IRC-Galleria

Oli kyllä hurja ilta. Ensin tänne tuli vaan Maija ja Katri, mut sitte tulemisestaan ilmotti Pake, Marju, Euska ja Pasi. Ne tuli tänne istuu reiluks tunniks. Me suunnattii Hotlalle ja Marko lupas tulla kans. No se tuliki ja veettii niin paljo viinaa ettei tosikaa. Ensin ajettii tänne, mut se haluski sit himaa. Tilasin sille taksin ja se lähti sit. Jäin tänne yksin sekasena ku seinäkello ja toivon vaan parasta. Ettei huomen siis oo aivan järkyttävä krapula. Onneks maanantain on kuitenki vp, eli meen sisustaa just Markon kämppää. Mut eiköhän se tästä elämä voita kuitenki, toivotaa.

Ihanaa! Seuraavat kolme päivää vapaata. Tiistaina joutuu vasta menee töihi. Sit ois enää 9 päivää töitä ja alkaa koulu. Töissä on vaan niin kivaa, ette kuule uskokaan.

Viikonloppu menee varmaan nopeesti. Tänää ja huomen päivällä tässä näitä kotihommia edessä ja illalla hotellille porukalla. Sunnuntai menee koomaillessa. Maanantaina sitten sisustamaan kaverin kämppää. Kivaaa!

Mutta minkäs sille voit. Kaveri soitti, en tiie mitä sil oli kenties asiaa. Kuitenki ite sain idean että käydäänpäs kattomassa jo osaa niistä huonekaluista, joita suunnittelin siihen sisustukseen. Päädyin sitten Espooseen kiertelemään huonekalukauppoja. Loppupeleissä eksyttii vähä muihinki kauppoihi ostaa niit tarvittavia tavaroita. Loppujen lopuks auto oli täynnä tavaraa. Aika myöhäänhän siinä reissussa meni, vaikka aamulla on työpäivä taas. Mut kivaa oli, maanantaina jatkuu! Paljon on hommaa jäljellä...

En tajuu miks helvetissä kaikesta aina pitää vääntämällä vääntää. On se vaan niin kiva aina tehdä kaikki vaikeimman kautta.

On olemassa ihmisiä, joista en tykkää, eikä kaikki tykkää minusta. Silloin sellaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla, jos ei ole pakko. Tai, no pakkohan ei ole kuin kuolla. Mutta jos elämässä on väistämättömiä tilanteita, jolloin joutuu olemaan ihmisen kanssa josta ei pidä, niin kyllä sellaisen kestää. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja kaikkihan me aikuisia tässäkin tilanteessa oltaisiin. No minkäs teet.

Tuntuu jotenkin typerältä, että itse sitä olis valmis luopumaan ja kestämään vaikka mitä toisen puolesta, mutta kun tilanne on toisin, niin ei se toinen tekiskään sitä samaa mun puolesta. Siinä vaiheessa käy miettimään onko sitä itse tyhmä, vai onko se toinen edes koko suhteen arvoinen. Paljon on kuitenkin koettu ja eletty, että sen takia en olis valmis luopumaan mistään. Mutta seuraako tästäkään yhtään sen parempaa?

Pitää vaan avarakatseisesti katsoa tulevaisuuteen ja mitä elämä tuo tullessaan. Ei pitäis aina pieniin, joskus turhamaisilta tuntuviin, asioihin takertua, mutta jos tulee loukatuksi, ei sillä ole väliä kuinka turhamainen asia se on.

Kosto ja kateus on asioita jotka kalvaa ja tappaa ihmisen, ainakin sisäisesti. Pitäis osata nauttia niistä elämän pienistä ilonhetkistä, koska on sanottu, että nauru pidentää ikää. Se on kyllä totta. Iloisena ja elämänmyönteisenä sitä varmasti elää pidempään, kuin koko aika hermot kireänä valmiina tappamaan jokaisen vastaantulijan kadulla. Okei, vastakkainasettelu oli liian raaka, mutta ymmärtänette mitä ajoin takaa. Itse kuulun osaltani kumpaankin. Valitettavasti oon ihminen joka varmasti kostaa takaisin sen, mitä mulle on tehty. Se on väärin, mutta perkele, varmasti saa jokainen maistaa omaa lääkettään. Pohjimmiltaan kuitenki haluun että kaikilla menee hyvin, varsinkin mulle tärkeillä ihmisillä. Ota tästäkin nyt selvää, ihmiset on outoja olioita.

Mutta se on varmaa, että kaikki muutos lähtee vain ja ainoastaan itsestä. Mitään ei saa jos ei yritä. Vaikka joskus (siis yleisesti sanottuna: yleensä) saakin nenilleen, niin sitä on vaan noustava ja jatkettava matkaa tällä elämäntiellä.

Ensin valitin ku oli pirun tylsää. Ei vaa mitää tekemistä. Kaveri sit halus mun sisustussuunnittelutaitoja ja suunniteltii sen koko kämpän sisustus. Aamutunneillehan tääki meni, mut onneks ei oo kiire mihinkään. Viikon päästä alkaa sitte toteutus. Kivaa!

Eilen menin Kotkaan ja tänään hurautin takasin. Ei siellä mitään kummempaa ollu, ku ei suunnitelmat sitten pitäneetkään, niin ajattelin että voihan sitä kotonaki joskus olla.

Huomenna ajattelin sitten vapaapäivän viettää siivotessa. Vois tehdä oikein kunnon siivouksen. Tutkiskella kaappeja ja muutenkin vähän katsella mitä sitä on ja ei.

Meinasin että ottaisin noi Hunksit (Daizu%60&image_id=65678990) pois seiniltä, mut saa nähä mikä on fiilis huomenna...

oli todellakin erikoinen. Maanantaina olin kun maani myynnyt. Tiistaina taasen koin iloisen yllätyksen. Keskiviikosta eteenpäin aloin vaan murehtimaan seuraavasta viikosta. Torstai ja perjantai oli tuskaa, kun tiesi että kohta tääkin viikko loppuu. Sitä en ois halunnut. Sekoilukshan se jotenki viikko meni, ei oikein saanu mistään langasta kiinni. Mutta tänään kuitenkin päivän päätteeksi käteen jäi enemmän positiivista kuin negatiivista. Sillä jaksaa seuraavat kaks viikkoa.

Mielenkiintoinen viikko ollut tähän mennessä. Saas nähdä mitä tästä ja tulee.. On kyl niin sekavaa. Jännityksellä katsotaan miten tää viikko jatkuu.

mikä ilta!

Oltii siis Sannan kans kattomassa Hunkseja Haminassa. Lavalla näyttäytyi Jani, Jucci, Tero, Mauno, Samuli ja Antti "Unelma" Peltonen. Pilkkuun asti siellä tuli sitte oltua ja minähän olin kuskina. Oltais päästy Hunksien jatkoilleki Kotkan Seurikselle, mutta "hinta" olis ollut liian kova. Ei omatunto sallinut. Mut oli kyllä ikimuistoinen ilta ja hauskaaki riitti. Ei hyvä luoja!

Yli 25h valvottu, edellisen yön alle 5 tunnin yöunilla. Olo on sen mukainen, kuin ois kännissä. Nyt ois aika nukkumatin, eli aa-aa.

Iltapäivällä sitte nokka kohti mökkiä. Olo on varmaan ku omenalla.

Mä alotin viikonlopun viettämisen jo tänään. Suuntasin töistä kohti Kotkaa. Illalla pitäis mennä parin työkaverin kans Hamina Tattooseen, tai no, pikemminki kattoo Hunksei.

Huomen pitäis suuntaa taas mökille oleilemaan. Sunnuntaina nokka kohti Vantaata jälleen.

Töissä tulee seuraavat kaks viikkoo olee... sanotaanko että erikoiset. Pakko se on kahlata ne päivät läpi ja sitte kattoo mikä on tilanne asioiden suhteen. Eiköhän ne sitte ala selviämään. Innolla ja kauhulla odotan maanantaita, mikä on mahtanut olla viestini reaktio. No sitä odotellessa...