IRC-Galleria

Hyi hyi hyi!!! Maa aloin nyt etsiin kamppaa Suomesta. Silla samaisella sivulla oli ilmoitus: "Nuori pariskunta etsii kaksiota Tampereen keskustasta". Onko enaa mitaan tylsempaa!!! Hyi v****!!! Mulla on ihan sekavat tunteet. Mua oksettaa tulla takaisin Suomeen! Toisaalta mulla on ollut ihan sairaan kova koti-ikava. Se varmaan johtuu siita, etten tykkaa mun alipalkatusta tyosta ja haluaisin irtisanoa itseni vaikka huomenna. Haluaisin myos opiskella ja menna johonkin kunnon hommiin, mutta siihen menee sata vuotta! JA ei siina mitaan, mutta kun se sata vuotta pitaa viettaa Suomessa!! Se on hyva maa, en vaan halua asua siella. Mua ei kiinnosta yksikaan kaupunki siella, eika ne v****5.6 miljoonaa ihmista!!

Se mun koti-ikava johtuu varmaan siita, etta mulla lahti yks kaveri Mullalyupista takaisin Eurooppaan viikko sitten. Me nahtiin viela viime viikonloppuna taalla Sydneyssa ja se oli mun paras viikonloppu koko Ausseissa! Mua pelottaa, etta mun kaverit taalta maailmalta unohtaa mut. Mua pelottaa, etta maa kaikki mita viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on sitten vaan niinQ hyvaa unta, josta maa heraan Suomessa ja niita ihmisia ei ole olemassakaan enaa. Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi yllapitajaa ja enta, jos maa olen ainoa, joka pitaa niita ylla tai tuntee edes tarvetta pitaa niita ylla. Ja ei auta olla sielunkumppani, jos valimatka tekee tuttavuudet liian tyolaiksi ja tarpeettomiksi.

Maa tiedan, etta ne pari ekaa viikkoa Suomessa on hauskoja, kun mikaan ei ole muuttunut. Mutta sitten kk paasta maa tajuan, etta mikaan ei tosiaankaan ole muuttunut. Musta tulee taas holmo opiskelijatytto, jolla on paamaarana valmistua ehka joskus (=tyhja elama). Ei mitaan mita odottaa. Ei uutta kaupunkia, ei uusia kavereita. Vanhat unohtuu, koska ei ole enaa mitaan mista jutella kun tavataan esim. naamakirjassa...

Se mun koti-ikava johtuu myos siita, etta Euroopassa on nyt kesa ja taalla on tosi syksyista ja mulla on varmaan joku kaamosmasennus. Taalla lentaa viela lepakoita taivaalla iltaisin. Nyt olis vaan ihan tulla toiden jalkeen lauantai-iltana tyhjaan kotiin ja kattoa joku leffa ja sammahtaa omalle valkoiselle sohvalle. Mutta kun tulen toiden jalkeen kotiin taalla, mua odottaa likainen hostelli, ahdas keittio ja tekohymy, johon mun taytyy pukeutua, ettei ihmiset ajattele, etta olen tylsa, epasosiaalinen ja hapannaama. Olispa Suomessakin backpackerhostelleja (tosin pikkuisen paremmin eristettyja Suomen kelilla. Tyypillisessa backpacker hostellissa nimittain seinat on paperia ja ikkunoissa on vain verho).

Ihan hirveeta tunnemyllerrysta. Toisaalta on ihan helpottavaa huometa, etta tunteita viela on....