oli muutenkin aika vieras, lukuunottamatta muutamia hittibiisejä. Meds kolisi ja kovaa. Jokainen biisi on nautinnollinen. Pirun kova kiekko. Kuuntelin sitä nonstoppina muutaman viikon ja sitten olikin pakko hommata lisää Placebo-levyjä. Nyt omistan Medsin lisäksi Sleeping with Ghosts ja Without you I'm nothing -lätyt. Black market music ja Placebo (debyytti) täytyisi vielä hankkia. Placebo on sellaista musiikkia, että sille pitää antaa mahdollisuus, muuten se ei puhuttele. Tai ainakin itselleni orkesteri oli kaukainen kunnes todella päätin kuunnella sitä kerran kunnolla.

Arvostukseni kyseistä herraa kohtaan on noussut kohisten. Tutustuin kokeilumielessä uuteen Rudebox-levyyn ja sehän rokkaa kuin kymmenen kirahvia vesiputouksen liepeillä. Elektroniset saundit, "We're the Pet Shop Boys" -biisi, Neil Tennantin vierailu "She's Madonna" -biisissä, rento räppäys, Bongo-bong -biisi! Monipuolinen heppu. Hienoja biisejä ovat myös "The Actor", "Never touch that switch", "The 80's" ja "Louise". Vähän pelkään, että nyt joutuu taas ostamaan levyjä.

Täytyy kyllä sanoa, että IRC-Gallerian päiväkirja on ihanan yksinkertainen blogisofta. Täällä voi todellakin keskittyä olennaiseen.

Aion kuitenkin kokeilla iBlogia, josta muutama kokeellinen merkintä jo löytyykin: http://c2162.iblog.com/

Blogit, podcastit, foorumit, yhteisösivut, uutissivustot, pikaviestimet...puhetta, keskustelua ja tietoa on tarjolla loputtomasti. Tämän kaiken keskellä oma osallistuminen tuntuu lähes merkityksettömältä. Onko oma pisara valtamereen tiputtamisen arvoinen?

On hienoa, että viestintä on menossa pois keskitettyjen uutispalvelujen ja muiden sisältöyhtiöiden käsistä.

Matkat ja ajatukset kiinnittyvät muistoissani tiiviisti yhteen. Kun myöhemmin palaan johonkin aikaisempaan ajatukseen/pohdintaan, liitän sen yleensä siihen tilaan, liikkeeseen ja paikkaan missä olen asiaa ajatellut. Matkustaminen, joko ihan vain kävely tai sitten pidempi reissu, on hyvin tärkeä osa kasvuprosessia. En usko, että ajatuksenikaan liikkuisivat yhtä paljon, jos en itse liikkuisi. Matkat myös erittelevät ajatuksia paketeiksi, aivan kuin blogimerkinnätkin ovat pieniä kokonaisuuksia - eräänlaisia matkoja?

On se vaan omituista, miten jonkun kannettavan tietokoneen saaminen tuntuu vapauttavan todella paljon. Tällä voi tehdä kaikenmoista jännää (töiden lisäksi) - pelata, tehdä musiikkia, katsoa elokuvia, kirjoittaa tekstejä ja seilata verkossa. Sitä voisi sulkeutua aika tehokkaasti ulkomaailmalta, jos olisi sellainen tyyppi. Sen sijaan että sulkeutuisin, aion ottaa vapaudesta kaiken irti ja tehdä edellämainittuja juttuja erilaisissa ympäristöissä. Olettaisin eri paikkojen tuovan samoihin tehtäviin uutta energiaa. Yrittäjänä voin vieläpä tehdä töitä missä, milloin ja miten haluan. Siispä joulukuun aikana aion lähteä johonkin maailman suuntaan, vieraaseen kaupunkiin tekemään töitä.

Hospitality Clubin ja CouchSurfingin jäsenet, sekä kaikki muut innokkaat majoittajat! Tarjouksia yöpaikasta otetaan vastaan. En pahastuisi, vaikka tutustuisin samalla uusiin jänniin ihmisiin.

Pelkään astua liian syvälle itseanalyysin maailmaan. Olenko sittenkään sitä mitä kuvittelen olevani? Olen ainakin tähän asti ajatellut, ettei ole edes kovinkaan tärkeää tietää kaikesta sisällä liikkuvasta. Ehkä sittenkin on.

Söpölaisen kuolontaksin kaikki levyt haluan saada mahdollisimman pian. Kaunista ja kestävää musiikkia. Aijai nam nim.

Sain vihdoin kannettavan tietokoneen (HP NX9420). Vaikuttaa kyllä kivalta kapistukselta tämä. Nyt vaan täytyy miettiä, että kumman sukunimi otetaan. Käyttöjärjestelmä ei hyväksynyt käyttäjänimekseni C2162:sta. En ymmärrä miksi. Piti sitten laittaa koodi koko komeudessaan: C2162-80023.

Kirpputorille tieni käy.

On rankkaa tiedostaa, että oma elämä ja sen onni on ainoastaan itsestä kiinni. Onnellisuuden on lähdettävä sisältäpäin. Kaikki muu voi kadota milloin vain, ja itsekin voi kadota. En aio kuitenkaan unohtaa muita etsiessäni onnea - ei ole millään tavalla väärin tarvita muita ihmisiä, kunhan itseys ei perustu toisiin.