Katajanokalle ku päästii, ni ei ku lippui lunastamaa. Oli ihan outoo, eihän siel ollu minkäälaisii jonoi, niinku aina tähä mennes on ollu. Noh, ei valittamista, tosiaankaan.
Sitte mentii odottamaa yläkertaa et ovet aukee ja päästää laivaa kohti. Näkyhän siellä tuttujakii, samasta lukiosta yks Marko. Eipä tarvinnu odotella ku about 10 minsaa. Loistava ajotus, sanoisinko. 
Laivalle ku päästii ni pysty jo huokasee helpotuksest. Ei tarvin enää raijata sitä kassia perässä. (Älkää kysykö mitä raijaamista siinä kassissa oli. Voi kuule ku tietäisitte, se oli ainaki näääääääin iso ja aivan hel*etin painava. Ai miks niin paljo tavaraa? Eiks tää kerro kaiken: NAISET!
) Sitte vaa relattii hytis ja luettii (Tom) Cruisee, ja tietty ooteltii et laiva lähtis ja aukeis Tax Free yms. Laivalla oli siis artistina Ressu Redford (voi kun se on pieni mies 
), sitte jotai luentoa pitämässä Pirkko Arstila ja tietenkin pääesiintyjinä SCANDINAVIAN HUNKSIT! 
Eka ilta meni tosi nopeesti (niinku aina), ku lähtö oli vasta puol kuudelta, ni eihän siinä tunnu ehtivän tehä yhtää mitää. Käytii siis tsekkaamas Tax Freen, että myös koko laivan tarjonta samalla kertaa.
Yöllä sitte päädyttii joskus puol kahen aikaa vasta sinne Discoon. Alko sitte kiva merenkäynti, vai liekö vaikuttanu ne Euroopan myrskyt. Ei se kyl onneks hirveest menoo haitannu, sillä hauskaa oli ku mukavaa seuraakii löyty ja pointsit siitä että DJ Stefu oli taas päivittäny musiikkitarjontaa. Jossai vaihees me sit päädyttii hyttiikii takasin ja tarkotus oli käydä nukkumaa et ois jaksan sitte herätä ysin pintaa ja lähtee Tukholmaa shoppailee. Eihän siinä nyt ihan niin käyny.
Puol kaheksan jälkee vasta päätettii vähäks aikaa torkahtaa. Ei ollu mitää toivoo herätä jo ysilt, joskus kymmenen pintaa vissii päästii häthätää ylös. Sitte ku oltii vihdoin selvitty hytistä ulos ja oltii valmiita lähtöön, ni eihän siellä enää mitää Viking Linen bussei menny 12 jälkee (kun ei siis ollut bussikuljetusta edes alunperin satamaankaan asti). Näinhän siinä tietty kävi.Vaihtoehtona oli luottaa mun suuntavaistoon, sekä kartanlukutaitoon ja lähteä paikallisbussilla Gamla Staniin. Suvi ei ollu kauheen innoissaa, ku siel oli viel aivan tajuton tuulikii. Mun vaan täyty olla varma ja luottaa itteeni. Sillä me selvittiin ihan kertaheitolla perille asti, ihan ku oisin kulken siel joka päivä (viimeeks käyny maissa pari vuotta sitte, enkä todellakaa kulken millää julkisil).
Siinä sitte tallattii kaupois ja vaihettii ees taas kruunuiks rahaa ku ei tienny ostaako vai eikö osta. Aika meni nopeest eikä nyt loppujen lopuks ehitty käydä oikee paljo missää. Päätettii lähtee takasin laivalle päin. Taas sama homma ku tullessakii. Oltiin täysin vaistojeni varassa. Laivalle asti päästii kuitenkii takasin täysin ongelmitta ja päätettii sitte et yritetää nukkuu siin jonkun verran. Kolmisen tuntii sentää saatii jotenkuten torkuttuu siin ja kyl sit heti jakso ehkä kymmeneksen paremmin. Valmistautuminen illan pääesiintyjien keikkaa varten alkoi. Seki vähä venähti sitte yli suunnitellun ajan. Hyvä et just ehittii paikalle ku Hunksit alotti.
Vähän naiset on kauheita. Ne käy suorastaa toistesa kurkkuu, pienimmästäkii asiasta. Sairasta!Olin ihan varma et Hunksit esittää täysin saman ohjelman mitä ne veivas koko viime vuoden. Alku ei ollu kauheen lupaava. Sama musiikki ja sama alotus. <totinen> Vaan kuinka ollakaan, siinähän oli sekotus vanhaa ja uutta. Alko heti fiilis nousee. Koko keikka oli kyl hyvä (niinku aina) ja sanonpa vaan, että KANNATTI!
Siitähän se sitte meno jatku luonnollisesti suoraan kerrosta ylemmäs, eli Discon puolelle. Kivaa oli ja rahaa meni.
Käytii me vissii jo viiden pintaa nukkumaa, et jakso sitte kasin aikaa heräillä ja käydä pakkaamaa. Kumma miten sitä kuitenkii tuli ostaneeks tavaraa, ettei meinannu kassiin mahtua mitää. Oli kyllä niin turvoksissa että tuntu sen ratkeavan hetkenä minä hyvänsä. Kotiin kuitenkin piti lähtee. Sehän se on aina inhottavin homma tommosen reissun jälkee. Olin kyl yllättyny siihe, kuinka pirtee loppupeleis olin noin vähillä yöunilla. Aina on ollu ihan ku nukkuneen rukous. Meinannu pystyy nukahtaa. Vaan nyt oli kaikki toisin. Olihan tää risteily kuitenkin kaikkien aikojen paras (ja niitähän on koettu yks sun toinenkin)! 
Ei tässä muuta ku seuraavaa risteilyä odotellessa...