IRC-Galleria

Eilen menin Kotkaan ja tänään hurautin takasin. Ei siellä mitään kummempaa ollu, ku ei suunnitelmat sitten pitäneetkään, niin ajattelin että voihan sitä kotonaki joskus olla.

Huomenna ajattelin sitten vapaapäivän viettää siivotessa. Vois tehdä oikein kunnon siivouksen. Tutkiskella kaappeja ja muutenkin vähän katsella mitä sitä on ja ei.

Meinasin että ottaisin noi Hunksit (Daizu%60&image_id=65678990) pois seiniltä, mut saa nähä mikä on fiilis huomenna...

oli todellakin erikoinen. Maanantaina olin kun maani myynnyt. Tiistaina taasen koin iloisen yllätyksen. Keskiviikosta eteenpäin aloin vaan murehtimaan seuraavasta viikosta. Torstai ja perjantai oli tuskaa, kun tiesi että kohta tääkin viikko loppuu. Sitä en ois halunnut. Sekoilukshan se jotenki viikko meni, ei oikein saanu mistään langasta kiinni. Mutta tänään kuitenkin päivän päätteeksi käteen jäi enemmän positiivista kuin negatiivista. Sillä jaksaa seuraavat kaks viikkoa.

Mielenkiintoinen viikko ollut tähän mennessä. Saas nähdä mitä tästä ja tulee.. On kyl niin sekavaa. Jännityksellä katsotaan miten tää viikko jatkuu.

mikä ilta!

Oltii siis Sannan kans kattomassa Hunkseja Haminassa. Lavalla näyttäytyi Jani, Jucci, Tero, Mauno, Samuli ja Antti "Unelma" Peltonen. Pilkkuun asti siellä tuli sitte oltua ja minähän olin kuskina. Oltais päästy Hunksien jatkoilleki Kotkan Seurikselle, mutta "hinta" olis ollut liian kova. Ei omatunto sallinut. Mut oli kyllä ikimuistoinen ilta ja hauskaaki riitti. Ei hyvä luoja!

Yli 25h valvottu, edellisen yön alle 5 tunnin yöunilla. Olo on sen mukainen, kuin ois kännissä. Nyt ois aika nukkumatin, eli aa-aa.

Iltapäivällä sitte nokka kohti mökkiä. Olo on varmaan ku omenalla.

Mä alotin viikonlopun viettämisen jo tänään. Suuntasin töistä kohti Kotkaa. Illalla pitäis mennä parin työkaverin kans Hamina Tattooseen, tai no, pikemminki kattoo Hunksei.

Huomen pitäis suuntaa taas mökille oleilemaan. Sunnuntaina nokka kohti Vantaata jälleen.

Töissä tulee seuraavat kaks viikkoo olee... sanotaanko että erikoiset. Pakko se on kahlata ne päivät läpi ja sitte kattoo mikä on tilanne asioiden suhteen. Eiköhän ne sitte ala selviämään. Innolla ja kauhulla odotan maanantaita, mikä on mahtanut olla viestini reaktio. No sitä odotellessa...

Akku toimii, auto liikkuu. Kova oli vääntö ja tappelu mut kaikki reilassa. Hiphei!

Päivä oli kyl niin sattumien kauppa ettei tosikaa. Ilman vastoinkäymisii en ois saanu sitä kaikkee hyvää tilalle. Oon mä aika kettu...

Aamu oli ihan PERSEESTÄ!! Leipä oli homees, no sen kesti vielä. Auton akku oli tyhjä, finito, kaput! Ai helvetti että kirosin. Soitin kaikki kynnelle kykenevät läpi (kellohan oli siis 7), mut kukaa ei osaa silloin kyl vastaa puhelimee ku on HÄTÄ!

Käynnistyskaapeleita ei näytä kukaa omistavan, (edes allekirjoittanut) joten auto jäi siis pihaan. Onneks Jopo suostu hakee mut töihi. Ahistelin kaikkii kynnelle kykeneviä töissä, et oisko jollai käynnistyskaapeleit. Ei näytä olevan noin hienoilla ihmisillä.

Kotiinkin päin sain kinuttua kyydin. Onneksi on vielä niitä Uljaita Prinssejä jotka auttavat neitoa hädässä.

No akun tilanne pitäis kohentua muutaman tunnin sisällä, kun Team Ahma Kotkasta suuntaa tänne antamaan tekohengitystä. Huoh! Iso käsi heille!

Töistä tuli lähettyä sitten ihan ennen aikojaan, tosin menin mä aamulla jo ennen seiskaa sinne. Hyvä minä! Tosiaan lähettii sitte Annan kanssa ajelemaa Kotkaa kohti ennen niitä himo-ruuhkia.
Kiireellä roudasin kamat sisää ja lähettii Tiian kans Meripäiville. Mukaan liittyi myöhemmin Jake, Sanna ja Sannan veljet. Sakki hajoili aika pahasti vähän väliä, mut semmostahan se on isossa porukassa.

Eräs nimeltämainitsematon henkilö onnistuneesti pilasi jälleen illan, mutta onneksi taas toinen ihanuus pelasti sen, tai no teki päivästä muistelemisen arvoisen. Toivossa on hyvä elää, niin se lapamatokin sanoi.

Huomenna suunnataan mökille, jos siellä pääsis nauttimaan tästä lämmöstä ja auringosta. Sunnuntaina pitäis sitte lipua takasin Vantaalle ja palata arkeen.

Päivä 2

Tänään oli taas aurinko-päivä. Elämä hymyilee ja sillee. Kaikki on niin ihanaa, ai että. Ei siihen paljoa tarvita, vain hiukka komeutta, uljautta, ystävällisyyttä ja ripaus kohtaloa.

Innolla ja kauhulla odotan mitä huominen tuo tullessaan, mutta eihän sitä kukaan tiedä...

Martina ja Esko on palanneet yhteen ja häitä juhlitaan 30.8.2008 Helsingin Tuomiokirkossa. Tällä hetkellä ovat niin "onnellisena" Kolumbiassa häämatkallaan. Oisin kyllä miettiny tuotakin asiaa _muutamaan_ otteeseen. No omapa on elämänsä.

Onneks päivässä oli paljon muutakin. Ehkä sitä paskaa, mutta paaaljon enemmän sitä hyvää. Päivä kyllä sujui todella ahkerasti, oon niin ylpee itestäni. Mikää ei jääny kaihertamaan mieltä kyllä tästä päivästä. Iltaa on siis hyvä jatkaa.